Pulkkamäessä ja muita kuulumisia

Maanantaina vietettiin talvipäivää laskemalla mäkeä. Iineskin yritti kovasti laskea liukurilla, se varmaan luuli että sai uuden lelun. Harmi kun ei ollut kameraa mukana! Laskin itse liukurilla ja Iines juoksi innoissaan vieressä. Kerran laskettiin yhdessä, Iines mun sylissä, mutta se ei ollut koirasta niin mukavaa. Varovasti saikin laskea, kun paikalla oli muitakin ihmisiä, eikä Iinestä voinut pitää vapaana. Kerran Iines pysähtyi tuijottamaan ohi meneviä koiria, mutta onneksi sain jarrutettua ajoissa ennen kuin hihna loppui. Kahden tunnin ulkoilun jälkeen hauveli olikin jo aika väsynyt.

Viikonloppuna Iines olikin yökylässä ystäväni luona. Hänen naapurillansa oli sattumalta myös koira viikonloppuhoidossa ja niin Iines sai uuden kaverin 4-kuukautisesta koiraneidistä. Aika kuluikin nopeasti yhteisillä lenkeillä ja leikkimällä. En osaisi edes kuvitella jättäväni Iinestä mihinkään koirahoitolaan, josta ei tiedä juuri mitään, ja koirat joutuisivat olemaan yksin omissa häkeissään. Onneksi Iineksellä on maailman paras hoitopaikka!

Taannoisissa näyttelyharjoituksissa tavattiin Iineksen veli Perro. Kyllä olivat niin saman näköiset! Perro vain hieman isompi, kuten veljen kuuluukin olla. Paikalla oli niin monta muutakin koiraa, etten päässyt tekemään päätelmiä siitä, tunnistivatko koirat toisensa. Ainakin kaikilla oli hauskaa ja Iines oli kehittynyt syksyn harjoituksista.

Herkkuja on täällä monenlaista

Koirakoulu Kelmikkään Kelmien kerhon tapaamisessa valmistettiin tänään nelijalkaisille karvaturreille nameja. Teimme maksapihvejä, broileritankoja, juusto-jauhelihapihvejä, lihanpaloja uunissa ja pekonipopcornia. Näiden lisäksi saimme mukaamme valmiiksi kuivattua maksaa ja sydäntä. Iineksellä oli kyllä haistelemista, kun tulin kotiin. Se pääsi heti maistamaan kaikkea, vain popcorni oli sen mielestä vähän erikoista, eikä se kiinnostanut muiden lihaisten herkkujen ääressä niin paljoa.

Maksapihveihin tuli jauhettua maksaa n. kilo ja 4 kananmunaa. Sitten ne vain paistettiin pannulla lettujen tapaan.

Broileritankoihin tuli eläimille tarkoitettua broilerinjauhelihaa, valkosipulia ja persiljaa. Taikinasta pursotettiin leivinpaperille tankoja ja paistettiin ne uunissa. Olisiko lämpötilaa ollut 200 astetta, väristä kyllä näkee, milloin on valmista.

Juusto-jauhelihapihveihin tuli ihan tavallista sika-nautajauhelihaa ja Kippari-savujuuston paloja. Koirat kuulemma pitävät kaikesta savunmakuisesta. Taikinasta muotoiltiin pihvejä ja paistettiin uunissa.

Lihanpalat olivat pekonin tapaista lihaa samanlaisina suikaleina, mutta niillä oli jokin eri nimi. Löytyy ihan ihmisten liharuokaosastolta kaupasta. Varsinaisessa pekonissa on usein koirille liian paljon suolaa. Lihaa vain leikattiin pienemmiksi paloiksi ja paistettiin uuniissa. Kunnon läskiherkkua hauvalle!

Pekonipopcornit olivat mielenkiintoinen kokemus. Tilkassa öljyä kuumennetaan pekonisuikaleita ja maissinjyviä, kunnes jyvät kypsyvät ja niistä tulee popcornia. Sopii ihmisillekin.

Nyt meillä onkin kunnon "aseet" maanantain näyttelyharjoituksia varten! :)

Kaverin kanssa koirapuistossa

Viikon aikana Iines on saanut kaluta isoa luuta ja leikkiä Pyry-koiran kanssa koirapuistossa. Siellä oli niin paljon nuuskittavaa, että leikkiminen melkein unohtui.

                                           Luun kimpussa.

                                    Iines ja Pyry koirapuistossa.  

                                        Iines vauhdissa.

Pyry

                                              Diiva-ilme.

                                  "Jaa miten niin mua sanotaan pötkyläksi?"

                                       "Himmel! Vieraita koiria in Sicht!

                                   "Ne tulee tännepäin."

                                      Värisuora.

Kuukauden kuva

Kukas se poseeraakaan Tammermaan mäyräkoirakerhon kuukauden kuvassa? :)

http://www.tammermaanmayrakoirakerho.net/

Ja mitä Iines ei osaa

Kehumisen jälkeen voinkin sitten kertoa niistä ikävämmistä puolista ja meidän viikonlopusta. Perjantai lähti käyntiin matolle pissaamisella. Lauantaina koiranretale viihdytti itseään järsimällä verkkokaapelia, ja niin vietin sitten päivän ilman internettiä. Tein rauhassa koneella hommia ja Iines jotain väkersi kirjoituspöydän ja seinän välissä. Ihan tavallista, varmaan se jotain leluaan havittelee pöydän alta. Jossain vaiheessa epäilykseni heräsivät ja huomasin, miten nettijohtoa oli järsitty paristakin kohtaa ja kaikki johdot ja kuparilangat olivat näkyvissä.

                                   Iines vakavana verkkokaapelin kanssa.

 Sitten koitti sunnuntai ja lähdin kauppaan ostamaan mm. uutta verkkokaapelia (ei maksanut onneksi kuin 7 euroa.) Yllättäen Iines jäikin vinkumaan perääni, vaikka normaalisti se jää kiltisti hiljaa kotiin -  tai no, joskus se karkaa hissille asti, josta kannan sen takaisin sisälle. Iltapäivällä tuli vieraita kylään ja vein Iineksen juuri ennen heidän tuloa ulos pissalle. Mutta ei mennyt kuin tunti ja keittiön lattialla oli valtava lätäkkö!
Parin tunnin päästä tästä Iines olisi halunnut taas ulos, mutta ajattelin että jospa se nyt kestäisi vielä puoli tuntia siihen asti, jolloin vieraat olivat lähdössä. Mutta ei. Tällä kertaa keittiön matto sai märän osuman. Onneksi se ihme kyllä mahtui pesukoneeseen.
Ilta sujui suht normaalisti, Iines vähän nirsoili ruokansa kanssa, ei oikein maistunut taas vaihteeksi. Vein sen viimeisen kerran pissalle jonkinverran ennen yhtätoista. Yöllä Iines herätti minut kolmelta ja huomasin sen pissanneen koppaansa. Miksi? Mikä sillä oikein on?

Onneksi tänään maanantaina meni jo paremmin. Ulkonakin pystyi kävelemään pidempään, kun ei ollut enää niin kylmä ja ruokakin maittoi jo paremmin. Loppuun vielä pari kuvaa Iineksen (vihdoin ja viimein) valmistuneesta villapaidasta, jota se pitää mielellään kylmimmillä ilmoilla.

Iines osaa

 Iineksen edistyttyä vilkuttamisessa niin hienosti, innostuin listaamaan mitä se osaa ja mitä ollaan harjoiteltu. Joitakin näistä ollaan harjoiteltu ulkonakin.

Tekee käskystä

tule tulee luokse

istu istuu

maahan menee maahan makaamaan

odota-vapaa jää paikoilleen, kunnes kuulee vapaa-komennon

kierrä-toiseen suuntaan kiertää esteen myötäpäivään ja "toiseen suuntaan"

haista-etsi ottaa hajun, lähtee etsimään

koppaan menee omaan boksiinsa

viereen tulee vasemmalle sivulleni istumaan samoin päin kuin minä olen

tuo   tuo heittämäni esineen (toimii tällä hetkellä varmimmin pallolla)

Tarvii avittaa namilla

kieri kierähtää lattialla maaten selän kautta ympäri

pyöri tekee kävellen pienen ympyrän myötäpäivään, kiertää itsensä ympäri

hei-hei koira on istumassa ja nostaa oikeaa tassuaan n. kuonon korkeudelle

pam! (kuole) menee selälleen makaamaan ja pysyy siinä, kunnes kuulee vapaa-komennon

seiso pysyy seisomassa neljällä tassulla, kunnes kuulee vapaa-komennon

Harjoitellaan vielä

sivu kulkee vasemmalla sivullani, kunnes kuulee vapaa-komennon

sik-sak pujottelee jalkojeni välistä samalla kun kävelen

Osaa luonnostaan

kulkea vetämättä, mutta jäädä paikoilleen ihmettelemään

olla välittämättä muista ihmisistä ulkona

leikkiä itsekseen

olla rauhallinen

Hei-hei!

Iines osaa vilkuttaa tassullaan! Tämän tempun se oppi ihan muutamalla toistolla. Viisas koira! :)

Voisinkin oikeastaan kertoa tarkemmin, miten sain sen oppimaan. Olin jo aiemmin leikkinyt sen kanssa leikkiä, jossa pidän molempia käsiä nyrkissä lattialla ja toisessa on nami. Iineksen pitää näyttää tassulla minkä nyrkin se haluaa auki. Kun tämä oli ennestään selvää, leikimme sitä kerran tai kaksi ja sitten nostin kättä vain ylemmäksi ja jätin toisen nyrkissä olevan käden pois. Seuraavaksi vilkutin kädellä ja laitoin sen heti perään nyrkkiin. Namin sai käpälän nostamisesta toisesta kädestäni. Tätä sitten toistetaan, kunnes tassu alkaa kohota pelkästä vilkutuksesta tai hei-hei-sanasta.

Ruoka-aika

Koska Iines on jo yli 8 kuukautta, sen voisi vähitellen totuttaa aikuisten ruokaan. Tähän asti se on syönyt kotiruokaa, Best In -murekkeita, Pedigreen kananmakuista penturuokaa ja jauhelihaa. Nyt päätin antaa silee myös Pedigreen aikuisten häränliha&kana-nappuloita. Ne olivatkin aika isoja!

                                        Joku sottapytty-koira on käynyt kupillaan.
 

Tästä kuvasta vähän näkee, millaisia nappuloita pusseissa oikein onkaan. Onkohan nuo liian isoja Iinekselle? Kuvan koira ainakin näyttää niin isolta ja siitä tulee mieleen, että ruoka sopisi paremmin tuon kokoisille haukuille. Ja hemmetin koviakin noi uudet nappulat ovat, eihän niitä pystynyt veitsellä pilkkomaan. Hmm...en ehkä osta uudestaan noita. Joku pienempi nappula tuntuisi helpommalta. Tai sitten voisin siirtyä johonkin mureketyyppisiin ruokiin ja luihin.
Jos Iines saa jauhelihaa, se saattaa nirsoilla muutaman seuraavan päivän. Sekään ei ole oikein kivaa, mutta mukava koiraa on vähän hemmotella.