Silakoita, söisinkö noita?

 Iltaruoaksi tehtiin tänään paistettuja silakoita. Annoin Iinekselle yhden fileen, kun se vaikutti kiinnostuneelta kalasta. Iines vain nuuhki silakkaa ja meni omalle kipolleen syömään nappuloitaan. Ei sitten.

Kun kaikki fileet oli paistettu, Iines halusi taas maistaa silakoita ja nyt ne kelpasivat hyvin!

                                   Namnam, tuumii Iines silakoista.

Pari päivää Iines on syönyt vain puolet annoksestaan, mutta nyt on jo palattu normaaliruokiin. Muuten se ei olisi mitään silakoita saanutkaan maistiaisiksi. Lenkkeilykään ei ole Iinestä kovin paljoa kiinnostanut, kai on ollut liian kuuma ja nyt on liian märkä, kun vain sataa. Sai Iines sentään eilen paljon liikuntaa, kun se ja Isäntä kävivät järvellä lenkillä ja Iines nouti keppiä uiden minkä tassuistaan pääsi.

Iineksen päiviin on kuulunut myös suuremman saaliin riepottamista, nimittäin vanhan tyynyn! Siitä sai tosi kivan lelun ja vasta nyt, noin viikon jälkeen, siitä alkaa irrota vanua.

Viime viikolla retkeiltiin Kintulammella ja kerrankin me kaikki kolme päästiin yhdessä uimaan. Iines haki uimalelua ja ui sunnuntaiuintia sinne tänne ainakin 15 minuuttia. Sitten houkuttelimme sen laiturille lepäämään, itse se olisi vielä jatkanut uimista. Mutta kyllä se nautti niin olostaan!

Silmät kiiluvat tarkkaavaisesti, kun lelua pitää kädessä. Joko se kohta lentää veteen?

Hellepäiviä ja silmäkontrolli

          Iines nauttii helteestä parvekkeella.

       Viilennystä kuumuuteen sai päivittäisen uimisen lisäksi märästä pyyhkeestä.

Eilen käytiin eläinlääkärissä puolivuotissilmätarkastuksessa. Nyt Iines oli ollut kuukauden Bepanten-silmätipoilla ja n. 4 päivää Optimmune-silmävoiteella. Silmät olivat nyt hyvässä kunnossa, vaikka silmien kosteusarvot olivat normaalin alarajoilla, toisessa silmässä 14 mm ja toisessa 15 mm. Jatkossa käytetään silmävoidetta kaksi kertaa päivässä ja välillä voi käyttää myös silmätippoja, jos on esimerkiksi kilpailuja tulossa. Seuraava kontrolliaika saatiin helmikuulle eli sitä ennen ei toivottavasti tarvitse mennä eläinlääkäriin.

Uiminen on tehnyt Iinekselle hyvää ja se onkin nyt hyvässä kunnossa. Eläinlääkärin vaaka näytti valjaat päällä 8,5 kg. Samalla lääkärikäynnillä Iines sai myös vuosittaisen kennelyskärokotteensa. Vastaanottoaulassa Iines kiipesi sohvan selkänojan päälle tarkkailemaan aulaa ja ikkunasta näkyvää maisemaa. Siellä se istui kuin kissa! Itse tutkimushuoneessa Iinestä taas pelotti, mutta se oli jälleen tosi kiltisti ja sai namiakin.

Lääkärin jälkeen poikkesimme eläinkaupassa ostamassa lisää nappularuokaa ja venyvän jatkopalan flexin ja valjaiden väliin. Muutaman kerran kun Iines on ollut kiinni puussa, on se lähtenyt kovaa vauhtia juoksemaan suuntaan x, jolloin narun loppuessa on tullut ikävä äkkipysähdys. Toivottavasti tuo jatkopala vaimentaa pysähdystä jatkossa, kun Iines on jossain kiinni.

Valeraskaus

                       Heitä keppi! Nyt lumet ovat taas kerran sulaneet.
 
Iines "sisustaa" kantokoppaansa ja möyhii nojatuolin alla mattoa. Ja kaivautui tyynykasaan pallon kanssa. Eli tekee selvästi pesää. Ja myös merkkaa pesän omakseen, onneksi vain koppansa ja eteisen korinsa. Ja niin saa pesukone taas hommia. Lisäksi nisistä tulee maitoa. Aika hurjaa, että Iines olisi nyt valmis hoitamaan pentuja, sillä sen keho ja mieli toimivat hormonaalisista muutoksista johtuen aivan kuin se olisi tiineenä. Oireiden pitäisi mennä ohitse 1-3 viikossa.

Ulkona Iines menee jopa entistä reippaammin, kun ei ole enää märkää. Ja mikäs sitä on metsässä oravia jahdatessa. Ruokakin on maittanut valeraskausoireista huolimatta hyvin, tosin nyt se on saanut naudanmahaa. Katsotaan miten illalla käy, kun ruokakippoon tuleekin nappuloita.

Sunnuntai

Moi! Mää sain nuolla perunamuusikulhon, eiks olekin kivaa? Ja sit me pelattiin vielä pallollakin ja mää poseerasin ihan paikallani:

Kohta mennään ulos, kun siellä paistaa aurinko. Luntakin on ihan pikkuriikkisen vielä jäljellä. Sitten mä vaan nukun tai leikin ketulla. Aika mukava päivä, etten sanoisi.

Terveisin, 
Iines

Silmäkontrolli

Tänään kävimme eläinlääkärillä silmien puolivuotiskontrollissa. Iines sai taas lääkäriltä kehuja kiltteydestään, hyvä Iines! Nyt Iinestä ei edes pelottanut aivan niin paljon kuin yleensä.

Iineksen silmät voivat kuulemma erittäin hyvin ja kosteutta oli normaalimäärä. Voimme siten lopettaa Optimmune-silmävoiteen käytön, mutta sen tilalla pitää käyttää silmien kosteutta tukevia Bepanthen Eye -silmätippoja 3-4 kertaa päivässä.

Lääkäri sanoi, että osa kuivasilmäisyyttä aiheuttavista tulehduksista tms. on sellaisia, joita ei voi kokonaan parantaa eli ne vaativat jatkuvaa lääkitystä. Seuraavat kuusi kuukautta katsotaan, miten silmät pärjäävät uuden tipan kanssa ja jos sitten kaikki on kunnossa, voidaan silmätippakin jättää kokonaan pois. Tämä uusi silmätippa ei sisällä mitään Kennelliiton dopinglistalla olevia aineita, joten ensi keväänä päästään jo mejä-kokeisiin ja talvella vaikka koiratanssikisoihin!

Iines lähettää terveisiä hirven luun järsimisen lomasta. Saatiin tätä herkkua kaverini kautta, kyllä maistuu!

Koiratanssia ollaan harjoiteltu aina perjantai-iltaisin Tampereen Seudun Koirakerhon ryhmässä. Me ollaan jo valittu seuraava kisakappale ja kasataan parhaillaan uutta ohjelmaa. Keväällä on tulossa ainakin kaksi koiratanssikisaa, ehkä me mennään sinne...kuka tietää.

Täytyy vielä kehua Tapiolan vakuutusta, joka korvasi suuren osan eläinlääkärilaskusta. 80 euron laskusta jäi maksettavaksi vain 20 euroa! Kiitos ja kumarrus!

Joulukeksit

Joulu alkaa pikkuhiljaa saapua tänne: lämpimät viltit, punainen matto ja kynttilät on kaivettu esille. Tänään kaupasta ostettiin amaryllis, se varmaan kukkii jo ennen joulua. Ja eilen leivottiin melkein jo perinteiset joulukeksit Iinekselle.

                                            Keksien laaduntarkkailija työssään.

Tänä vuonna leivoin keksit Vähän tätä, hieman tuota -menetelmällä, oli kiva olla luova keittiössä!

 Kekseihin tuli:

• eläinkaupasta ostettua hienoksi jauhettua kalkkunan jauhelihaa, 
• kaurahiutaleita, 
• vehnäjauhoja, 
• ruisjauhoja, 
• öljyä, 
• kananmunaa,
• kuivattua persiljaa ja 
• kuivattua valkosipulia

Kaikkea tätä sopivassa suhteessa. Sitten vain kaulitaan ja painellaan muotilla keksejä. Paistoin keksit n. 160 asteessa n. 40 minuuttia.

                                Taikinaa! Se on minun, minun...!

Iines piti paljon kekseistään ja nuoli myös taikinakipon puhtaaksi. Myös perinteiset itsetehdyt joulupiparit maistuvat sille hyvin ja niitä se kerjääkin aina, kun me ihmiset niitä syömme. Nyt Iines sai onneksi omia pipareita, niin jää meille ihmisillekin jotain herkkua.

Ruokajuttuja ja muuta höpinää

Eilen tehtiin päivälenkki ensin eläinlääkärille ja sitten eläinkauppaan. Lääkärissä kävimme vain kääntymässä ja Iines sai nameja, ettei siellä aina olisi vain ikävää ja jännittävää.

Wuffissa kävin katsomassa uusia valjaita, mutta en vielä löytänyt ihan mieleisiäni. Haluaisin Iinekselle nopeasti kuivuvat valjaat, jotka saisi autossakin kiinnitettyä turvavöihin. Onneksi kaupassa oli helppoja lisäosia, joilla tavallisetkin valjaat saa laitettua turvavöihin kiinni.

Saimme kupongilla 800 gramman Mush barf starter formula -aterian, ja lisäksi näytteenä vielä ainakin kahden päivän ruoat uutta nappularuokaa. Iinekselle ostin poron luita, jotka ovat sopivan pieniä, ettei samaa palasta tarvi kaluta montaa päivää. Äsken Iines saikin ensimmäisen poronluunsa ja hyvin se näyttää maistuvan. Poro haisee voimakkaammalle kuin vaikka broileri, mutta kaipa sen kestää.

Barf-ruokinta kyllä kiinnostaa, mutta kokonaan en haluaisi nappuloistakaan luopua, koska ne ovat niin käteviä matkoilla ja kylässä. Barfaukseen kuuluvan kasvissoseen antaminen vain epäilyttää: Iines ei ole ennen oikein arvostanut rehuja raa'an lihan seassa.

Syksyn alettua olisi kiva ehtiä kokeileman vielä kerran verijälkeä metsässä. Täällä Tampereella on ollut kauniin aurinkoista ja mieli tekisi lähteä sieniretkelle, kunhan ne kyyt pysyisivät poissa. Huomenna mennään taas viehejuoksuun Ylöjärvelle, pääsee Iines käyttämään saalisviettiään. Vaikka on se sitä käyttänyt ahkerasti muutenkin, viimeksi tänä aamuna se pääsi kirmailemaan oravan perässä harjulla.

Uimakausi avattu

Iines kastoi talviturkkinsa tänään Iidesjärven jäiseen veteen ja aloitti näköjään samalla vuoden 2013 uimakauden. Ei Iinestä tuntunut palelevan yhtään, sinne se meni järveen useamman kerran uimaan ja olisi halunnut lisääkin. Pitkän aikaa se myös malttoi seistä jään päällä tassut vedessä. Järvi ei ole kuin rannoista vähän sulanut, ja vesi oli kirjaimellisesti jäistä.

Kiersimme eilen ja tänään Iidesjärven ja matkalla näkyi piisami, västäräkki, räkättirastas, joutsenia ja nokikanoja. Eilen nähtiin myös kiuruja, kurkia ja töyhtöhyyppiä. Sieltä se kevät tulee!

