Hyvää joulua!

Marraskuu meni, eikä tullut mentyä koirauimalaan. Ja kun viimein sain varattua ajan sunnuntaiksi 14.12. ja sovittua uintiseurasta (terveisiä Iineksen Perro-veljelle, mennään sitten tammikuussa uimaan!), niin Iineksen juoksut alkoivat lauantaina. Marraskuussa olisi ollut mäyräkoirakerhon pikkujoulutkin, mutta eipä päästy sinnekään, kun minulla ja Isännällä oli juuri silloin massiivinen univaje yövalvomisista.

Iines on tottakai ollut tänäkin vuonna kiltti ja saa paljon lahjoja. Osan lahjoista se sai jo eilen, kun kävimme toisilla isovanhemmilla, ja loput lahjat se saa huomenna, kun lähdetään maalle. Kerrottakoon lahjoista tarkemmin sitten joulun jälkeen.

Isännän kotiseuduilla on tarkoitus mennä jälleen jäljestämään kauriita viime joulun tapaan. Iines tykkää varmasti, ja odotan jo sitä näkyä, kun Iines mennä viilettää kuono maassa metsässä! Iineksen juoksut ovat juuri "herkullisimmillaan" ja saa nähdä mitä Manu-collie tuumaa Iineksestä...täytyy vahtia niitä erityisen tarkasti. Tekemistä riittääkin, kun Olavi-poikamme viettää ensimmäistä jouluaan, mutta onneksi mummolassa on auttavia käsiä.

Mukavaa joulua kaikille, erityisesti nelijalkaisille ja pötkönmallisille ihanille otuksille!

Hellyyttä ja huomiota

Vapunpäivänä Iineksen 5. juoksut vihdoin alkoivat, hurraa! Iines kaipaa tavallista enemmän taas huomiota ja hellyyttä. Mietin liittyykö huomionkaipuu siihen, että normaalisti juoksussa oleva narttu kaipaisi varmaan urosten huomiota ja kun sitä ei ole saatavilla, riittäisi sille ihmistenkin huomio? Toisaalta Iines on tänään ollut selvästi enemmän minun perääni, vaikka yleensä se seuraa Isäntää kuin varjo.

Yllä olevassa kuvassa Iines on vallannut Isännän sylin, eikä lukemisesta taida tulla enää mitään. Mutta on se niin söpö, kun tulee noin syliin.

Me tytöt jäätiinkin nyt pariksi päivää kaksistaan, kun Isäntä lähti reissuun. Saas nähdä, keksitäänkö jotain kivaa...tänään on ainakin Iineksellä riittänyt kivaa, kun se on ollut jo kolme kertaa ulkona ja joka kerralla se on päässyt jahtaamaan oravia.

Uimakausi alkoi

Iineksen uimakausi alkoi tänään Särkijärvessä noin viikko jäidenlähdön jälkeen. Ensin ajattelimme Isännän kanssa, ettei nyt vielä päästetä sitä uimaan, mutta kun Iines niin halusi! Ja rannasta löytyi juuri sopiva pikku hiekkaranta, josta tulee varmasti kesällä Iineksen oma yksityisranta.

Taisi vesi olla silti vähän kylmää, sillä Iines laski rantaa pitkin lyhimmän reitin vedessä olevan kepin luo ja meni sitten vasta veteen. Silti se halusi, että heitetään uudestaan keppiä. Iines kävi pulahtamassa ehkä 3-4 kertaa ja sitten sai tällä kertaa riittää. Pikku koira meni silti heti seuraavaan notkelmaan veden ääreen ihan kuin sanoen, että eikö heitettäisi tästäkin kohtaa keppiä. Iineksen loppulenkki sujui reippaasti metsässä kepin perässä kirmaten, ettei tule kylmä.

Juoksuja ei vieläkään näy eikä kuulu. Viime juoksuista on nyt 7 kuukautta ja hyvin voi mennä vielä kuukausi, ken tietää...Sunnuntaina olisi läheisessä koirapuistossa mäykkytreffit ja toivotaan, että päästään sinne.

Mäyrismäiset kuulumiset

Viikko sitten oltiin Hatanpään Arboretumissa mäyräkoirien syyskävelyllä. Koiria ihmisineen oli saapunut paikalle jopa 15 kappaletta! Ilma oli syksyinen: pilvistä ja melkein sadetta. Onneksi alkoi sataa vasta kun olimme jo lähtemässä pois.

                                                   Kukkulan kuningatar.

Oli tosi kiva nähdä niin monta mäyrispötkylää yhdessä ja jutella muiden koiranomistajien kanssa.

