Viime päivinä Iines on vaikuttanut pelottomammalta kuin ennen, taitaa koira saada iän tuomaa itseluottamusta. Postikärryjä se ihmetteli kovasti, mutta uskalsi tulla haistelemaan niitä, eikä tarvinnut paljoakaan rohkaista. Tiistaina kävimme Arboretumissa kävelyllä. Taisi olla melkein liian pitkä matka Iinekselle (ja minulle), mutta mikäs sen mukavampaa kuin ottaa sen jälkeen yhdessä iltapäivätorkut. Täällä vietetään siis hiihtolomaa hyvistä ilmoista nauttien.
Tänään olimme viimeisissä näyttelyharjoituksissa ja Iines tapasi hieman yli vuoden vanhemman velipuolensa Akun. Koirissa oli selvästi samaa näköä, kasvonpiirteet ja silmät olivat varmasti äidiltä perittyjä. Iineksen häntä heilui puolelta toiselle ja selvästi se piti Akusta. Ehkä siinä oli tuttu haju, sukulainen!
Paikalla oli lisäksi vain karkeakarvainen 5 kuukautta vanha urospentu, jolle Iines näytti kaapin paikan. Taitaa se koiraneiti tiedostaa jo oman asemansa, mikä ei olekaan niitä alimpia...Iines sai huomiota oikein kerrakseen, kun oli ainoana urosten keskellä.
Näyttelyharjoitukset sujuivat todella hyvin. Ja ilman hihnaa, ihan vapaana! Eikä me edes oikeasti oltu harjoiteltu pöydällä seisomista, vaikka niin luultiin. Hih! Kohta kun pääsisi mätsäreihin! Kun pääsisin siellä harjoittelemaan, niin uskaltaisin joskus esittää itse Iineksen näyttelyssä. Nyt vaan jännittäisin ja se tarttuisi Iinekseen.
Ihana koirani nukkuu nyt sohvalla masu täynnä ruokaa ja tassut väsyneinä kävelystä ja leikkimisestä. On se niin söpö.
Tänään olimme viimeisissä näyttelyharjoituksissa ja Iines tapasi hieman yli vuoden vanhemman velipuolensa Akun. Koirissa oli selvästi samaa näköä, kasvonpiirteet ja silmät olivat varmasti äidiltä perittyjä. Iineksen häntä heilui puolelta toiselle ja selvästi se piti Akusta. Ehkä siinä oli tuttu haju, sukulainen!
Paikalla oli lisäksi vain karkeakarvainen 5 kuukautta vanha urospentu, jolle Iines näytti kaapin paikan. Taitaa se koiraneiti tiedostaa jo oman asemansa, mikä ei olekaan niitä alimpia...Iines sai huomiota oikein kerrakseen, kun oli ainoana urosten keskellä.
Näyttelyharjoitukset sujuivat todella hyvin. Ja ilman hihnaa, ihan vapaana! Eikä me edes oikeasti oltu harjoiteltu pöydällä seisomista, vaikka niin luultiin. Hih! Kohta kun pääsisi mätsäreihin! Kun pääsisin siellä harjoittelemaan, niin uskaltaisin joskus esittää itse Iineksen näyttelyssä. Nyt vaan jännittäisin ja se tarttuisi Iinekseen.
Ihana koirani nukkuu nyt sohvalla masu täynnä ruokaa ja tassut väsyneinä kävelystä ja leikkimisestä. On se niin söpö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti