Agilityuutisia

Olemme kesän aikana käyneet jo kaksissa epävirallisissa kilpailuissa. Ensimmäinen oli Takut ry:n järjestämä kisa Hervannassa 3.7. Iltakisa kestikin pitkään ja odotimme vuoroamme lähemmäs 3 tuntia. Siinä vaiheessa kun meidän vuoro tuli, halusin vain radalle, jotta päästäisiin viimein kotiin. Arvelin Iineksenkin olevan jo väsynyt muiden koirien seuraamisesta, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla, vaikka hyvillä mielin radalle lähdettiinkin.

Rata oli ihanan helppo, koko ajan suoraan etenevä siksakin muotoinen. Vauhtia siis riitti ja Iines oli innoissaan! Jee! Yhden hypyn rima putosi, mitä en itse edes huomannut.

Osallistujia minien mölliradalla oli noin 15 ja monet olivat selkeästi ensimmäisissä kisoissaan; niin moni koira lähti omille teilleen ja hylättiin. Ehdin jo jännittää, päästäisiinkö me jopa palkintosijoille. Kauas siitä ei jääty, sillä sijoituttiin neljänsiksi! Paras tuloksemme ikinä, kylläpä tuli tosi hyvä mieli!

Toiset epäviralliset kisat olivat Sastamalassa 17.7. Rata oli muuten helppo, mutta alussa oli aika pyöritystä A-esteen, putken ja hypyn kanssa. Minua aina jotenkin hämää, jos sama este tehdään uudestaan. Siinä kävikin sitten niin, että toisella kertaa samaan putkeen mennessä unohdin kumpaan päähän sitä pitikään mennä ja menin sekaisin radassa. Jatkettiin sitten loppuun asti, mutta hylätty siitä tottakai tuli. Noh, vaihteeksi näin. Iines meni hyvin, vaikka vähän kuumus haittasikin. Kuitenkin aiempi Hervannan kisa meni Iinekseltäkin selvästi paremmin.

Lähtöä pitää vielä harjoitella, tai lähinnä miettiä, kun yhdessä lähtiessä Iines meinaa oikaista ensimmäisen hypyn ja vähän sama ongelma silloinkin kun jätän Iineksen odottamaan. Ehkä kokeilen ensi kerralla sellaista, että lähdemme yhdessä kauempaa ennen ensimmäistä hyppyä.

Seuraava koitos onkin 1.8. Hervannan kentällä.

Vapun viettoa ja muuta puuhastelua

Viime kirjoituksesta on kulunutkin jo puolitoista viikkoa. Sinä aikana on tapahtunut kaikenlaista, ei kuitenkaan mitään kovin erikoista. Viikkoa ennen vappua käytiin mäyräkoirakerhon näyttelyharjoituksissa, siellä nähtiin riemuksemme Iineksen velipuoli Aku.

 Iineksellä ja Akulla oli ihan selvät sävelet heti alusta lähtien. Ne lähtivät kaksistaan tutkimaan paikkoja ja tuntuivat muutenkin melkein lukevan toistensa ajatuksia.

                                     Isoveikka ja pikkusisko.

Ota mut syliin! Kotimatkalla näyttelyharjoituksista Iines oli sitä mieltä, ettei sen kuulunut jäädä bussin lattialle istumaan. Niin, no, yleensähän se kyllä matkustaa sylissä maisemia katsellen.

             Matkaseurana meillä oli bussissa toinenkin koira, molemmat olivat tosi kiltisti.

Agility loppui meidän osalta viikko sitten. Ehkä vielä joskus jatketaan ja kesällä voidaan käydä epävirallisissa kisoissa. Kesäkausi tulisi aika kalliiksi, ja nyt tuntuu taas siltä, että on aika kokeilla uusia lajeja.

Kahdella viime kerralla agilityssä oli helpompia ja vauhdikkaampia ratoja, joista me molemmat Iineksen kanssa tykättiin. Iineskin vaikutti kerrankin innostuneelta, olisipa aina samanlaista! Mikään kauhea ikävä ei agilityä ainakaan vielä tullut, ehkä senkin takia, että treenipaikalle palataan kesällä rallytokon ja koiratanssin muodossa. Ainoa miinuspuoli on se, ettei nähdä enää Tesla-kaveria niin usein.