Viikonloppuna Iines oli taas Hervannassa lomalla, kun minä lähdin tyttöporukassa kaverin mökille. Yksi kavereistani on allerginen koirille, muuten Iineskin olisi päässyt mukaan. Mökkireissulla näin paljon lehmiä, mikä on aina Suuri Tapaus näin kaupungissa kasvaneelle. Lehmien tuijotus tuntui aluksi epämiellyttävältä. Siitä tajusinkin, miten hyvin olen tottunut koirien elekieleen näinä kahtena vuotena Iineksen kanssa.

                                          Mitähän Iines näistä olisi tuumannut?

Hervanta on siis tullut jo hyvin tutuksi Iinekselle ja minulle myös. Se onkin erittäin hyvä, sillä muutamme kokonaan sunnuntaina sinne Hervannan Isännän luokse. :)

Hänen Mataluudellaan on siellä lauma oravanarreja viihdykkeenä ja valtakuntakin on huomattavasti metsäisempi kuin täällä kaupunkikeskustassa. Paikka on suorastaan täydellinen Iinekselle, sillä pulikointijärviäkin on melkein joka tassulle.

Eilen alkoi Iineksen 4. juoksut, joita odotettiin jo elokuulle. Ihan hyvä ajoitus, kun ehdittiin käydä mäyräkoiratapaamisissa ennen niitä. Kovasti Iines on hellyydenkipeä ja tarvitsee paljon silittämistä ja rapsutusta.

2. juoksut

Tänään Iineksellä alkoi toiset juoksut, sen huomasi jälleen jäljistä lattialla. Ei muuta kuin pöksyt jalkaan! Miten Iines onnistuikin saamaan tähän kuvaan noin säälittävän ilmeen?

                                           Ympäri, ympäri...mikäs juttu tää mun takapäässä oikein on?

Iineksellä on ollut oikea herkutteluviikko! Se on saanut monta kanankoipea eikä niistä ole ainakaan tullut mitään ongelmia. Eilen illalla kokeilin antaa sille naudanmaha-nameja ja hyvin on niidenkin osalta sujunut. Me ollaan käyty mustikoita poimimassa ja Iines on saanut olla vapaana metsässä. Viime reissulla se tosin karkasi, mutta oli tullut pian ystävieni luokse. Minä se sitten sain etsiä heitä ja Iinestä jonkin aikaa, kun olin lähtenyt Iineksen perään enkä löytänyt heitä. Että kiva.

Nyt alkaa Iineksen teholahjont...eikun kouluttaminen luoksetulon suhteen. Se tuntui unohtaneen kokonaan sanan "tule". Kummasti korvat alkoivat eilen kuulla paremmin, kun otin illalla namit esiin.

Tiistaina olisi koiratanssiharjoitukset, mutta pitää nyt katsoa, voiko juoksuisen Iineksen kanssa mennä sinne.

Talvipäivä

                                Palloleikkejä.

                                  Iidesjärven jäällä.

Täällä on vietetty leppoisia talvipäiviä ja odotellaan jo, että päästään taas pentukouluun ja koirapuistoon. Pakkanen ei Iinestä haittaa, se on vaan reipastunut, kun turkki ei enää ikävästi kastu loskasta. Eipä tämä Iineksen juoksuaika oikeastaan niin vaivalloista olekaan, lähinnä pitää vain vahtia tarkemmin muita koiria, jos Iinestä pitää vapaana. Iinestä itseään ei toiset koirat niin kovin paljoa kiinnosta, ei se ainakaan lähde perään. Ja jos valittavana on toinen koira ja pallo, niin pallo voittaa lähes aina.

Aikuinen koira mä oon...

Nyt sitten selvisi syy Iineksen murinoihin ja parin päivän syömälakkoon. Sen juoksut alkoivat eilen 7 kk ja 10 päivän ikäisenä eli ihan sopivasti. Lattialta löytyi punaisia jälkiä ja huomasin asian viimeistään siinä vaiheessa, kun otin Iineksen syliin ja sukkahousuihini jäi punainen jälki. Aika vähän tulee vuotoa, mutta pidän sillä housuja, koska sitä ilman lattialle tulee läikkiä ja sohvakin pitäisi suojata jotenkin. Aiemmin en ollut tuntenut sen nisiä oikein yhtään, mutta nyt nekin tuntee kädellä silittäessä. Ulkona se haistelee toisten koirien joka askeleen erikseen. Sulhasehdokkaita ei ole vielä tarvinnut hätistellä pois, lenkeillä olessamme ei ole juuri muita koiria näkynyt. Voi pikku Iinestä! <3
Tätä kestää varmaan pari kolme viikkoa, sen verran Iineksen emollakin kestää juoksut. Tulee sitten taukoa pentukouluun, harmi.
Ilmoitin Iineksen maaliskuun lopulla alkavaan koirakoulu Kelmikkään Vireyttä virikkeistämällä -kurssille. Kiva kun on jotain mukavaa odotettavissa!