Hyvää ystävänpäivää!

 

Vietimme Iineksen kanssa ystävänpäivää koirakahvila Vainun ystävänpäiväiltamassa. Illan aikana kuulimme Krista Karhun Koirakoutsilta kertovan koiran fyysistä, psyykkisistä ja sosiaalisista tarpeista. Kaikki koirat tarvitsevat reipasta liikuntaa joka päivä. Iinesken fyysiset tarpeet tyydyttyvät päivittäin 1,5-2 tunnin ulkoilulla. Terveydenhoidosta opin, että olisi hyvä tietää koiransa ruumiinlämpö, koska sitä saatetaan usein kysyä eläinlääkärissä. Yleensä ruumiinlämpö on 37-38 Celsius-astetta. En ole ihan varma, onko minusta mittaamaan Iineksen takapuolesta sen lämpöä. Ainakin sitten täytyy kun on pakko, laitetaan mittarin ostaminen harkintaan.

Sosiaalisia tarpeitaan varten koiralla on hyvä olla muutama koirakaveri. Iineksellä on juuri sen verran: bestis Tesla, naapurin westie Max ja samasta pihapiiristä pieni, terrierimäinen Iiris. Muitakin tuttuja on, mutta näitä nähdään varmaan eniten. Ihmiskontakteista riittää, että koira tykkää omistajastaan, muu on plussaa.

                                          Nakkiherkku maistui Iinekselle.

                      Namnam, muruset vain jäi (hetkeksi aikaa). Iines ajattelee selvästi, että nyt sen ruokarauha rikottiin valokuvaamisella.

                                       Ihmisillä oli omat herkut, muun muassa tämä.

Herkuteltuaan Iines pääsi kokeilemaan koirahieroja Niina Kivimäen kanssa koirahierontaa, tarkemmin sanottuna Kranio-sacral-hoitoa. Ensin Iines ei uskaltanut tulla pehmeälle alustalle, vaan meinasi mennä selkäni taakse piiloon. Nostin Iineksen muutaman maanitteluyrityksen jälkeen alustalle, jossa Iines nojautui minuun. Pian se kuitenkin rentoutui ja vieläpä oikein kunnolla!


Iines rentoutuu.

Alun perin olin ajatellut, että Iines ei varmaan tykkäisi hieronnasta, kun se ei yleensä välitä vieraiden silittely-yrityksistä. Iines nautti kuitenkin hieronnasta, otti todella rennosti ja näytti vaipuvan jonnekin kauas...silmät pysyivät sentään rakosillaan. Kun hierontatuokio oli lopussa ja piti nousta ylös, Iines oli ihan, että missä olen ja nytkö on pakko nousta.
Iineksen alaselkä oli kuulemma vähän jäykkänä, ja sitä voisi hoitaa kotona lämmitetyllä kauratyynyllä. Kokeilimme heti kotona kauratyynyä, tosin Iines ei malttanut rauhoittua, kun se näki rakkaan pallonsa. Paremmalla hetkellä kokeillaan sitä uudestaan, varsinkin agilityharjoitusten jälkeen.

             Oli siellä muitakin koiria kuin Iines, kunnollisia kuvia ei vain saanut, kun ei viitsinyt sokaista hauvoja salamalla.

Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata Iineksellä olevan pöksyt jalassa. Kolmannet juoksut alkoivat tänään päivällä, onneksi se ei haitannut ystävänpäiväiltaan osallistumista.

Loppuun iloiset agilitykuulumiset: kaksi edellistä kertaa on mennyt hyvin ja eilen meni aivan mahtavasti! Meillä oli sijaisopettaja, ja hän teki mukavan vauhdikkaan radan, jossa oli pitkästä aikaa pussi ja pituuseste. Iines kiisi kuin raketti ja teki kaiken oikein! Tai no, yhdessä kohtaa se ensimmäisellä kerralla jätti yhden hypyn väliin, kun menin itse liian edelle. Toisella kertaa rata meni täysin puhtaasti läpi meiltä molemmilta. Iines oli niin vauhdin hurmassa, ettei tajunnut maaliin tultuaan edes leikkiä palkkiolelullaan. Se olikin nopea suoritus, kun ei jääty harjoittelemaankaan mitään kohtaa. Ihana Iines! <3