Putkia Iineksen ei onneksi tarvitse kokonaan unohtaa, niihin se pääsee vielä rallytokossakin.

Vappu sujui Iinekseltä railakkaasti. Koira villiintyi ilmapalloista, eikä suostunut rauhoittumaan ennen kuin kaikki pallot oli puhallettu ja saatu hengiltä. Ilmapalloja joutui Iineksen hampaisiin kunnioitettavat kuusi kappaletta.

                           Iines villiintyy! Pöydällä on vielä palloja, minä tiedän! Naps!

Ilmapallojen lisäksi Iineksen vapunviettoon kuului metsälenkkeilyä vapaana, koirapuistovierailu (mikä oli Iineksestä vähän tylsää) ja pulahdus - tällä kertaa hallitusti - järveen. Kaiken touhottamisen kruunasi keskiviikkoillan koirahierojan käynti, jolloin Iineksen lihakset saatiin palautumaan vapun juhlinnasta.

Iines on kuulemma hyvässä kunnossa, vähän on lantiossa kireyttä, mikä on mäyräkoirille tavallista. Painoa on nyt 8,5 kiloa, mikä tuntuu lihakselta eikä läskiltä. Minusta Iines vaikuttaa sutjakalta ja hyvin lihaksikkaalta. Voisi melkein sanoa, että Iines on elämänsä kunnossa!

Tänään Iines sai Frontline-punkkikarkoitteen, jonka teho kestää neljä viikkoa. Se näyttää viime kesän kokemuksella sopivan, nytkään ei ole edes kutissut iho aineen jäljiltä.

Uimakausi avattu

Iines kastoi talviturkkinsa tänään Iidesjärven jäiseen veteen ja aloitti näköjään samalla vuoden 2013 uimakauden. Ei Iinestä tuntunut palelevan yhtään, sinne se meni järveen useamman kerran uimaan ja olisi halunnut lisääkin. Pitkän aikaa se myös malttoi seistä jään päällä tassut vedessä. Järvi ei ole kuin rannoista vähän sulanut, ja vesi oli kirjaimellisesti jäistä.

Kiersimme eilen ja tänään Iidesjärven ja matkalla näkyi piisami, västäräkki, räkättirastas, joutsenia ja nokikanoja. Eilen nähtiin myös kiuruja, kurkia ja töyhtöhyyppiä. Sieltä se kevät tulee!

Keskiviikkona oli agilityä. Meillä oli oikein kiva ja vauhdikas rata. Iines oli kerrankin oikein tuulispäänä, sitä piti itsekin juosta ihan tosissaan, että pysyin vauhdissa. Intoa tuomassa oli lihapullia taskussa, ehkä Iines haistoi ne, vaikka en niitä sille näyttänyt ennen rataa. Huomenna kokeilen uudestaan lihapullien voimaa mäyräkoirien harrastepäivässä, jossa kokeillaan rallytokoa ja koiratanssia. Iineksen uusi suosikki on muuten säilykepersikat! Pikkuinen oli kovin tohkeissaan niistä tässä eräänä päivänä ja pettymys oli kova, kun ne loppuivat.

 
Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina Iines sai kevään matolääkeannoksen Axiluria. Torstaina puoli kahdeltatoista illalla Iines halusi vielä ulos, ja sitten se halusi samaa kahdelta, viideltä ja puoli kuudelta. Oli kiva yö, juu. Varsinkin kun Iines etsi aina 10 minuuttia sopivaa paikkaa toimituksilleen. Kahdelta en ensin lähtenyt, vaan horrostin melkein kolmeen ennen kuin vein Iineksen ulos. Ei sillä siis oikeasti mikään kamala kiire ollut, ja vasta viimeisellä kerralla tavara oli löysää.
Aamulla nukuimme kymmeneen ja söimme molemmat kaurapuuroa, ehkä se auttoi Iineksen villinä käyvään vatsaan... Yön jälkeen kaikki on ollut taas hyvin. Tämä yö nukutaan varmasti molemmat sikeästi.

Kolmannet agilitykisat

Viikko sitten käytiin Ylöjärvellä epävirallisissa agilitykisoissa. Osallistuimme putki- ja mölliluokkaan. Tulokset eivät ole vieläkään päivittyneet nettiin, mutta saaduista lapuista voi päätellä jotain.

