Maanantaina vietettiin talvipäivää laskemalla mäkeä. Iineskin yritti kovasti laskea liukurilla, se varmaan luuli että sai uuden lelun. Harmi kun ei ollut kameraa mukana! Laskin itse liukurilla ja Iines juoksi innoissaan vieressä. Kerran laskettiin yhdessä, Iines mun sylissä, mutta se ei ollut koirasta niin mukavaa. Varovasti saikin laskea, kun paikalla oli muitakin ihmisiä, eikä Iinestä voinut pitää vapaana. Kerran Iines pysähtyi tuijottamaan ohi meneviä koiria, mutta onneksi sain jarrutettua ajoissa ennen kuin hihna loppui. Kahden tunnin ulkoilun jälkeen hauveli olikin jo aika väsynyt.
Viikonloppuna Iines olikin yökylässä ystäväni luona. Hänen naapurillansa oli sattumalta myös koira viikonloppuhoidossa ja niin Iines sai uuden kaverin 4-kuukautisesta koiraneidistä. Aika kuluikin nopeasti yhteisillä lenkeillä ja leikkimällä. En osaisi edes kuvitella jättäväni Iinestä mihinkään koirahoitolaan, josta ei tiedä juuri mitään, ja koirat joutuisivat olemaan yksin omissa häkeissään. Onneksi Iineksellä on maailman paras hoitopaikka!
Taannoisissa näyttelyharjoituksissa tavattiin Iineksen veli Perro. Kyllä olivat niin saman näköiset! Perro vain hieman isompi, kuten veljen kuuluukin olla. Paikalla oli niin monta muutakin koiraa, etten päässyt tekemään päätelmiä siitä, tunnistivatko koirat toisensa. Ainakin kaikilla oli hauskaa ja Iines oli kehittynyt syksyn harjoituksista.
Viikonloppuna Iines olikin yökylässä ystäväni luona. Hänen naapurillansa oli sattumalta myös koira viikonloppuhoidossa ja niin Iines sai uuden kaverin 4-kuukautisesta koiraneidistä. Aika kuluikin nopeasti yhteisillä lenkeillä ja leikkimällä. En osaisi edes kuvitella jättäväni Iinestä mihinkään koirahoitolaan, josta ei tiedä juuri mitään, ja koirat joutuisivat olemaan yksin omissa häkeissään. Onneksi Iineksellä on maailman paras hoitopaikka!
Taannoisissa näyttelyharjoituksissa tavattiin Iineksen veli Perro. Kyllä olivat niin saman näköiset! Perro vain hieman isompi, kuten veljen kuuluukin olla. Paikalla oli niin monta muutakin koiraa, etten päässyt tekemään päätelmiä siitä, tunnistivatko koirat toisensa. Ainakin kaikilla oli hauskaa ja Iines oli kehittynyt syksyn harjoituksista.
Jokainen tietysti haluaa omalle koiralleen parasta, mutta se, mitä pitää parhaana mahdollisena vaihtoehtona vaihtelee. Meillä ei oo ketään niin tuttua koirallista perhettä tai muitakaan, joille Nessaa viitsisi viedä hoitoon. Ehkä jotkut ottaisi, mutta tuntuu, että siitä olisi muille hirveästi vaivaa.
VastaaPoistaMaanantaina Nessa pääsee "Koiranvirka"-hoitolaan, la-aamuun asti. Käytiin katsomassa paikkaa ja näytti hyvältä. Nessa tykkäsi heti paikan pitäjästä, vaikka yleensä vierastaa uusia ihmisiä. (Kuulemma aroille koirille tekee hyvää olla muiden kuin "omien ihmisten" hoidossa välillä - oppii itsenäisyyttä. Mutta onhan ne "vieraita paikkoja" ne häkittömätkin hoitopaikat.")
