Agilitykurssin 4. kerta ja kilpailut!

Viime torstaina vuorossa oli tutusti agilityä. Uutena esteenä kokeilimme muuria (joka näyttää suurin piirtein tältä tältä http://westiemetkut.files.wordpress.com/2011/07/netti-noppa-muurilla.jpg), eräänlainen hyppyeste taas. Kertasimme vanhoja esteitä ja lopuksi jokainen suoritti radan koiransa kanssa. Opettelimme myös ohjausta, mikä olikin aika haastavaa: väärä tiedostamaton kädenliike voi ohjata koiran väärälle esteelle. Meillä meni rata Iineksen osalta hyvin, kerran piti mennä hypyltä putkeen uudestaan, kun en osannut ohjata sitä oikealle esteelle. Toinen käteni oli väärässä kohtaa. :p Opettavainen tunti.

Kuulin kaverilta, että maanantaina on Hervannassa Tampereen koiraurheilijoiden epävirallinen agilitykisa, jossa on erillinen putkiluokka! Siinä on vain putkia ja hyppytelineet ilman rimoja. Sinne siis! Johan tässä on harjoituksissa menty kaksi kertaa kokonainen rata. :D

Putkiluokkaan osallistui kahdeksan koiraa ohjaajineen. Radalla oli paljon "hyppyjä" ja putkia ja se oli mutkikkaampi kuin mitä olimme tähän asti kokeilleet - tietysti. Yhdestä putkesta piti mennä kaksi kertaa läpi eri suuntiin! Outoa.... Lisäksi piti tarkkailla mistä putken päästä koiran pitää mennä sisään. Iines meni radan todella hyvin, eikä karannut minnekään! Aikamme oli jotain 29 sekuntia. Minusta menimme nopeasti, mutta parhaimmat ajat olivat 15 sekuntia. Sijoituimme näin ollen seitsemänsiksi, mikä on ihan ok. Emmepä olleet ainakaan viimeisiä!

Jäimme vielä seuraamaan mölliluokkaa. Sinne meillä ei ainakaan ole ennen kurssin loppumista mitään asiaa. Radalla oli vaikka mitä esteitä! Oli ihan hyvä nähdä, kun toisten koirat karkasivat radalta tai kun eräs ihan Iineksen näköinen mäyräkoira innostui putkesta niin, että pyöri siinä kolme kertaa peräjälkeen. Ainakin tuollaisiin epävirallisiin kisoihin voi huoletta mennä vain kokeilemaan.

Iines ja pupu

 

Onhan se aika pelottava, eikö?

 

 Uskaltaako tuota nyt haistella? Murr?!

 

Siellä se on!

 

    Jopas tuoksuukin jännälle, varsinkin korvien luona. Nuuuh!

Pyörällä koirapuistoon

Tänään pidettiin Iineksen synttäririehujaiset Hakametsän koirapuistossa, osallistujina oli Tesla ja Oona. Iines ja Tesla keskittyivät painimaan keskenään ja Oona nautti rapsutuksista. Iines sai synttärilahjaksi hienon herkkupussin! Kiitos!

                                     Kaveri! Eipä olla nähtykään aikoihin!

                                     huom. Iineksen ilme!

                                         Teslallakin oli kivaa! :)

                                                Pyörällä pääsee.

Lähistöllä oli eläinkauppa, jossa en useinkaan käy, joten nyt sinne piti päästä. Ja tietenkin pikku pötkylälle piti ostaa jotain pientä...

Kuinka ollakaan Iines olikin aika väsynyt, enkä hennonnut herättää sitä illalla koirakoulua varten. Kerätköön voimia huomiseen agilityyn!

Iineksen 1-vuotissyntymäpäivä

Onnea 1-vuotias Iines!

Aamupalaksi Iines sai broilerinkoipea, sitten oli lahjojen vuoro. Muulta perheeltä Iines sai eilen kortin (lelut tulevat jälkijunassa):

Minulta Iines sai vesileikkejä varten frisbeen, joka otti jo vähän osumaa päivänsankarin käsittelyssä.

Aamuävelyn jälkeen lähdettiin eläinlääkärille saamaan rokotteet. Iines ei tunnistanut paikkaa ulkoa, mutta kun avasin ulko-oven Iines haistoi ja muisti paikan.TUONNE en mene, se ajatteli ja lähti pois päin. Lopulta se piti kantaa sisälle ja myöhemmin vielä tutkimushuoneeseenkin. Vuoroa odottaessa Iines makasi tuolini alla eikä halunnut tulla pois. Itse rokottaminen sujui helposti, vaikka Iines pelkäsikin lääkäriä.

