Hae tästä blogista

torstai 25. lokakuuta 2012

Viikon puuhia

Tiistaina olimme Tammermaan mäyräkoirakerhon näyttelyharjoituksissa. Vaikka en ole aikonut viedä Iinestä näyttelyihin, ajattelin sen saavan sekä hyvää harjoitusta että tapaavan toisia koiria. Muut koirat olivatkin vielä aika pentuja, ja Iines piti ainakin yhdelle poikapennulle kuria. Näyttelykoirana Iines vaikutti luonnonlahjakkuudelta, niin hyvin sujui seisominenkin ilman mitään harjoittelua.

Keskiviikkona oli tuttuun tapaan agilityä, jossa tapahtui, mutta ei onneksi sattunut kenellekään mitään. Harjoittelimme koiran ohjaamista A-esteelle ja sen ympärillä oleviin putkensuihin, välissä oli hyppyjä. Iines meni hienosti A-esteelle, mutta sitten kun koiran olisi pitänyt kuunnella minua ja mennä putkeen, Iines päättikin mennä jälleen A-esteelle. Ja minä kun olin luullut, että ongelma olisi aivan päinvastainen ja Iines hakeutuisi mieluummin putkeen. Keppejäkin ehdimme pari kertaa harjoittelemaan verkkojen avulla. Se meni Iinekseltä jo hienosti, samoin keinu ja putkeenmeno heti sen jälkeen.

Iineksen osalta kaikki meni hienosti (minun pitää vielä harjoitella askelia ja kehon asentoa), kunnes se huomasi ison vieraan valko-mustan koiran toisella puolella hallia. Halli oli jaettu puuaitojen paloilla kahteen osaan. Iines meni aidan luo haukkumaan, ja se toinen koira haukkui myös, tunki pänsä aidan raosta ja kaatoi osan aitaa. Iines lähti pakoon ja vieras koira ehti pienen hetken juosta meidän puolella ennen kuin se saatiin kiinni. Me yritettiin sitten jatkaa harjoitusta, mutta eihän siitä mitään tullut, kun Iines meni koko ajan uudestaan aidan luo haukkumaan. Sanoin opettajalle, että me voitaisiin pitää nyt tauko. Tauon jälkeen olin varma, että Iines menee taas aidalle, ja niinhän se menikin. Sain sen sitten namin kanssa pidettyä sivullani ja saimme tehtyä radanpätkän kunnialla loppuun. Ihme käytöstä Iinekseltä! En ollut yhtään varautunut moiseen. Olen vieläkin hieman hämilläni tapahtuneesta.

                            Iines on siirtynyt talvikauteen: neulepaita lämmittää.

Tänään kävimme puistossa kävelyllä ja poikkesimme ravintola Kahvillaan. Siellä oli toinenkin koira, se ja Iines malttoivat kuitenkin jättää toisensa rauhaan. Mukava paikka, sellainen olohuonetyylinen. Siellä voisi pelata pelejä ja nähdä kavereita. Jätin Iineksen pöytään kiinnitettynä odottamaan, kun hain syötävää. Se alkoi heti vinkua, jos ei nähnyt minua. Pöytä oli muuten juuri passeli tuota tarkoitusta varten, sitä ei ihan helpolla raahaisi mukanaan. Muutaman kerran Iines puolusti haukkumalla "meidän aluetta": pöytämme oli eri huoneessa kuin muut asiakkaat sillä hetkellä. Onneksi Iines osasi myös rauhoittua, eväänä sillä oli oma dentastix.

                                 Nyt ei ehdi katsoa kuule kameraan, 
                                 pitää vahtia mitä noi ihmiset tekee.

                                 Iines rauhoittui sohvalle nukkumaan.

Viikonlopuksi Iines pääsee tassuttelemaan uusia lenkkipolkuja, se menee nimittäin hoitoon parhaaseen hoitopaikkaan eli ystäväni luo. :)

tiistai 23. lokakuuta 2012

Korttikokoelmani

Esittelen tässä mäyräkoira-aiheisen postikorttikokoelmani. Keskityn keräämään kortteja, joissa on Iineksen näköinen koira.






                                         

                                                  Lempikorttini!