Mun mielestä häkit näytti alkuun vähän karulta, mutta sitten muistin, että koira ei ole ihminen - jos on pehmoinen peti (mikä tuli talon puolesta hoitolassa, viedään tuttu makuualusta silti mukaan), tuttuja leluja ja runsaasti ulkoilua, niin ei koira uskoakseni piittaa siitä, onko nätti maisema ulos, kivat verhot ikkunassa tai huonekaluja.
Koiranvirassa ulkoiluttavat kolmesti päivässä ja heti pihan vieressä on mahtavat ulkoilumaastot, ulkoilun puolesta siis voi tulla määrällisesti enemmänkin kuin kotona meidän kanssa. :) Ja vaikka nettisivuja ei ollut, pidettiin hyvänä suosituksena sitä, että 9. viikko, eli normaali hiihtolomaviikko oli varattu täyteen jo syksyllä.
Oishan tietty kiva viedä koira tuonne: http://www.koiralinna.com/
Mutta ajomatka ratkaisi tässä tapauksessa, päädyttiin 10km Tampereen keskustasta olevaan ennemmin kuin tuohon.
Niin ja mä pelkään, että kaverisuhde menisi pilalle, kun kiukustuisin koiraa hoitaneelle kaverille, jos se on "pilannut kasvatuksen" tai "lellinyt liikaa" tai "opettanut huonoille tavoille" tai ihan vaan jotain pikkujuttuja. Voi kaveripiirissä olla koiriin tottuneitakin ihmisiä, mutta en pidä takuuna koiranhoitotaidoista sitä, että itse tulen ihmisen kanssa toimeen.
PoistaOikeesti tää vuodatus johtuu vaan siitä, että poden lievää huonoa omatuntoa siitä, että koira ei tule mukaan matkalle. Vaikka luultavasti se olisi kauhuissaan koko matkan ajan, mutta silti. :P
Koiralinna näytti tosi upealta! Matka vaan on turhan pitkä sinne. Miten Nessa viihtyi hoidossa? Jos tietäisi varmasti, että jokin hoitola on hyvä, niin voisin sitten viedä Iineksen sinne. Luin vaan aiemmin yhdestä mäyräkoirablogista, että hyvältä vaikuttanut hoitola olikin osoittautunut huonoksi ja koirat olivat joutuneet olemaan pissaisilla alustoilla, kun niitä ei oltu vaihdettu. Siksi olen aika epäluuloinen hoitoloiden suhteen. Ison koiran kasvatuksessa pitää olla varmaan tarkempana kuin pienen. Iines on ollut musta niin kiltti, että ei sille ole tarvinnut pitää kovaa kuria, onneksi. Olisi kiva kuulla kokemuksia Koiranvirka-hoitolasta! Jos se on hyvä, niin voisin ottaa sen varahoitolaksi.
PoistaMe haettiin just äsken Nessa hoidosta. Ihan oma itsensä, ei sisällä hoitolassa uskaltanut pomppia tai riehua, pihalla sitten vähän ulisi ja yritti hyppiä päin. Kotonakin oli vähän riehakkaampi kuin yleensä, hirveän innoissaan jo hissiin menosta. Ja sisälle autoon loikkasi nopeammin kuin koskaan. :P En silti usko, että hoitolassa mitään vikaa oli: molemmat meidän tapaamat hoitajat vaikuttivat mukavilta ja asiantuntevilta. Ehkä seuraavalla hoitokerralla koira ottaa rauhallisemmin, kun tietää, että varmasti haetaan pois.
VastaaPoistaTuota paikkaa saa käydä katsomassa milloin tahansa koirien noutoaikaan (aamulla 8-10, iltapäivällä 16:30-18). En usko että olisivat noin avoimia jos olisi ongelmia puhtaanapidon tai muunkaan kanssa. Hoitolan omistaja kertoili Nessan kuulumisia, keiden kanssa se oli leikkinyt, yms. ja kuitin yhteydessä saatiin myös lyhyehkö hoitoraportti. Kyllä me viedään Nessa tuonne uudestaankin, kun lähellä ja nyt jo vähän tutumpi. Autottomalle tietysti hankalasti saavutettava.