Seuraavaksi ohjelmassa oli vierailu ystäväni luo. Siellä Iines tapasi Väpä-pupun toisen kerran. Aluksi molemmat pelkäsivät taas toisiaan, mutta hetken päästä pupu otti jo ihan rennosti. Iinestä epäilytti vieläkin ja se haukkui ja murisi. Iines oli kyllä kovin utelias, mutta sen mielestä pupu oli niin jännittävä! Veimme molemmat valjaissa ulos ja siellä karvapallerot tulivat hyvin toimeen. Iines yritti leikkiä pupun kanssa, mutta toinen ei ihan ymmärtänyt jutun jujua. Kuvia kohtaamisesta tulossa myöhemmin.

Kotona torkkujen jälkeen oli vuorossa (omilta synttäreiltäni jääneiden) ilmapallojen räjäyttäminen ja sekös oli Iineksestä kivaa!

                                    Bileet!

Illalla ehdittiin vielä pyöräretkelle koirapuistoon ja Hämeenpuiston eurooppalaiselle ruokatorille. Koirapuistossa tavattiin 1,5-vuotias mäyräkoiranarttu Armi.

                                       Iines ja Armi.

Koirakoulua ja agilitykurssin 3. kerta

Keskiviikkona olimme pitkästä aikaa Herwoodin hauvojen koirakoulussa. Siellä opeteltiin hyppyä, liikkeestä pysähtymistä, ruutua ja paikallaanoloa sekä luoksepäästävyyttä. Iines tunnistaa jo hyppy-käskyn. Minun olisi kuulemma pitänyt käskeä koira ensin odottamaan, vapauttaa se ja sanoa "hyppy". Tuntui vähän oudolta, eikö riitä että koira hyppää, kun sille niin sanoo? Kysyin tätä seuraavana päivänä agilityssä ja kuulemma tuota lähtöluvan odottamista hypätessä tarvitaan vain agility-radan alussa, kun lähdetään koko radalle. Voin siis ja aionkin jättää tuollaiset lisäkäskyt pois. Iines osaa kyllä odottaa, kun sille niin sanoo.

Sitten harjoiteltiin ruutu-nimistä estettä. Olin ihan ihmeissäni, että mikä se on, eikä toisten suoritusten seuraaminen auttanut asiaa. Kyseessä oli neljästä pikkukartiosta muodostettu neliön muotoinen alue, jonka keskelle laitettiin kippo, josta koira sai naminsa. Iineksen piti odottaa alueen ulkopuolella sen aikaa kun laitoin namin paikalleen, sitten palasin Iineksen luo ja menimme yhdessä namin luo ja samalla sanoin sille "ruutu". Koko juttu tuntui tosi pöljältä! Sain kyllä vastauksen siihen, mikä tämän homman idea oli. Jotenkin se liittyi erittäin edistyneisiin liikkeisiin tottelevaisuuskilpailuissa.

Juuri se, että tokoon ja agilityyn keksitään tuollaisia tarkoituksettomia esteitä tai sitten viilataan pilkkua, niin että koiran pitää olla sentilleen oikeassa kohdassa esimerkiksi sivulle tullessa, tekee lajeista vähemmän kiinnostavia.
Yksi tälläinen este agilityssä on pöytä, jota kaikki tuntuvat inhoavan tai ainakaan kukaan ei pidä siitä. Eihän siinä koirallekaan ole mitään mieltä ensin juosta ja hyppiä ja yhtäkkiä pysähtyä jonkun levyn päälle pitkäksi aikaa.

Torstaina oli kolmas kerta Tamskin agilityä. Harjoittelimme sillä kertaa juuri pöytä-estettä, eikä siinä ollut mitään vikaa. Ihmettelen vain kovasti, miksei esteestä luovuta, kun sitä kuulemma käytetään agilitykisoissa hyvin harvoin ja se on yleisesti niin epäsuosittu.

Lisäksi harjoittelimme edelleen hyppyä, putkea, U:n muotoista putkea, keppejä ja A:n muotoista kontaktiestettä. Kontaktiesteessä koiran tassujen pitää osua esteen alku- ja loppupään värjätyille kohdille. Uutena esteenä kokeilimme rengasta, jonka läpi koiran tulee hypätä. Kuten aiemminkin ensin käytiin läpi esteitä ja sitten jokainen sai harjoitella koiransa kanssa omaan tahtiin. Hankalin este Iinekselle on kepit, se ei aina tajua miksi niitä pitää kierrellä, kun oikaisemalla pääsisi helpommin esteen loppuun. Tämäkin este alkoi kyllä sujua, kun muutama kerta kokeiltiin.

