Keskiviikkona teimme retken Lahteen. Matka alkoi aikaisin aamulla, joten aamupalaa nautittiin autossa.
Aluksi kävimme katsastamassa Paavolan koirapuiston Lahden keskustassa. Taustalla Aikuiskoulutuskeskus. Puisto oli oikein hyvä, isoille ja pienille koirille oli omat puolensa ja kasvillisuuttakin oli jonkin verran, vaikka kuvasta sitä ei näekään. Lisäksi aidassa roikkuvassa pussissa oli palloja leikkikaluiksi.
Launeen keskuspuisto oli suuri ja siellä oli mukava kävellä. Lasten leikkipaikat veivät kuitenkin paljon tilaa, eikä sinne ollut koirilla asiaa. Tilaa ja haisteltavaa riitti silti. Koiriin oli panostettu useilla roskiksilla ja kakkapussiautomaateilla.
Puistoon kuului myös koirapuisto, mutta se oli harvinaisen tylsä, pohjana oli vain pieniä kiviä eikä mitään kasveja, puita - ei mitään. Sitä voisi melkein verrata koiravankilaan. Plussaa siitä, että koirapuisto oli jaettu kahteen osaan.
Välillä tassuja piti lepuuttaa autossa.
Sitten matka jatkui satamaan, jossa söimme kuvassa näkyvän keltaisen kahvilan terassilla. Koirat olivat ilmeisen tervetulleita, eikä siitäkään tullut sanomista, kun menin Iineksen kanssa sisälle tilaamaan.
Hurja merirosvo epäilytti Iinestä. Outoa ilmestystä piti lähestyä varovasti.
Aluksi kävimme katsastamassa Paavolan koirapuiston Lahden keskustassa. Taustalla Aikuiskoulutuskeskus. Puisto oli oikein hyvä, isoille ja pienille koirille oli omat puolensa ja kasvillisuuttakin oli jonkin verran, vaikka kuvasta sitä ei näekään. Lisäksi aidassa roikkuvassa pussissa oli palloja leikkikaluiksi.
Launeen keskuspuisto oli suuri ja siellä oli mukava kävellä. Lasten leikkipaikat veivät kuitenkin paljon tilaa, eikä sinne ollut koirilla asiaa. Tilaa ja haisteltavaa riitti silti. Koiriin oli panostettu useilla roskiksilla ja kakkapussiautomaateilla.
Puistoon kuului myös koirapuisto, mutta se oli harvinaisen tylsä, pohjana oli vain pieniä kiviä eikä mitään kasveja, puita - ei mitään. Sitä voisi melkein verrata koiravankilaan. Plussaa siitä, että koirapuisto oli jaettu kahteen osaan.
Välillä tassuja piti lepuuttaa autossa.
Sitten matka jatkui satamaan, jossa söimme kuvassa näkyvän keltaisen kahvilan terassilla. Koirat olivat ilmeisen tervetulleita, eikä siitäkään tullut sanomista, kun menin Iineksen kanssa sisälle tilaamaan.
Hurja merirosvo epäilytti Iinestä. Outoa ilmestystä piti lähestyä varovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti