Viikon agilityt ja leikkejä

Viime viikolla agilitykertamme oli peruttu kilpailuiden takia, ja tänään päästiin viimein radalle. Viikon tauko tuntui ihmeen pitkältä! Se taisi kuitenkin tehdä Iinekselle hyvää, sillä vauhtia riitti paremmin kuin hetkeen. Ratakin oli tällä kertaa helpompi: paljon suoraa, eikä mitään kommervenkkejä. Keppeihin olisi tarvinnut vain kaikki verkot vielä avuksi, kun Iines tahtoisi oikaista keskivaiheilla. Puomilla harjoiteltiin erikseen poistuloa, että Iines varmasti koskee kontaktialueeseen. En oikein tiedä, pitäisikö sille erikseen opettaa pysähtyminen kontaktikohdissa, kun nyt se kipittää nätisti mun vieressä tai takana, ei koskaan edellä. Tähän asti on ainakin riittänyt, että hidastan itse vauhtia. Mutta entä jos Iines syttyykin agilityyn joskus oikein kunnolla ja kiitää edellä? Sitten se ei osaisi kontakteja, kai?

Meidän ryhmä harjoittelee joulunakin, eikä me pidetä mitään taukoja. Hyvä vaan, jos osa porukasta viettää joulua, niin jää meille vaihteeksi enemmän harjoitteluaikaa.

                                             Leikkinyt Iines on onnellinen.

Iineksellä on riittänyt viime aikoina touhua: viikonloppuna käytiin maalla, ja Iines laittoi yhden poikacollien järjestykseen. Kissalle Iines ei sitten enää pärjännytkään. Iines ei osannut yhtään rentoutua samassa huoneessa kissan kanssa ja haukkui ja murisi sille. Kun kissa vähän sähähti sohvantakaisesta piilostaan, Iines pelästyi kovasti ja perääntyi kimeästi haukkuen. Selvästikään Iineksen ja kissan välit eivät olleet selvät, eikä Iines mäyräkoirana voinut jättää asiaa sikseen ja rentoutua.

                                                  Taara ilmeilee.

Eilen nähtiin söpöäkin söpömpää Taara-koiraa, joka on vuoden ikäinen bichon frisen ja villakoiran risteytys. Iines ja Taara ovat ennenkin leikkineet keskenään, lähinnä silloin kun Iines on ollut hoidossa. Tesla-kaveriakin nähtiin pikaisesti - ilmeisesti liian pikaisesti, kun Iinestä ja Teslaa leikitytti tänään niin kovin agilityssä.

Joulukeksejä

Huomenna Iines täyttää puolitoista vuotta, sitä voisi pitää koirien täysi-ikäisyytenä. Ainakin Iines on sitten tarpeeksi vanha virallisiin agilitykisoihin!

Tänään leivon koirankeksejä uudella piparimuotilla.

Ohjeen olin ottanut joskus Aamulehdestä talteen.

Koirankeksit

3 dl lihalientä

3 rkl öljyä

2 dl ruishiutaleita

2 dl ruisjauhoja

2 dl vehnäjauhoja

Lisää lihaliemeen öljy, ruishiutaleet ja -jauhot. Sekoita. Lisää vehnäjauhot vähitellen. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä noin sentin vahvuiseksi. Ota muotilla kuvioita ja paista 175 asteessa noin 15 minuuttia. Jätä kuivumaan uunin jälkilämpöön.

 

Käytin kekseihin vain kaurahiutaleita ja vehnäjauhoja, koska minulla ei ollut niitä rukiista. Hmm...ja öljyn tilalle sulatin margariinia. Jauhoja piti laittaa enemmän kuin ohjeessa oli. Mausteiksi lisäsin kuivattua valkosipulirouhetta ja persiljaa, ja lopuksi voitelin keksit munalla. Tein oikeastaan aika erilaisia keksejä kuin mitä ohjeessa oli, mutta ohjetta tarvitseekin yleensä vain aineiden määrien hahmottamiseen.

Valmiita keksejä tuli kolme pellillistä. Iines oli hieman epäluuloinen, kun annoin sille keksin. Hetken päästä se otti keksin suuhunsa ja siirtyi vähän matkan päähän pureskelemaan. Ehkä ei kannata ensin ruokkia koiraa ja antaa keksiä vasta sitten.

PS. Oikeastaan Iines ei olisi ansainnut mitään keksejä. Eilen se sai päähänpiston ja pissasi aivan yllättäen keskelle keittiön mattoa.  Siitä hyvästä Iines joutui parvekkeelle jäähylle. Onneksi koiralle ei voi olla kovin pitkävihainen, kun ei se enää muista tapahtunutta.

Aina mielessä

Joskus luennolla on tylsää, ja silloin piirretään mitä mieleen tulee. Ja usein se jokin on mäyräkoira, kuinkas muuten.