Lopuksi menimme ensimmäistä kertaa koko radan läpi niin, että toiset katselivat. Rata koostui seuraavista esteistä: kaksi hyppyä, putki, pöytä, kepit, hyppy, tunneli, hyppy, A-este. Iines suoriutui kaikista todella hyvin! Alussakin se odotti kiltisti lähtökäskyä. Iines oli selvästi yksi radan parhaiten suorittaneista koirista!

PS. Nyt blogia voivat kommentoida kaikki lukijat! Sain sen muutettua asetuksista. Lisäsin teksteihin myös tunnisteita, mutta en vielä tiedä miten ne saa näkyviin.

Pyöräkori

Iineksen pyöräkori saapui viimeinkin torstaina. Tilasin sen Zooplussalta: http://www.zooplus.fi/shop/koirat/lelut/korit_taluttimet/kori/178192#more. Alehintaan sai vielä lisää alennusta tervetuliaislahjana. Korin hinta on näköjään vielä laskenut lisää siitä, kun sen tilasin. Toimitusaika oli pitkä, kolmisen viikkoa.


Tänään ehdimme vähän kokeilla koria. Talutin pyörää ja ajoin vähän tätä meidän katua. Iines vaikutti ihan tyytyväiseltä korissaan. Syötin sille tasaisin väliajoin namia, mikäpä siinä oli koiran ollessa. Vielä en uskaltanut lähteä minnekään pidemmälle retkelle. Iines saa ensin totutella uudestaan kyydissä oloon ja minä painavampaan lastiin ritsillä. Iineksestä ja pyörästä ei oikein saanut yhteiskuvaa, kun pyörä ei pysy yksinään pystyssä.

Agilitykurssin 2. kerta

Tällä kertaa treenit kestivät 1,5 tuntia. Nyt Iines odotti kiltisti paikoillaan, eikä haukkunut enää, kun opettaja näytti meille aluksi esteitä. Harjoittelimme edelleen tunnelia ja hyppyä, lisäksi uusina esteinä mukana oli umpitunneli, kepit ja pöytä. Hypyt ja tunnelit sujuivat Iinekseltä kuin luonnostaan. Keppipujottelussa Iines olisi vähän oikaissut helpomman kautta, tämä oli sen mielestä vähän tylsä este. Välillä pidettiin taukoa ja harjoiteltiin rauhoittumistakin. Pöytä-este oli nimensä mukaisesti vain puinen tukeva pöytä, jolle koiran pitää tulla tulosuunnasta tai sivuilta ja pysyä siinä noin 20 sekuntia. Tätä harjoiteltiin jonkin verran, mutta keskittymiskyky alkoi koiralla jo herpaantua.
Iines karkaili tällä kertaa toisten ohjaajien nakkien ja muiden herkkujen perään, eikä silloin meinannut uskoa mitä sille sanoin. Ensi kerralla uusia herkkuja mukaan! Jossain välissä meinasi tuli vähän sellainen olo, että mitäs nyt, kun Iines osasi esteitä niin hyvin. Olihan tuo pitkä aika keskittyä ja välillä koirat saivatkin levähtää ja haistella sekä leikkiäkin vapaammin. Lopuksi käytiin taas yhteiskävelyllä.

Näyttelydebyytti

Tänään 12.5. Iines asteli Tampereen kansainvälisen näyttelyn juniorinarttujen kehään. Esittäjänä oli Iineksen kasvattaja, kiitokset siitä! Ennen kehään menoa odoteltiin dalmatialaisten arvostelun loppumista ja tavattiin Iineksen velipoika Perro, joka sai myös sinisen nauhan.

                                  Perro ja Iines.

Kanssakilpailijoita oli vain yksi. Ensin Iines sai sinisen nauhan, sitten sitä juoksutettiin kehässä uudestaan ja lopulta se sai punaisenkin nauhan. Minusta vaikutti, että Iines oli kehässä vähän ylimääräistä, ehkä tuomari halusi tarkastella sitä uudestaan... Lopputuloksena Iines voitti siis oman luokkansa! Hyvä Iines!

                                  Iines odottaa vuoroaan: kohta mennään taas kehään.

                                 Siellä sitä mennään.

