Ensimmäiset epäviralliset kilpailut

TamSK järjesti tänään agilityn epäviralliset kilpailut, jossa tuomarina oli Tommi Raita-aho. Iineksellä oli kunnia olla koko kilpailujen ensimmäisenä radalla.
Möllirata oli minusta oikein mukava, eikä siinä ollut kuin yksi tai kaksi hankalampaa kohtaa, jossa piti osata vaihtaa esteen toiselle puolelle. Radalla oli ensin 2 hyppyä, puomi, pituus, putki, hyppy, putki, hyppy, A-este, 4 hyppyä, putki ja hyppy. Radan suorittamisen ihanneaika oli 50 sekuntia.

Alussa oli vähän epäselvyyttä, kun kukaan ei sanonut mitä tapahtuu. Päästiin kuitenkin lähtemään, jätin Iineksen odottamaan ja menin itse ensimmäisen hypyn taakse. Puomilta tuli yksi virhe, koska Iines meni ensin vähän ohi. Pituus-este meni tosi hyvin, sitä vähän epäilin, kun ei olla juurikaan harjoiteltu sitä. A-esteeltä tuli myös virhe, en enää muista miksi. Meniköhän Iines siinäkin vähän ohi tai jotain. Minusta sillä oli vähän vaikeuksia päästä ylös, kun esteelle tultiin mutkan kautta eikä vauhti riittänyt. Muuten putket ja hypyt menivät todella hyvin ja Iines seurasi kuten aina, eikä lähtenyt koheltamaan. Ihan viimeisestä hypystä tuli virhe, kun Iines olisi juossut ohi.

Yhteensä tuli siis 3*5 eli 15 virhepistettä. Ihanneaika ylittyi vain 0,5 sekunnilla, mistä olin tosi ihmeissäni. Hyvä Iines! Siitähän voi ihan oikeasti tulla kunnon agilitykoira, olen aiemmin epäillyt sitä, kun se on niin rauhallinen vieressätulija. Iineksellä oli tänään tosi hyvä asenne päällä, se oli innokas ja reipas. Radallekin se olisi jo mennyt ennen omaa vuoroaan. Näinköhän se alkaa syttyä agilityyn?

    Iineksen palkkio hienosta ensikilpailusta: pallo, 

jonka päässä on vinkuva ketunhäntä.

Paikalla oli aika paljon koiria, Iines käyttäytyi pääosin oikein hyvin. Isommille koirille, joilla oli mustaa karvaa, se haukkui. Sain vähän opetettuakin sitä: aina kun se haukkui, lähdin kävelemään toiseen suuntaan ja menimme sitten taas uudelleen ohittamaan muita koiria. Aivan lopussa Iines pääsi yllättämään, kun huomioni oli jo aivan muualla. Iines oli fleksissä, jota muuten en ensi kerralla ota mukaan. Se juoksi aivan yhtäkkiä haukkuen koko fleksinpituisen matkan ison musta-valkoisen koiran luo, eikä olisi tullut pois. Kaipa sitä hyökkäykseksi voi sanoa. Onneksi koirat eivät päässeet koskemaan toisiinsa, ties mitä olisi tapahtunut. Siis, mitä ihmettä, Iines?! En tajua, miksi se tekee tuollaista. Jotain tämän tapaista on käynyt aiemmin pihallamme, mutta silloin olen ajatellut sen vain puolustavan reviiriään. Nyt täytyy kyllä tehdä jotain, eihän tuollainen voi jatkua. Pitäisikö se viedä koirapuistossa isojen puolelle oppimaan vähän nöyryyttä vai tulisiko siellä liikaa kuonoon? Onko vinkkejä, mitä tehdä? Pienemmät koirat Iines jättää rauhaa, kai se ajattelee, ettei niistä ole vastusta.