Tässä eräänä päivänä katselin vanhoja koulupapereita. Olen näköjään jo eka-tokaluokkalaisena tehnyt kuvitetun sadun Koiraperheen seikkailu. Eikös tuo silloin piirtämäni koira (alla) muistutakin mäyräkoiraa? Kuono nyt ei ollut kehittynyt täyteen mittaansa, mutta vartalo on aika mäyrismäinen. Mikäli muistan oikein, tarkoituksena ei ollut edes piirtää mäyräkoiraa tai muutenkaan mitään tiettyä koiraa, vaan jokin koiran prototyyppi. Lapsen mielen kehittämä yleiskuva koirasta. Silti oli mielenkiintoista huomata, että koira oli ruskea. Piirsin aina juuri ruskeita koiria, sellaisia niiden mielestäni piti olla.

Piirustustaito on ainakin jonkin verran kehittynyt, vaikka piirtäminen ei harrastuksiini ole koskaan kuulunutkaan.

Iineksen lelut

Iineksellä on aika paljon leluja.

                              Muutama tennispallo ja vesilelu pyysivät pahoittelemaan, 
                              etteivät päässeet kuvaan.

Enimmäkseen sillä on pehmoleluja, kuten kuvasta näkyy. Välillä herää kysymys, missä vaiheessa lelu pitäisi heittää pois? Kun vinkuääni on hajonnut? Kun täytteet on kaivettu pellolle?

Keskellä oleva sininen vinkumönkiäinen alkaa Pallon ohella olla ainoita leluja, jotka ovat säilyneet Iineksen pentuajoista asti. Siilipariskunnasta toinen on vaiennut iäksi, mutta toinen pihisee yllättävän sitkeästi elossa. Ehkä Iines on tajunnut, että hauskuutta kestää pidempään, jos niitä ei heti "tapa". Muut pehmolelut ovat sitten enemmän tai vähemmän syötyjä. Voisikohan jostain ostaa pelkkiä vinkuja? Ostaisin heti sata, niille olisi aina käyttöä!

Vasemmalla etualalla oleva pallo, jossa on kiinni häntä, oli tänään agilitytreeneissä Iineksen suosiossa. Samoin oikean yläkulman punainen kong-lelu pääsi tänään käyttöön: täytteenä oli broilerlihapullaa.

Sininen kumipallo on kuitenkin Iinekselle kaikkein rakkain. Välillä koiran pieneen päähän ei tunnu muuta mahtuvankaan.

Hymyä!

                                      Viehkeä koiran hymy.

                                    Iines rentoutuu: jos joku vielä vähän silittäisi?

Mäyräkoiria taiteessa

 Tarkoituksena oli esitellä mäyräkoiria taiteessa, lähinnä maalauksissa, mutta tämä menikin nykytaidepainoitteiseksi. Hauskempaa näin!

Saksalainen Adolf  Eberle (1843 - 1914) maalasi useita tauluja, joissa on mäyräkoiria.
 

Oi aikoja, oi tapoja! Mäyräkoira pöydällä!


Vogue-lehden kansi vuodelta 1947.

Mäyräkoiran kotimaasta Saksasta löytyy mäyräkoira-aiheista nykytaidettakin.


 "Mäyräkoirat eivät pidä banaaneista." Tuntematon tekijä.

 
 Uusi kampaus pikkujouluihin? 
 Tämä on kyllä kaikkien aikojen löytö! Löysin sen ja paljon muuta mäyräkoira-aiheista kivaa, kuten alla olevat sukkahousut, osoitteesta http://dackelblick.wordpress.com/.




























Ja tuo laukku taasen oli vain niin hauska, että piti laittaa sekin vielä tänne.
Mäyräkoira kelpaa mihin vain:


 (http://www.terrypond.com/davinci.html)
 
Nettiä selailtua näyttää kovasti siltä, että mäyräkoirat olivat varsinkin ennen erittäin suosittuja. Nykyään taide on monipuolisempaa, mikä on hyvä juttu, sillä mäyräkoirakuvioita saa nyt mihin vain.

PS. Kuvat eivät näköjään oikein istu, mikä lienee syynä. Koittakaa kestää.

Kiltit koirat kahvilassa

Keskiviikkona Iineksellä oli lounastreffit Tesla-koirakaverin kanssa koirakahvila Vainussa. Tapasimme Teslan omistajineen Koskipuistossa. Iines kulki Hämeensillalla määrätietoisesti kuin maailman omistaja, se oli siellä aivan kuin kotonaan. On se aika otus, eihän me edes käydä usein keskustassa.