Ja vielä yksi löytyi jääkaapin ovesta:


(Kortti jää väkisin aina väärin päin, täytyy koettaa myöhemmin uudestaan, kun tietokoneella on parempi päivä.)

Leikkikaveri ja viimeinen uintireissu

Tesla kävi meillä sunnuntaina kylässä! Oli niin mukavaa, varsinkin Iineksellä:


Tällaista painimista se oli, yhdessä karvakasassa ne olivat ja välillä erottui toisen pää tai muu osa. Ihmeen rauhassa ne osasivat leikkiä, pentuina juoksivat vain ympäriinsä. Molemmat olivat aluksi jotenkin hämmentyneitä, hehee. Iines ei ollut tottunut siihen, että toinen koira tulee kylään, eikä Tesla käymään meillä.





Painimisen jälkeen lähdimme pitkälle kävelylle Iidesjärven ympäri. Villi-Teslakin uskallettiin päästää irti, ja niin ne koirat leikkivät hippaa ihan onnessaan.



Eilen käytiin kävelyllä pienen lammen ympäri. Iines meni tapansa mukaan täyttä höyryä rantaan ja katsoi minua: heitä lelu! Heitin sille kepin veteen, kun se siitä niin kovasti nauttii. Iines haki sen vain kaksi kertaa, ja kolmannella kerralla keppi jäi lampeen. Iineksen tuli kylmä, tärinää... Se oli sitten tämän vuoden viimeinen uintireissu.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Retkellä Pyynikillä ja Tallipihassa

Lauantaina ei ihme kyllä satanut, joten oli hyvä päivä lähteä pyöräretkelle Pyynikille. Iines nautti metsäisellä harjulla kulkemisesta ja kepin kanssa leikkimisestä. Edes vastaantulleet mäyräkoirat eivät Iinestä kiinnostaneet, kun toisena vaihtoehtona oli keppi.

                             Pikku koiran tuli vilu korissa, onneksi oli peitto mukana.

                                 Jipii! Keppikeppikeppi...!

                            Innostuessaan Iineksen kummallinen ääni kuuluu hyvin.

Minusta Iineksen pitämä ääni on kuulunut syksyn mittaan entistä useammin, ja minua on alkanut huolestuttaa, mikä sen oikein aiheuttaa. Se kuuluu vain silloin, kun Iines pääsee juoksemaan vähän pidempää matkaa ja hengästyy.


                                             Mahtuuko, eikö mahdu?

                                         Vettä! Ja sorsia.

Pyynikiltä matkamme jatkui Tallipihan kahvilaan, jonne sai ottaa koirat mukaan. Paikka oli todella idyllinen. Koirille ei ollut tarjolla mitään ihmeellistä, mutta ulkona oli niille vesikuppi. Oikein kiva kahvila ihmisille, mutta ehkä vähän tylsä koirille.

                                                   Tallipihan kahvila.

                                         Koirien vesikuppi kahvilan pihalla.

Tallipihalla poikkesimme myös Kultasuklaan myymälään, jonne otin Iineksen mukaan. Ei sitä sieltä poiskaan ajettu, päinvastoin. Iinestä piti vain vahtia, sillä hyllyt olivat lattiaan asti, ja hajut myymälässä kiinnostivat sitä paljon enemmän kuin kahvilassa.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Agilityä jälleen

Agilitykurssin kolmannella kerralla päästiin vähän enemmän vauhtiin kuin viimeksi. Iineksellä oli lämmittelylenkillä jo meno päällä, jee! Ensin harjoiteltiin putkia: kaksi u:n muotoista putkea oli niin päin, että suuaukot olivat vastakkain ja siinä välissä oli hyppyeste. Se menikin ihan hyvin, ja Iines tykkäsi putkista. Koira ohjattiin putkiin välillä suoraan ja välillä eri puolilta putkea. Saatiin läksyksi opetella sivulle tulo myös oikealle puolelle, että koiran pystyy lähettämään siltäkin puolelta putkeen.

Seuraavaksi mentiin rataa, jossa oli kaksi vinoittaista hyppyestettä, putkea, lisää hyppyjä ja putkea. Aluksi Iines meni reippaasti ja kulki hyvin, kun olin leikittänyt sitä ennen vuoroamme. Sitten se huomasi joltain pudonneita nameja radalla ja menetti mielenkiintonsa agilityyn. Tosi huono tuuri! Loppuradan sitä piti tosi kovasti kannustaa, kun yksi vain löntysti eteenpäin.