Keskiviikkona oli agilityä. Meillä oli oikein kiva ja vauhdikas rata. Iines oli kerrankin oikein tuulispäänä, sitä piti itsekin juosta ihan tosissaan, että pysyin vauhdissa. Intoa tuomassa oli lihapullia taskussa, ehkä Iines haistoi ne, vaikka en niitä sille näyttänyt ennen rataa. Huomenna kokeilen uudestaan lihapullien voimaa mäyräkoirien harrastepäivässä, jossa kokeillaan rallytokoa ja koiratanssia. Iineksen uusi suosikki on muuten säilykepersikat! Pikkuinen oli kovin tohkeissaan niistä tässä eräänä päivänä ja pettymys oli kova, kun ne loppuivat.

 
Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina Iines sai kevään matolääkeannoksen Axiluria. Torstaina puoli kahdeltatoista illalla Iines halusi vielä ulos, ja sitten se halusi samaa kahdelta, viideltä ja puoli kuudelta. Oli kiva yö, juu. Varsinkin kun Iines etsi aina 10 minuuttia sopivaa paikkaa toimituksilleen. Kahdelta en ensin lähtenyt, vaan horrostin melkein kolmeen ennen kuin vein Iineksen ulos. Ei sillä siis oikeasti mikään kamala kiire ollut, ja vasta viimeisellä kerralla tavara oli löysää.
Aamulla nukuimme kymmeneen ja söimme molemmat kaurapuuroa, ehkä se auttoi Iineksen villinä käyvään vatsaan... Yön jälkeen kaikki on ollut taas hyvin. Tämä yö nukutaan varmasti molemmat sikeästi.

Esipesijä

Mäyräkoiran voisi laskea kodinkoneeksi, tässä oli käynnissä jauhelihakastikekattilan esipesu - ja kiillotus.

                                               Kohta pesuohjelma on lopussa: pohja kiiltää jo.

Iines ja Aku

Kävimme perjantaina uuden Wuf.fi-myymälän avajaisissa. Siellä oli paljon tarjouksia ja iso valikoima kaikkea kivaa... Tässä on taloutemme uusin pötkyläjäsen:

                     Sekarotuinen Aku, siinä on ainaikin mäyräkoiraa ja terrieriä.

Kun Akua puristaa mahasta, se vinkaisee. Iines oli kävi ihan kierroksilla, kun toin Akun kotiin. En heti antanut niiden tutustua, ja Iinekselle tuli oikea päähänpinttymä Akusta. Hyvä kun muuta enää mahtui sen pieneen päähän.

                 Iines ja Aku ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kuka on pomo.

Ostin Iinekselle kaksi 13 kg säkkiä Sam's Field:in lohi&peruna-nappularuokaa ja nameja, jotka molemmat sai kaksi yhden hinnalla.



Eiköhän tuo ihan hyvää ruokaa ole, ainakin katsoin ravintosisällön ja pussien päiväykset kaupassa ja hyvältä vaikutti. Säkit pitää tällä viikolla hakea, sillä emme luonnollisesti saaneet tuotua niitä kävellen.

Kunnon lenkkimakkara

...sellainen Iineksestä on tätä vauhtia tulossa. Tänä iltana punnitsin koiran, ja vaaka näytti tähän astiset ennätyslukemat: 8,8 kg. Ja alkusyksyllä tuli eläinlääkärillä jo vähän sanomista, kun Iines painoi 8,4 kg. Kahdeksan kiloa olisi kuulemma sopiva paino.
Miten tähän on tultu? Jaa-a, ruoka on kesän sairastelun jälkeen maistunut Iinekselle hyvin. Pitää vissiin luopua pikku keittiöapulaisesta, joka nuolee vatkaimet kerman vaahdottamisen jälkeen.

                           Joissakin kuvissa Iines näyttää tuhdimmalta kuin toisissa.