Päivitys 30.9.: Me oltiin kahdeksansia! Hyvä Iines, jee! Tarkemmat tulostiedot: http://www.tamsk.com/pdf/Epikset.PDF

Lääkärissä tarkistuskäynnillä

Tänä aamuna kävimme eläinlääkärillä tarkistuttamassa, oliko kahden viikon tippakuuri vaikuttanut. No, eipä ollut ainakaan kuivasilmäisyyteen. Lääkäri testasi kyyneltuotannon, joka oli yhä käytännössä olematonta. Silmät sen sijaan näyttivät aika hyviltä, vaikka minusta ne olivat punoittaneet aivan viime päiviin asti. Iines sai jatkuvan eli oikeastaan elinikäisen lääkityksen, jota jatketaan niin kauan, kun tarvetta on. Lääkkeen pitäisi stimuloida kyynelrauhasia, ehkä se auttaa. Lääkäri nyppi ylimääräisiä silmäripsiä taas. Luultavasti ne jäädytetään, mutta lääkärit puhuvat siitä vielä keskenään. 

Uusi lääke.

Koirien Optimmune-silmävoidetta pitää tästä lähin laittaa kerran joka päivä, onneksi ei sentään useammin. Heti tuli mieleen, että kiva viedä koira hoitoon, kun sillä on tuollainen erityistarve. Onneksi Iines on niin kiltti.

Tapiolan vakuutus korvasi todella suuren osan, mikä oli iloinen yllätys. Lasku olisi tällä kertaa ollut 96 euroa, mutta minun tarvitsi maksaa vain 24 euroa. Hurraa!
Laitan hintatiedot tähän blogiin, jotta koiraa suunnittelevat saavat vähän osviittaa paljonko lääkärikäynnit maksavat.

Eläinlääkärissä Iines pelkäsi lääkäriä ja vuoroaan odottavaa kissaa ja tärisi vain tuolin alla. Taisi olla rankka reissu, sillä se on nyt nukkunut koko päivän.

Sieniretkellä

Sunnuntaisen auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta lähdimme Teslan, Oonan ja muutaman ihmisen kanssa metsäretkelle. Paikka oli minulle uusi, mutta sieniä löytyi paljon.

                                         Pieni koira, iso sieni.

               Muutama kantarellikin löytyi, Iines tutkii onko sieni syötäväksi kelpaava.

Sienien etsimisen opetus on jäänyt vähän taka-alalle. Ehkä tehty pohjatyö riittää ja kokeillaan sitä paremmin sitten ensi vuonna.

                                                   Oona ja Iines, (tulevat) parhaat kaverukset.

Iineksen ja Oonan ystävyys on taas yhtä askelta lähempänä. Ne tulivat hyvin toimeen keskenään ja yhdistävät ehkä tulevaisuudessa voimansa Teslan kurissa pitämiseksi. Molempia otti ainakin sen riehuminen välillä päähän. Villi-Tesla olisi vain paininut ja saihan se Iineksenkin lopulta mukaan. Hyvä että Iineskin vielä leikkii, mutta taitavat Iines ja Oona olla enemmän toistensa kaltaisia. Molemmat jättävät toisensa rauhaan.

                                             Menoa metsäpolulla, ohituskaistalla kiitää Tesla.

                                                    Kiven valloittajat.

Kaalilaatikkoa koiralle

Tein viikonlopuksi kaalilaatikkoa itselleni ja Iinekselle, helposti sai tehtyä molemmat yhtäaikaa. Iines saa vähän vaihtelua pelkkien nappuloiden syömiseen. Nyt se on saanut sekaisin Pro Planin lohi-riisinappuloita ja allergianappuloitaan. Kunhan saan ne syötettyä, varastossa Iinestä odottaa Moren kananappulaa useampi kilo.

Iineksen laatikkoon laitoin kaalia, porkkanaa, riisiä, koirien sika-nautajauhelihaa, persiljaa ja valkosipulia.

                                          Iineksen kaalilaatikko.

Iines tykkäsi kovasti, namnam!