Silti tämä kerta oli paras kerta tähän asti! Päästiin viimeinkin tekemään tunnin aikana melko paljon ja Iineksen kanssa ehdittiin kokeilla keinua ja keppejäkin. Keinu-este meni loistavasti, Iines meni sen ekan kerran ihan ilman mitään apuja tai keinulaudan vauhdin hidastamista! Siitä tuli jo melkein sen lempieste, ainakin Iines meni sille vapaaehtoisesti useamman kerran namien toivossa. Keppejä kokeiltiin ihan pikaisesti opettajan kanssa. Emme ehtineet laittamaan kehikkoja avuiksi, joten kokeilimme estettä ihan sellaisenaan. Suurimman osan kepeistä Iines pujotteli hyvin, mutta välillä se oikaisi tai kiersikin väärältä puolelta. Opettajan mielestä ei kannattanut harjoitella ilman apukehikoita enempää, ettei Iines totu väärään liikerataan.

Ensi kerralla on vuorossa kontaktiesteitä eikä varsinaista rataa mennä ollenkaan.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Viikon tapahtumia

Iineksen viikkoon on mahtunut vaikka mitä tekemistä. Keskiviikkona oli toinen kerta agilitykurssia. Kävimme läpi aika pitkän radan, jonka alkuosa oli kuulemma agilityn maailmanmestaruuskilpailuista. Ei siis mitään helppoa ainakaan minulle. Me ei Iineksen kanssa edes menty koko rataa loppuun asti. Muutenkin oli vähän tylsä kerta, kun ei päästy kuin kerran kokeilemaan rataa ja koko loppuaika vain odotettiin. Ehkäpä ensi kerralla kaikki harjoittelisivat yhtäaikaa, niin kuin ennen kurssia oli puhetta. Jos etenemisvauhti on muuten tämä, ei me kyllä edistytä mihinkään.

                                                  Morjens.

Torstaina käytiin Iineksen ikäisen Morjens-koiran luona kylässä. Se ilostui kovasti vieraista ja varsinkin naaraspuolisista sellaisista. Morjens ja Iines leikkivät kiltisti ja juoksentelivat puistossa. Kerran iso koira meni kaukaa ohi, ja molemmat haukkuivat sille. Pelkäsin jo vähän, että Iines tekee jotain tyhmää eikä tottele. Mutta sieltähän se tuli muutaman kutsun jälkeen takaisin, meni maahan ja jäi odottamaan. Kerran Iines nousi ja meinasi lähteä takaisin, mutta pysähtyi heti kun vähän korotin ääntäni. Loistavaa! Olin ihan ihmeissäni tästä menestyksestä.


                                             Kiltit koirat tulevat kutsusta takaisin.

Muutamana päivänä käytiin rannassa kävelyllä ja Iines sai olla vapaana. Kun oltiin kuljettu meidän reitti ja olisin muutaman askeleen päästä ottanut Iineksen kiinni, rusakko lähti ihan meidän sivulta liikkeelle ja Iines aloitti tietysti takaa-ajon. Sinne ne hävisivät puiden ja puskien sekaan, kuului vain Iineksen jahti"haukku" eli kimeitä vingahduksia. Vahdin silmä kovana pientä niittyä, sillä sen toisella puolella oli autotie. Onneksi takaa-ajo keskittyi rannan puolelle ja muutaman minuutin päästä Iines jo palasikin luokseni. Ihme, miten rauhallinen olin koko ajan! Luotan jo siihen, että Iines ei lähde kovin kauas ja tulee kyllä takaisin.

Lauantain maaseuturetkellä Iines teki tuttavuutta kissan kanssa. Molemmat pelkäsivät toisiaan, mutta Iines pelkäsi kyllä enemmän. Se haukkui kissaa ihan hurjana ja kesti aikansa ennen kuin Iines rauhoittui. Muuten Iines tykkäsi kovasti juoksennella vapaana ja haistella hirven ja kauriiden/peurojen jälkiä. Loistava päivä siis mäyräkoiran elämässä.