Uuden ruoan ruokintakoot ovat viime aikoina herättäneet pohdintaa. Iines syö nyt Pro Planin Adult Original kana ja riisiä, jonka ostin Zooplussalta. Zooplussan sivujen mukaan kahdeksankiloisen koiran tulisi syödä päivässä 104 g (10-kiloisen koiran 130 g), Pro Planin nettisivujen ja ruoan pakkauksen mukaan 144 g (180 g). Mielestäni Mustin ja Mirrinkin sivuilla oli aikaisemmin oma muista poikkeava ruokintasuosituksensa. Nyt Iines syö päivässä 125 g, jonka mittaan Pro Planin mittakipolla. Toivottavasti se pitää paikkansa. Eli nythän Iines syökin jo tavallista vähemmän, jokin aika sitten annoin sille näköjään selvästi liikaa ruokaa (150 g). Ne nappulat vain näyttävät niin pieniltä ja ruokamäärä vähäiseltä.

                                                    Ainakin lantio vielä erottuu.

Pötkyläkoira ei halunnut tänään lenkille, eikä minusta löytynyt tahdonvoimaa raahata sitä väkisin. Iines viihtyisi vain kotipihassa hajuja haistelemassa ja sohvalla nukkumassa. Tänään Iines on ollut jotenkin vähän omissa maailmoissaan. Lisäksi juoksut taitavat kolkutella kohta ovella, niin sanoi ainakin erään uroksen nenä eilen kahvilassa.

Mitähän tuon ruokahomman kanssa tekisi? Painon pitäisi ainakin laskea, sillä ylipaino on vaarallista mäyräkoirille. Vai odottaisiko juoksujen jälkeistä paastokautta?

Iineksen illallinen

Iineksellä kävi tänään tuuri: kaupasta löytyi tarjousraejuustoa ja jääkaappiin sulamaan otettu possun sisäelinseos oli valuttanut lientä eli se oli parempi käyttää heti. Keitin seosta ja riisiä ja lisäsin siihen raejuustoa.

                                                   Nam,nam!

Agilityharjoituksia ja ruokaostoksia

Ihan ensiksi viime viikon agilitytuloksiin. Me oltiin kahdeksansia, ei sentään ihan viimeisiä, kun mineissä oli yhdeksän kilpailijaa. Saatiin 25 virhepistettä. Ajallisesti meni oikein hyvin: 1,8 sekuntia yli ihanneajan.

                       

Sunnuntaina oltiin agilityohjaajakurssin harjoittelukoirakkona Lempäälässä. Siellä ei ekalla kerralla mentykään varsinaista agilityä, vaan harjoiteltiin muita juttuja, joilla voi aktivoida koiraa sen odottaessa vuoroaan. Mieleen jäi

• kasin pujottelu jalkojen välistä, se tekee kuulemma hyvää varsinkin tällaiselle pitkäselkäiselle koiralle kuin Iines.
• saalisleikki, johon tarvitaan kaksi lelua. Koiran kanssa leikitään ja heitetään toinen lelu jonnekin suuntaan. Kun koira on lähtenyt sen perään, juostaan itse vastakkaiseen suuntaan ja heilutellaan toista lelua kutsuvasti. Koiran pitäisi juosta takaisinpäin ensimmäinen lelu suussa ja pudottaa se samalla kun omistaja heittää toisen lelun kauemmas siihen suuntaan, johon oli menossa. Sitten otetaan ensimmäinen lelu lattialta ja juostaan samaan suuntaan kuin aluksi, heilutellaan lelua ja heitetään se kauemmas koiran haettavaksi.
• käden läpsäiseminen tassulla
• pyöriminen oikealle ja vasemmalle (Iines osasi jo)

Tulevana sunnuntaina on toinen kerta, ehkä sitten tehdään jo jotain esteitä.

Tämän viikon agility meni mielestäni tosi hyvin. Uudet lelut innostivat Iinestä ja se jaksoi tehdä sen mitä pitikin. Yhtään enempää se ei kyllä olisi jaksanut keskittyä. Päästiin kivasti menemään rataa, jossa oli A-este, puomi ja putkia hyppyjen lisäksi. Rata oli mukavan simppeli ja kerrankin päästiin se loppuun asti. Iineksen kanssa mennään lyhyitä ja vauhdikkaita pätkiä, joiden välissä leikitään leluilla.

                       Iineksen uusi villapaita tulee näillä pakkasilla tarpeeseen.