Tuomarina oli norjalainen Elin Normannseth, jonka mielestä Iines on

erittäin hyvän mallinen ja kokoinen, feminiininen pää ja hieman pyöreät silmät, alaleuka saisi olla vahvempi, vartalon pituus on hyvä, mutta vartalon tulisi olla myös hyvän pituinen, hyvä luusto ja jalat, liikkuu hyvin kun haluaa, itsehillintää voisi olla enemmän.

Arvosanaksi tuli erittäin hyvä, mikä on asteikolla toiseksi paras. Näyttelytouhu on minulle vielä niin kovin uutta, etten oikein tiedä mitä tuosta sanallisesta arviosta ajattelisi. Onkohan silmien pyöreys nyt hyvä vai huono? Ja toi pituushomma kuulosti oudolta... Kullakin on omat mielipiteensä.

Iines kulki nätisti, mutta yhdessä vaiheessa se innostui pomppimaan. Onneksi se ei haitannut näköjään ihan hirveästi kun sentään voitettiin se toinen narttu. Pöydällä Iines oli kiltisti, ehkä aluksi vähän vierasti. Tosin tiirailin tapahtumia sen verran etäältä, että en mene sanomaan. Hauvelin ilme kirkastui, kun se huomasi minut vuoroaan odottaessaan. Taisi se vähän ihmetellä, minne jäin. Iinestä ei paljoakaan näyttänyt näyttelyssä oleminen jännittävän, vaikka ympärillä oli niin paljon koiria.

Yleisesti Tampereen näyttelystä näin ensikertalaisen kokemuksella jäi vähän huono kuva. Koirien ulkoilutukseen oli varattu pieni rajattu asvalttialue, jossa oli muutama heinäpaali. Sanoisin, että se on koirien maailman venäläinen reikä lattiassa -vessa. Kuka sinne nyt voi pissiä? Lisäksi alue toimi myös tupakkapaikkana. Hyi-hyi!! Sitä saa mitä tilaa: näyttelyhallin lattialle tuli Iinekseltä kunnon tavaraa. Iineksen masu on ollut taas vähän sekaisin, taitaa johtua stressistä, kun on tässä viime päivinä ollut kaikenlaista.

Näyttelystä ostin Iinekselle tonnikalaa ja kanafilettä. Myyjiä oli aika vähän; ainakin jos tulee vain yleisöksi, voi olla aika tylsää, ellei sitten jaksa todella seurata kehien tapahtumia. Jotain ohjelmaakin päivällä kai oli, mutta se jäi minulle aika hämäräksi. Näyttelyn nettisivut eivät päivittyneet kunnolla, siitä miinus.

Agilitykurssin 1. kerta

Torstaina päästiin aloittamaan Tamskin pentuagility. Meille tämä oli ensimmäinen, muille toinen tapaamiskerta. Ryhmämme on iso: 8 koiraa. Siksi treenaammekin puolitoista tuntia kerrallaan seuraavasta kerrasta lähtien. Iines näytti ihan sopeutuvan joukkoon, se yhtyi odottaessa toiminnan alkamista toisten haukkuunkin, mikä tuntui minusta yllättävältä. Aluksi ajattelin kieltää, mutta sen saa kuulemma antaa vähän haukkuakin.

Ensin opettaja näytti mitä esteitä harjoitellaan ja kertoi niistä. Tällä välin Iines istui kahden aidan takana piilossa, niin että pää vain näkyi. Voi pientä! Joitakin esteitä havainnoillistettiin laittamalla joku koirista kokeilemaan niitä. Sitten vain harjoittelemaan! Tällä kertaa vuorossa oli kolme perättäistä hyppyä, tunneli + hyppy ja pari kontaktiestettä. Tunti kului nopeasti ja oli kiva päästä harjoittelemaan omaan tahtiin. Opettaja vaikutti pätevältä ja ensimmäisestä kerrasta jäi hyvä kuva. Lopuksi kävimme yhteislenkillä. Sunnuntaina uudestaan!

Retki Lahteen

Keskiviikkona teimme retken Lahteen. Matka alkoi aikaisin aamulla, joten aamupalaa nautittiin autossa.

Aluksi kävimme katsastamassa Paavolan koirapuiston Lahden keskustassa. Taustalla Aikuiskoulutuskeskus. Puisto oli oikein hyvä, isoille ja pienille koirille oli omat puolensa ja kasvillisuuttakin oli jonkin verran, vaikka kuvasta sitä ei näekään. Lisäksi aidassa roikkuvassa pussissa oli palloja leikkikaluiksi.