Tänään Iines pääsi järveen uimaan, vaikka on jo aika kylmä ilma, puhumattakaan vedestä. Ei sitä varmaan palele tai sitten se ei välitä siitä, niin kivaa Iineksellä näytti olevan.

                  Uinnin jälkeen lämmiteltiin ja levättiin peittoon kääriytyneenä.

PS. Silmävoide on tehonnut tosi hyvin ja pikku tähtisilmät voivat selvästi paremmin kuin aikoihin.


tiistai 9. lokakuuta 2012

Video ensimmäisistä möllikilpailuista




Kyseessä olivat siis ensimmäiset epäviralliset agilitykisamme 27.9.2012 ja sijoituimme kahdeksansiksi.

PS. Ei menty lauantaina toisiin möllikisoihin, kun ilma ei ollut suotuisa.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Vanhoja mäyräkoirakuvia

Netistä löytyi kivoja vanhoja kuvia mäyräkoirista. Kokosin niitä tähän:

                                       Mäyräkoiria 1700-luvulta.    

                                          Vuosi 1895.

                                         Vuosi 1895.

                 Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla oli vielä kunnon jalat vuonna 1897.


                                           Kettu mäyräkoiravartiossa 1900-luvun alussa.

                                           Mäyräkoirat pääsivät myös postikortteihin:

                                                      Postikortti vuodelta 1904.




                                                        1930-luku.


                                       



torstai 4. lokakuuta 2012

Kaupunkiretkellä ja agilitykurssin aloitus

Iines pääsi maanantaina kaupunkiretkelle. Saatoimme ystäväni rautatieasemalle, jossa Iines kävi myös R-kioskilla. Noinkin matalan kuonon korkeudella on vaikka mitä mielenkiintoista haisteltavaa! Iines käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, mutta olisi toki halunnut tutkia uutta ympäristöään vähän paremmin - kerran se melkein livahti myyjän puolelle tiskiä.
Kävimme myös tassuttelemassa Hämeenkadulla ja Stockmannilla kuluttamassa aikaa. Kannoin Iineksen sisään ja päästin sen vasta vähän syrjemmällä lattialle, kun en ollut aluksi ihan varma, saiko sinne tuoda koiria. Koirat saavat olla muilla osastoilla paitsi ruokaosastolla.


Keskiviikkona alkoi uusi agilitykurssi, joka kestää huhtikuun loppuun. Sitä varten piti hankkia agilitylisenssi tälle kalenterivuodelle. Onneksi se maksoi vain 16 euroa, kun otimme harrastajalisenssin. Ehkä ensi vuodeksi voisi ottaa kalliimman kilpailulisenssin, niin voi osallistua virallisiin kilpailuihin. Marraskuun lopussa Iines voisi ikänsä puolesta ottaa osaa oikeisiin kisoihin.

Meidän agilityryhmässä on tällä hetkellä kuusi koiraa, joista kaksi oli ensimmäisellä kerralla poissa. Uusia jäseniä on kolme: Iines, Tesla-kaveri ja saksanpaimenkoira. Saksanpaimenkoiran menoa oli hauska katsella, sen omistajat vielä miettivät kurssille tuloa.

Aluksi harjoittelimme sitä, että koira seuraa eri puolilla ohjaajaa, kun ohjaajan vauhti muuttuu. Siitä Iines suoriutui hyvin. Seuraavan harjoituksen tarkoituksena oli saada koira kiinnittämään huomionsa esteeseen eikä ohjaajaan. Käskin Iineksen odottamaan hyppyesteen takana ja heti kun se katsoi muualle kuin minuun, päästin sen hyppäämään ja hakemaan palkkionsa. Tämä on paljon hankalampi juttu, sillä Iines todellakin jaksaa tuijottaa minua kärsivällisesti vaikka kuinka kauan.

Lopuksi menimme pienen radan, joka kiemurteli samojen hyppyjen ja putkien läpi eri suunnista. Tällä kertaa Iines oli paljon rauhallisempi kuin kisoissa, liiankin rauhallinen minusta. Iines sai läksyksi harjoitella esteeseen keskittymistä minun sijasta ja minun pitää leikityttää Iinestä ennen radalle menoa.