Tänään shoppailin Iinekselle Zooplussalta Pro Planin koiranruokaa. More-nappulat alkavat loppua ja tiukan hintavertailun jälkeen päädyin Pro Planin aikuisten kana ja riisi 14 kg + 2,5 kg säkin säästöpakkaukseen. Kilohinta oli paljon halvempi kuin Moressa, kannattaa näköjään ostaa tarjouksista, kuten tein aiemmin Moren kanssa.

Joulukeksejä

Huomenna Iines täyttää puolitoista vuotta, sitä voisi pitää koirien täysi-ikäisyytenä. Ainakin Iines on sitten tarpeeksi vanha virallisiin agilitykisoihin!

Tänään leivon koirankeksejä uudella piparimuotilla.

Ohjeen olin ottanut joskus Aamulehdestä talteen.

Koirankeksit

3 dl lihalientä

3 rkl öljyä

2 dl ruishiutaleita

2 dl ruisjauhoja

2 dl vehnäjauhoja

Lisää lihaliemeen öljy, ruishiutaleet ja -jauhot. Sekoita. Lisää vehnäjauhot vähitellen. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä noin sentin vahvuiseksi. Ota muotilla kuvioita ja paista 175 asteessa noin 15 minuuttia. Jätä kuivumaan uunin jälkilämpöön.

 

Käytin kekseihin vain kaurahiutaleita ja vehnäjauhoja, koska minulla ei ollut niitä rukiista. Hmm...ja öljyn tilalle sulatin margariinia. Jauhoja piti laittaa enemmän kuin ohjeessa oli. Mausteiksi lisäsin kuivattua valkosipulirouhetta ja persiljaa, ja lopuksi voitelin keksit munalla. Tein oikeastaan aika erilaisia keksejä kuin mitä ohjeessa oli, mutta ohjetta tarvitseekin yleensä vain aineiden määrien hahmottamiseen.

Valmiita keksejä tuli kolme pellillistä. Iines oli hieman epäluuloinen, kun annoin sille keksin. Hetken päästä se otti keksin suuhunsa ja siirtyi vähän matkan päähän pureskelemaan. Ehkä ei kannata ensin ruokkia koiraa ja antaa keksiä vasta sitten.

PS. Oikeastaan Iines ei olisi ansainnut mitään keksejä. Eilen se sai päähänpiston ja pissasi aivan yllättäen keskelle keittiön mattoa.  Siitä hyvästä Iines joutui parvekkeelle jäähylle. Onneksi koiralle ei voi olla kovin pitkävihainen, kun ei se enää muista tapahtunutta.

Kiltit koirat kahvilassa

Keskiviikkona Iineksellä oli lounastreffit Tesla-koirakaverin kanssa koirakahvila Vainussa. Tapasimme Teslan omistajineen Koskipuistossa. Iines kulki Hämeensillalla määrätietoisesti kuin maailman omistaja, se oli siellä aivan kuin kotonaan. On se aika otus, eihän me edes käydä usein keskustassa.

Vainussa Iines ja Tesla saivat molemmat fisupalat eli tonnikalasta ja kaurahiutaleista tehdyt herkut. Ne tarjoiltiin pahvilautasilta, mikä olikin hauskaa, sillä niillä saattoi leikkiä syömisen jälkeen. Kahvilassa oli samaan aikaan myös iso musta koira, ja ajattelin, että mitäköhän tästä tulee. Iines joutui vielä oikein tulikokeeseen, kun sen piti odottaa kiltisti yksin samassa huoneessa sen vieraan koiran kanssa. Mutta kuinkas ollakaan, Iines käyttäytyi koko ajan mallikelpoisesti. Mitä nyt vähän lapsetti, kun joka hetki olisi pitänyt painia Teslan kanssa. Niin, ja pitihän sitä kahvilaan tulleelle uudelle koiravieraalle vähän haukkua, mutta se kuuluu asiaan.