Rata-alue oli sama kuin viimekisoissa eli todella pieni. Putkiluokan rata oli yllättäen vähän hankala, olin luullut sitä paljon helpommaksi, sellaiseksi lämmittelyradaksi. Aikaa meillä meni 52,18 sekuntia, mikä kuulostaa aika paljolle.

Möllirata oli puolestaan yllättävän helppo ja paljolti sama kuin putkiluokassa. Siinä aikamme oli 48,17 sekuntia, ja yksi "virhe" tuli kieltämisestä, kun Iines meinasi jättää yhden hypyn väliin. Osallistujia oli kuusi, joista yksi sai hylätyn. Me oltiin aikamme puolesta viidensiä, muuten meni ihan mukavasti. Iineksen vauhti vain hyytyy välillä, sen huomaa videoltakin. Lopussa kiirehdin varmaan liikaa ja Iines jäi siksi toiseen päähän haahuilemaan.

                                            Kolmannet möllikisat.

Jotenkin sitä olisi odottanut enemmän, ettei sentään viimeisiä oltaisi oltu. Kesätauko agilityyn tulee ihan tarpeeseen, katsotaan sitten syksyllä jatketaanko me vielä. Kesäksi on ainakin luvassa rallytokoa ja kenties myös koiratanssia.

Tänään olisi ollut Sastamalassa epäviralliset agilitykisat, mutta me jätetään ne nyt välistä, koska Iineksellä on pari päivää ollut ripulia. Ripuli taisi johtua täytetystä vasikansorkasta, jota Iines kovasti innoissaan söi. Tänään se on onneksi jo ihan terve, mutta ei viitsi sitä silti kisoihin viedä. Pidetään siis peukkuja Tesla-kamulle!

Me suunnataan nyt metsäretkelle, kun aurinko vielä paistaa!

Pujottelua, lahjoja ja agilityä

Lauantaina olimme pujottelun erikoiskoulutuksessa. Se meni Iinekseltä jo mukavasti, ja apuna käytettiin ohjureita, jotka ovat pujottelukeppeihin kiinni laitettavia matalalla olevia letkun pätkiä. Palkkiona oli lihapullaa, namnam sanoisi Iines. Pitäisi varmasti viikoittaisissa harjoituksissakin siirtyä verkoista ohjureihin. Tesla-kaverikin oli mukana pujottelemassa, ei ainakaan jännittänyt niin paljon vieraampi paikka ja vieraat ihmiset. Iines oli paikalle tultuamme kuin maailmanomistaja: merkkaili ja kuopi maata takatassuillaan.
Opettaja sanoi, että Iineksellä on vähän pyöreyttä, vaikka ei ollut ennen tavannut Iinestä. Eli totta se on, että pötkömakkara siitä on tullut. Ruoka-annosta pienentämällä paino on nyt pudonnut 8,5 kiloon (keskiviikko). Vaikka on sille välillä tullut annattua vielä vähän lisää nappuloita, kun se on tuijottanut ruokasäkkiä ja kuppiaan ja urissut tyytymättömänä. Ei sitä raaski nälässä pitää.

                    Uudessa hammasharjassa on kaksi päätä, pienemmällä takahampaat puhdistuvat helposti.

Matkamme jatkui pujottelukoulutuksesta eläinlääkäriin. Tällä kertaa kyseessä oli kiva vierailukäynti Tampere Univetin avoimien ovien päivään. Nyt meidän vakiolääkäri on kävelymatkan päässä, kyllä meidän kelpaa! Iines sai avajaisten kunniaksi narulelun, dentastixejä ja hammasharjan. Ihmiset saivat hyvää porkkanakakkua, sellaista voisi itsekin joku päivä leipoa.

                                         Iines pönöttää asennossa. :)

Sunnuntaina oli lisää agilityä, nimittäin kolmas kerta agilityohjaajaksi kouluttautuvien harjoituskoirakkona. Mentiin pieniä radanpätkiä ja harjoiteltiin muutamaa ohjausliikettä ja käsien asentoa. Iines jaksoi keskittyä ihmeen hyvin, paljon paremmin kuin viimeksi. Ihan viimeistä keinun opetusta emme jääneet enää katsomaan, Iines oli siinä vaiheessa jo ihan väsynyt.