Launeen keskuspuisto oli suuri ja siellä oli mukava kävellä. Lasten leikkipaikat veivät kuitenkin paljon tilaa, eikä sinne ollut koirilla asiaa. Tilaa ja haisteltavaa riitti silti. Koiriin oli panostettu useilla roskiksilla ja kakkapussiautomaateilla.

Puistoon kuului myös koirapuisto, mutta se oli harvinaisen tylsä, pohjana oli vain pieniä kiviä eikä mitään kasveja, puita - ei mitään. Sitä voisi melkein verrata koiravankilaan. Plussaa siitä, että koirapuisto oli jaettu kahteen osaan.

Välillä tassuja piti lepuuttaa autossa.

Sitten matka jatkui satamaan, jossa söimme kuvassa näkyvän keltaisen kahvilan terassilla. Koirat olivat ilmeisen tervetulleita, eikä siitäkään tullut sanomista, kun menin Iineksen kanssa sisälle tilaamaan.

Hurja merirosvo epäilytti Iinestä. Outoa ilmestystä piti lähestyä varovasti.

Talviturkki kastettu ja punkit karkotettu

Maanantaina Iines kävi kastamassa talviturkkinsa pois, koira kastui ihan kokonaan. Olimme Iidesjärven rannalla kävelyllä ja siellä oli rannassa juuri sopivasti kaislaa ja ruohoa, että Iines pystyi juoksemaan siellä vesi roiskuen. Sekös oli kivaa! Sitten Iines juoksi liikaa järvelle päin ja molskis! :D Uintireissu ei Iinestä haitannut, mutta taisi se vähän hämmästyä. Tätä ennen aamukävelyllä huomasin ensin jäniksen ja sitten Iines huomasi sen tuoreet jäljet. Iines oli juuri silloin vapaana ja lähti kaiken lisäksi vielä seuraamaan jälkiä väärään suuntaan. Koirasta tuli väliaikaisesti kuuro, mutta onneksi se ei lähtenyt kovin kauas ja sain sen vähän ajan päästä kiinni. Tästä viisastuneena pidin sen tänä aamuna hihnassa ja hyvä olikin: näin taas jäniksen. Iines nyt ei huomannut mitään, jänis oli sen verran taaempana.

Eilen sain viimein ostettua punkkikarkoitetta Iinekselle. Päädyin lopulta Frontline Comp -paikallisvaleluliuokseen. Sitä laitetaan kuukauden välein niskaan. Paketissa oli kolme annosta, joten se riittää koko kesäksi. Paketti maksoi 29 euroa, mikä ei loppujen lopuksi ollut niin paljon. Aluksi yllätyin kovasti, miten kalliita vastaavat valmisteet olivat, kalleimmat jopa yli 50 euroa. Nyt Iines on lääkitty ja sen kelpaa juoksennella niityillä ja heinikoissa. Taisi liuos vähän kutittaa, kun Iines kieri matolla ja rapsutti itseään sen laittamisen jälkeen.

Loppui, vihdoinkin!

Iines on terve! Vapuksi lähdimme kuitenkin vanhemmilleni, kuten oli suunniteltukin. Siellä, tiistai-iltana Iines sitten parani yhtäkkiä ja kokonaan. Viime yönä nukuimme Iineksen kanssa vierekkäin 10 tuntia. Tämän päivän Iines on lähinnä syönyt ja masukin toimii normaalisti.
Voi olla, että Iines vain unohti sairastaa. Sillä oli niin kivaa metsäretkellä Näsijärven rantoja pitkin.

                                 Jee, vettä! Ja paljon!

                                Aaltoja! Niitä voi koittaa napata suuhunsa.

                                 Kevään tuoksu.

Äsken kävimme metsässä iltakävelyllä ja ohitse juoksi rusakko jonkin matkaa edessämme. Iines juoksi perään niin pitkään kuin pystyi ennen kuin hihna loppui ja piti pysähtyä. Siitä paikasta Iines ei olisi halunnut lähteä mihinkään ja päästi haukun. Sellaisen vähän normaalia kimeämmän, ja perään tyytymättömiä ääniä, kun ei vetämälläkään päässyt eteenpäin. Olikohan se metsästyshaukku?

Tänään kävin myös hoitamassa Iineksen passiasiat kuntoon ja samalla varasin rokotusajan sopivasti Iineksen syntymäpäiväksi. Onneksi se ei itse tiedä sitä.

Vaikka Iines onkin edelleen niin pirteä ja innokkaana menossa, jätämme haikein mielin huomisen agilityn ensimmäisen kerran väliin. Ensi viikolla sitten, kun Iines on lihonut entiselleen!