Lounas sujui siis sekä koirilta että ihmisiltä hyvin. Kävelimme keskustasta Tammelaan ravintola Kahvillaan glögille ja poikkesimme matkalla uudessa eläinkaupassakin. Kaupan edustalla oli risuista tehty koira, ja Iines ihmetteli sitä aluksi. Tällä kertaa ei ostettu koirille mitään, ne saivat vain haistella mielenkiintoisia kaupan hajuja.

Kahvillassa Iines kävi jo toista kertaa. Istuimme nyt ikkunan vieressä ja hihnan saikin kivasti kiinni patteriin. Iines ja Tesla painivat taas aina kun silmä vältti, mutta eipä se haitannut, kun paikalla ei ollut juuri muita. Kahvilan myyjäkin vaikutti tyytyväiseltä ja tuli tervehtimään koiria.

Kahvilassakäynti koirien ja ystävän kanssa oli todella mukavaa, tätä tehdään kyllä toistekin!

PS. Pakastimeen saatiin tänään hirvenluuta, mitähän Iines tykkää siitä?

Paketti saapui!

Iineksen namipaketti Zooplussalta tuotiin tänään ovelle asti. Iines otti paketista kaiken ilon irti! :)

                                               Paljon namia!

Iines sai pihvipurutikkuja ja lampaan-, riistan- ja kananmakuisia nameja. Osa nameista menee Teslalle, samoin vinkuvat pallot. Sitä Iines ei ymmärrä kyllä yhtään, se otti heti pallopaketin suuhunsa ja olisi alkanut leikkimään niillä. Nytkin se vinkuu niiden perään...viu-viu.

Leikkiä ja herkkuja

Taas on viikko mennyt. Hoidossa olemisesta viime viikonloppuna Iines selvisi melkein kunnialla. Kerran se oli kuulemma pissannut sisälle, mutta toisena päivän se oli syönyt kaiken ruoan. Hyvä! Iineksellä oli tainnut olla aika ikävä, kun se oli yhtenä yönä itkenyt, ja minun tullessa takaisin sitä hakemaan, Iines oli niin villinä että. Ei olisi kyllä pitänyt ihan niin ikävä olla, kun koirakaveri Teslakin oli käynyt kylässä leikkimässä ja ulkonakin oli lenkkeilty yhdessä. Mitähän siitä mahtaa tulla, kun joulukuussa Iines on viikon toisella kaverillani?

Keskiviikkona oli agilityä. Siellä meni ihan kivasti, ratakaan ei ollut niin vaikea kuin aiemmin. Pitää vain itse muistaa kulkea enemmän suoraan, nyt menin liian mutkitellen, kun en uskonut että Iines menisi itse esteille. Välillä vähän hyytyi ja jäi taas haahuilemaan ja katselemaan ympärilleen. Me saatiin läksyksi LEIKKIMISTÄ. Siis me, jotka leikitään aina ja joka päivä. Iinestä pitää innostaa enemmän, mutta kun se tuntuu radalla välillä niin vaikealta, kun Iines näyttää jo kyllästyneen tai löytäneen jotain kiinnostavampaa. Sitten kun ollaan kokeiltu, että minulla on yksi lelu ja opettajalla toinen, ja palkka tulee. Iineshän katsoo minua, että "lelu tänne, lupasit juuri tuon lelun, vain se kelpaa". Ja minulle tulee siitä sellainen olo, kuin pettäisin Iineksen, kun en annakaan sitä.

                                          Syyskävelyllä puistossa.

Iines on taas vähitellen alkanut syömään paremmin. Taisi johtua vielä elokuisista juoksuista, kun ruoka ei maittanut kunnolla useaan viikkoon. Eilen kävimme eläinkaupassa herkkuostoksilla: jauhelihaa, naudan mahaa, broilerinsiipiä ja kivipiiraa. Eiköhän ala taas kiinnostaa ruoka! Lisäksi Iines saa piakoin Teslan omistajilta makoisan yllätyksen ja taitaa postissakin olla Saksanmaalta tulossa paketti Iinekselle.