Harjoittelua

Eilen käytiin jälleen Teslan ja Oonan kanssa harjoittelemassa agilityä. Käydään varmaan jatkossakin kerran viikossa ennen kuin varsinainen agilitykurssi alkaa.

Harjoittelimme keinua ja keppejä. Keinu-esteellä Iines on aika hyvä, se menee reippaasti esteelle, mutta sitä alkaa vain jännittää kun keinu heilahtaa. Keinun alastulosta kuuluva rämähdys ei kuitenkaan haittaa Iinestä. Kepit menivät jo välillä varsin hyvin, mutta sitten Iines keksi kiertää koko esteen ja juosta vain suoraan luokseni. Yritän opettaa Iineksen menemään tämän esteen omatoimisesti, ettei minun tarvitse olla ohjaamassa ja sekoittamassa Iineksen menoa. Harjoittelu jatkuu.

Kokeilimme myös rataa, jossa oli seuraavat esteet tässä järjestyksessä:
 hyppy, A-este, putki, pieni kontaktieste, putki, hyppy, hyppy, pussi.

Iines osasi mennä koko radan tosi hienosti! Muutaman kerran se meni esteen ohi, mutta se johtui lähinnä omasta ohjauksesta ja esteiden asennosta (esteet olivat valmiina radalla ja siirsimme vain muutamaa, joten kaikki eivät olleet välttämätää optimaalisessa suunnassa toisiinsa nähden).

Intoakin Iineksellä oli nyt paljon, kun otin palkkioksi vinkuvan sorsa-pehmoeläimen. Siitä tulee Iineksen agilitylelu, jolla se saa leikkiä vain harjoituksissa niin uutuudenviehätys säilyy.

Ne silmät taas - ja agilityä!

Torstaina kävimme eläinlääkärissä, koska luulin että rokote menee vanhaksi. No eipä mennytkään, vaan ensi vuoden toukokuussa tarvii mennä vasta seuraavan kerran. Miksei siinä eläinpassissa voi selvästi lukea, mikä rokote on annettu? Nyt siinä oli vain kohta "muut rokotukset" ja kaksi erilaista rokotetarraa, joista toinen meni siis vanhaksi perjantaina.

Turha reissu se ei silti ollut, pitäähän sitä kerran kuussa käydä lääkärissä. Niin se ainakin Iineksen kanssa on tähän asti tuntunut menevän. Iineksen vasen silmä oli ihan rähmässä torstai-aamuna. Siinä oli kuulemma taas tulehdus. Iines sai kortisonia ja antibiootteja sisältävät silmätipat, joita pitää laittaa neljä kertaa päivässä kahden viikon ajan. Kuurin loputtua on jälkitarkastus.

Lääkäri nyppi myös pienenpieniä ylimääräisiä silmäripsiä (joita en edes nähnyt itse) ja teki silmien kyyneltuotantoa mittaavan testin. Sehän näytti, että Iineksen silmät ovat todella kuivat. Kuivasilmäisyys voisi selittää toistuvat tulehdukset ja se voi olla väliaikaista tai pysyvää. Jos se on pysyvää, silmiä pitää kosteuttaa tipoilla aina.

                                       Maisemien ihailua kesän vaelluksella.

Iines oli tutkittaessa todella kiltti ja sai siitä erityiskehuja lääkäriltä. Kyllä sitä vieläkin jännitti ja se piti kantaa tutkimushuoneeseen, mutta enää Iinestä ei pelottanut kuten aiemmin. Aika hintava käynti tuli, vaikka ei kovin kummoista tehtykään.

Sitten iloisempia uutisia.
Iines sai Tamskin agility-ryhmästä paikan talvikaudeksi eli lokakuusta huhtikuuhun! Treenit alkavat 3.10. Ja koirakaveri Tesla on myös samassa ryhmässä, kivaa! Ennen kuin meille luvattiin paikka ryhmästä ohjaajaa piti hieman vakuuttaa mäyräkoiran sopivuudesta agilityyn, koska hän ei tuntenut rotua. Kurssia varten pitää hankkia agility-lisenssi, onneksi se maksaa vain 16 euroa.