Hyvää ystävänpäivää!

 

Vietimme Iineksen kanssa ystävänpäivää koirakahvila Vainun ystävänpäiväiltamassa. Illan aikana kuulimme Krista Karhun Koirakoutsilta kertovan koiran fyysistä, psyykkisistä ja sosiaalisista tarpeista. Kaikki koirat tarvitsevat reipasta liikuntaa joka päivä. Iinesken fyysiset tarpeet tyydyttyvät päivittäin 1,5-2 tunnin ulkoilulla. Terveydenhoidosta opin, että olisi hyvä tietää koiransa ruumiinlämpö, koska sitä saatetaan usein kysyä eläinlääkärissä. Yleensä ruumiinlämpö on 37-38 Celsius-astetta. En ole ihan varma, onko minusta mittaamaan Iineksen takapuolesta sen lämpöä. Ainakin sitten täytyy kun on pakko, laitetaan mittarin ostaminen harkintaan.

Sosiaalisia tarpeitaan varten koiralla on hyvä olla muutama koirakaveri. Iineksellä on juuri sen verran: bestis Tesla, naapurin westie Max ja samasta pihapiiristä pieni, terrierimäinen Iiris. Muitakin tuttuja on, mutta näitä nähdään varmaan eniten. Ihmiskontakteista riittää, että koira tykkää omistajastaan, muu on plussaa.

                                          Nakkiherkku maistui Iinekselle.

                      Namnam, muruset vain jäi (hetkeksi aikaa). Iines ajattelee selvästi, että nyt sen ruokarauha rikottiin valokuvaamisella.

                                       Ihmisillä oli omat herkut, muun muassa tämä.

Herkuteltuaan Iines pääsi kokeilemaan koirahieroja Niina Kivimäen kanssa koirahierontaa, tarkemmin sanottuna Kranio-sacral-hoitoa. Ensin Iines ei uskaltanut tulla pehmeälle alustalle, vaan meinasi mennä selkäni taakse piiloon. Nostin Iineksen muutaman maanitteluyrityksen jälkeen alustalle, jossa Iines nojautui minuun. Pian se kuitenkin rentoutui ja vieläpä oikein kunnolla!


Iines rentoutuu.

Alun perin olin ajatellut, että Iines ei varmaan tykkäisi hieronnasta, kun se ei yleensä välitä vieraiden silittely-yrityksistä. Iines nautti kuitenkin hieronnasta, otti todella rennosti ja näytti vaipuvan jonnekin kauas...silmät pysyivät sentään rakosillaan. Kun hierontatuokio oli lopussa ja piti nousta ylös, Iines oli ihan, että missä olen ja nytkö on pakko nousta.
Iineksen alaselkä oli kuulemma vähän jäykkänä, ja sitä voisi hoitaa kotona lämmitetyllä kauratyynyllä. Kokeilimme heti kotona kauratyynyä, tosin Iines ei malttanut rauhoittua, kun se näki rakkaan pallonsa. Paremmalla hetkellä kokeillaan sitä uudestaan, varsinkin agilityharjoitusten jälkeen.

             Oli siellä muitakin koiria kuin Iines, kunnollisia kuvia ei vain saanut, kun ei viitsinyt sokaista hauvoja salamalla.

Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata Iineksellä olevan pöksyt jalassa. Kolmannet juoksut alkoivat tänään päivällä, onneksi se ei haitannut ystävänpäiväiltaan osallistumista.

Loppuun iloiset agilitykuulumiset: kaksi edellistä kertaa on mennyt hyvin ja eilen meni aivan mahtavasti! Meillä oli sijaisopettaja, ja hän teki mukavan vauhdikkaan radan, jossa oli pitkästä aikaa pussi ja pituuseste. Iines kiisi kuin raketti ja teki kaiken oikein! Tai no, yhdessä kohtaa se ensimmäisellä kerralla jätti yhden hypyn väliin, kun menin itse liian edelle. Toisella kertaa rata meni täysin puhtaasti läpi meiltä molemmilta. Iines oli niin vauhdin hurmassa, ettei tajunnut maaliin tultuaan edes leikkiä palkkiolelullaan. Se olikin nopea suoritus, kun ei jääty harjoittelemaankaan mitään kohtaa. Ihana Iines! <3