Iineksen elämä täytyy näillä näkymin leikkimisestä ja herkuista, eipä olisi hullumpaa olla joskus koira!

Kaalilaatikkoa koiralle

Tein viikonlopuksi kaalilaatikkoa itselleni ja Iinekselle, helposti sai tehtyä molemmat yhtäaikaa. Iines saa vähän vaihtelua pelkkien nappuloiden syömiseen. Nyt se on saanut sekaisin Pro Planin lohi-riisinappuloita ja allergianappuloitaan. Kunhan saan ne syötettyä, varastossa Iinestä odottaa Moren kananappulaa useampi kilo.

Iineksen laatikkoon laitoin kaalia, porkkanaa, riisiä, koirien sika-nautajauhelihaa, persiljaa ja valkosipulia.

                                          Iineksen kaalilaatikko.

Iines tykkäsi kovasti, namnam!

Menoja ja kuulumisia

Juoksut näyttävät viimein loppumisen merkkejä näin 16. päivän kohdilla, huonomminkin voisi mennä. Tänään käytiin yhteisellä iltakävelyllä uuden 6-vuotiaan koirakaveri Pepin kanssa. Peppi näyttää vähän isolle mustalle mäyräkoiralle, toinen vanhemmista taisikin olla mäyris. Iines ja Peppi tulevat hyvin toimeen keskenään ja juoksivat, jahtasivat keppiä ja uivat yhdessä. Mikäs sen mukavampaa!

Koiratanssia ja temppuja ollaan harjoiteltu kotona. Iines tajusi eilen viimein sanan "pyöri" ja osaa nyt pyörähtää kellon suuntaan. Lisäksi se osaa hypätä jalkojeni välistä ja nousta takajaloille antamaan läpsäykset kämmenille molemmilla tassuillaan.

Iines on kokeillut ulvomista uudestaankin, tällä kertaa sireenien ääniin parvekkeella. Ääni oli jo paljon kuuluvampi eikä enää niin söpö. Ihan kuin Iinekseen olisi sattunut tai jotain...surullinen ulvonta? Aina Iines ei kuitenkaan reagoi sireeniin, kai se riippuu mielentilasta ulvotuttaako vaiko ei.

Sika-nautajauheliha tai lohi aiheutti Iinekselle vähän ripulia, joten nyt kokeillaan uudestaan hitaammin allergianappuloita riisin kanssa. Tämä päivä on ainakin mennyt hyvin.

Iinekselle on lähiaikoina luvassa monenlaisia kivoja aktiviteettejä, ensimmäisestä niistä lisää huomenna!

                                           Iines aamu-uinnilla yhtenä elokuun päivänä.

2. juoksut

Tänään Iineksellä alkoi toiset juoksut, sen huomasi jälleen jäljistä lattialla. Ei muuta kuin pöksyt jalkaan! Miten Iines onnistuikin saamaan tähän kuvaan noin säälittävän ilmeen?

                                           Ympäri, ympäri...mikäs juttu tää mun takapäässä oikein on?

Iineksellä on ollut oikea herkutteluviikko! Se on saanut monta kanankoipea eikä niistä ole ainakaan tullut mitään ongelmia. Eilen illalla kokeilin antaa sille naudanmaha-nameja ja hyvin on niidenkin osalta sujunut. Me ollaan käyty mustikoita poimimassa ja Iines on saanut olla vapaana metsässä. Viime reissulla se tosin karkasi, mutta oli tullut pian ystävieni luokse. Minä se sitten sain etsiä heitä ja Iinestä jonkin aikaa, kun olin lähtenyt Iineksen perään enkä löytänyt heitä. Että kiva.

Nyt alkaa Iineksen teholahjont...eikun kouluttaminen luoksetulon suhteen. Se tuntui unohtaneen kokonaan sanan "tule". Kummasti korvat alkoivat eilen kuulla paremmin, kun otin illalla namit esiin.

Tiistaina olisi koiratanssiharjoitukset, mutta pitää nyt katsoa, voiko juoksuisen Iineksen kanssa mennä sinne.