Ajavana koirana mäyräkoiranhan tulee pystyä juoksemaan vaikeassakin maastossa riistan perässä. Samanlaista juoksemista ja hyppelyä se agilitykin on. Laji ei ole se tavanomaisin mäyräkoiralle, mutta asiaan on tullut viime vuosina muutosta. Viime vuonna järjestettiin ensimmäiset mäyräkoirien omat agilitykisat ja Tammermaan mäyräkoirakerhokin järjestää agilityyn tutustumista. Taidan vielä jälkitarkastuksessa kysyä, mitä mieltä lääkäri on asiasta. Parhaiten Iineksen sopivuuden tähän vaativaan lajiin saa sitten ensi kesänä, kun ikää tulee tarpeeksi selkäkuvauksia varten. Tosin siltä rintamalta ei ole odotettavissa mitään huipputuloksia...

Viikonlopun kuulumisia

Lauantaina olimme Arboretumissa mäyräkoirakävelyllä. Oli tosi mukavaa, varsinkin kun paikalle oli saapunut ainakin kymmenen ihmistä koirineen. Iines pääsi näkemään taas veljensä Perron ja blogikaverit Milon ja Brecin. Breci oli kasvanut (viime näkemästä nyt olikin aikaa) ja sillä oli hieno, vähän erikoisempi turkki, sellainen raidallinen. Terveisiä Brecille ja Milolle!

                                         Sisko ja sen veli. Iines ui kauempana.

 

                                 Perro ja Iines saivat uida ja telmiä. Iineksen onnellinen ilme kertoo kaiken.

                                         Vesihulluus ei olekaan sukuvika, muutkin mäyräkoirat 
                                         kastelivat vähintään tassunsa.

                                   Iines ja Breci. Iines ei malta odottaa, vaan tulee jo hakemaan namia.

Videolla Perro, Iines (valjaissa), Milo ja jotain syövä Breci. :) Tästä videolta kuulee viimeinkin sen hassun äänen, jota Iines pitää. Sillä taisi olla tosi kivaa, kun ääni kuului jo kävellessäkin.

Kävimme vielä vähän matkan päässä olevassa koirapuistossakin, mikä oli meille ihan uusi juttu. Oli aika hauska kävellä niin monen mäyräkoiran kanssa, eräs toisen rotuinen koira jäi vähän katsomaan. Mietin, että tajusivatkohan mäyrikset omaa joukkovoimaansa? Nehän olisivat voineet päättää kerrankin vähän näyttää isommille koirille...

Sunnuntaina lähdimme metsäretkelle. Sieniä ja marjoja löytyi mukavasti. En yrittänyt opettaa Iinestä etsimään sieniä. Tai sanoinhan mä sille, että etsi sieni, mutta se on vieläkin aika vaikea tehtävä. Ei taida Iineksen mielenkiinto ihan riittää. Ehkä pitää piilottaa kinkkua sienten sekaan, että se tajuaisi homman jujun. Metsässä oli Iineksestä oikein mukavaa ja se kulki reippaana edellä sinisessä sadetakissaan (takkia piti muuten vähän korjata, sillä Iines on rotevoitunut niin hyvin). Mustikat hävisivät paremmin sen suuhun kuin keräysastiaan. Maistuvathan ne paremmilta kädestä syötyinä. Puolukatkin menivät tällä kertaa epäilyttävän hyvin sen suusta alas, mutta kyllä mustikka on se ykkösmarja. Tältä osin Iines "vähän" häiritsi poimimistani, mutta oli se niin lutuinen näky...

Retkeilyn jälkeen minä ja Iines oltiin aika väsyneitä ja otimme yhteiset parin tunnin päiväunet. Iines jatkoi omia unosiaan ja on nyt kuuden tunnin nukkumisen jälkeen sitä mieltä, että on leikkimisen aika...