Vainussa Iines ja Tesla saivat molemmat fisupalat eli tonnikalasta ja kaurahiutaleista tehdyt herkut. Ne tarjoiltiin pahvilautasilta, mikä olikin hauskaa, sillä niillä saattoi leikkiä syömisen jälkeen. Kahvilassa oli samaan aikaan myös iso musta koira, ja ajattelin, että mitäköhän tästä tulee. Iines joutui vielä oikein tulikokeeseen, kun sen piti odottaa kiltisti yksin samassa huoneessa sen vieraan koiran kanssa. Mutta kuinkas ollakaan, Iines käyttäytyi koko ajan mallikelpoisesti. Mitä nyt vähän lapsetti, kun joka hetki olisi pitänyt painia Teslan kanssa. Niin, ja pitihän sitä kahvilaan tulleelle uudelle koiravieraalle vähän haukkua, mutta se kuuluu asiaan.

Lounas sujui siis sekä koirilta että ihmisiltä hyvin. Kävelimme keskustasta Tammelaan ravintola Kahvillaan glögille ja poikkesimme matkalla uudessa eläinkaupassakin. Kaupan edustalla oli risuista tehty koira, ja Iines ihmetteli sitä aluksi. Tällä kertaa ei ostettu koirille mitään, ne saivat vain haistella mielenkiintoisia kaupan hajuja.

Kahvillassa Iines kävi jo toista kertaa. Istuimme nyt ikkunan vieressä ja hihnan saikin kivasti kiinni patteriin. Iines ja Tesla painivat taas aina kun silmä vältti, mutta eipä se haitannut, kun paikalla ei ollut juuri muita. Kahvilan myyjäkin vaikutti tyytyväiseltä ja tuli tervehtimään koiria.

Kahvilassakäynti koirien ja ystävän kanssa oli todella mukavaa, tätä tehdään kyllä toistekin!

PS. Pakastimeen saatiin tänään hirvenluuta, mitähän Iines tykkää siitä?

Paketti saapui!

Iineksen namipaketti Zooplussalta tuotiin tänään ovelle asti. Iines otti paketista kaiken ilon irti! :)

                                               Paljon namia!

Iines sai pihvipurutikkuja ja lampaan-, riistan- ja kananmakuisia nameja. Osa nameista menee Teslalle, samoin vinkuvat pallot. Sitä Iines ei ymmärrä kyllä yhtään, se otti heti pallopaketin suuhunsa ja olisi alkanut leikkimään niillä. Nytkin se vinkuu niiden perään...viu-viu.

Leikkiä ja herkkuja

Taas on viikko mennyt. Hoidossa olemisesta viime viikonloppuna Iines selvisi melkein kunnialla. Kerran se oli kuulemma pissannut sisälle, mutta toisena päivän se oli syönyt kaiken ruoan. Hyvä! Iineksellä oli tainnut olla aika ikävä, kun se oli yhtenä yönä itkenyt, ja minun tullessa takaisin sitä hakemaan, Iines oli niin villinä että. Ei olisi kyllä pitänyt ihan niin ikävä olla, kun koirakaveri Teslakin oli käynyt kylässä leikkimässä ja ulkonakin oli lenkkeilty yhdessä. Mitähän siitä mahtaa tulla, kun joulukuussa Iines on viikon toisella kaverillani?

Keskiviikkona oli agilityä. Siellä meni ihan kivasti, ratakaan ei ollut niin vaikea kuin aiemmin. Pitää vain itse muistaa kulkea enemmän suoraan, nyt menin liian mutkitellen, kun en uskonut että Iines menisi itse esteille. Välillä vähän hyytyi ja jäi taas haahuilemaan ja katselemaan ympärilleen. Me saatiin läksyksi LEIKKIMISTÄ. Siis me, jotka leikitään aina ja joka päivä. Iinestä pitää innostaa enemmän, mutta kun se tuntuu radalla välillä niin vaikealta, kun Iines näyttää jo kyllästyneen tai löytäneen jotain kiinnostavampaa. Sitten kun ollaan kokeiltu, että minulla on yksi lelu ja opettajalla toinen, ja palkka tulee. Iineshän katsoo minua, että "lelu tänne, lupasit juuri tuon lelun, vain se kelpaa". Ja minulle tulee siitä sellainen olo, kuin pettäisin Iineksen, kun en annakaan sitä.

                                          Syyskävelyllä puistossa.

Iines on taas vähitellen alkanut syömään paremmin. Taisi johtua vielä elokuisista juoksuista, kun ruoka ei maittanut kunnolla useaan viikkoon. Eilen kävimme eläinkaupassa herkkuostoksilla: jauhelihaa, naudan mahaa, broilerinsiipiä ja kivipiiraa. Eiköhän ala taas kiinnostaa ruoka! Lisäksi Iines saa piakoin Teslan omistajilta makoisan yllätyksen ja taitaa postissakin olla Saksanmaalta tulossa paketti Iinekselle.

Iineksen elämä täytyy näillä näkymin leikkimisestä ja herkuista, eipä olisi hullumpaa olla joskus koira!