Silmät kuntoon

Silmätulehdushan se on. Lääkkeeksi saatiin 3 viikon tippakuuri neljä kertaa päivässä ja liuosta, jolla huuhdellaan silmiä aamuin illoin. Silmätulehdukset ovat kuulemma suht yleisiä pennuilla ja ne voivat helposti uusiutua. Lääkärissä Iines oli todella kiltti, varmaan vähän vieraskoreutta. Voin jo kuvitella Iineksen kiemurtelun, kun illalla laitetaan tipat.

Juhlapäivä

Tänään tuli tasan kuukausi siitä kun Iines tuli luokseni. Ja onhan se kasvanutkin! Iines painelee ulkonakin kunnon menoa, varsinkin pallon perässä. Se on sen suosikki. Heppa-lelukin vielä sinnittelee hengissä, mutta ei kestä enää kauaa että joku raaja irtoaa.

Iines sai jostain eilen silmätulehduksen, ainakin kaikki merkit viittaavat siihen. Eilen en vielä kiinnittänyt asiaan niin huomiota, ajattelin että onpa sillä rähmää silmissä. Mutta tänäänkin oli sama tilanne ja silmät näyttivät vähän vetisiltä. Huomenna mennään eläinlääkärille tarkistamaan miten asia on ja ostamaan lääkettä.

                                Söpöläinen.

Viikon tapahtumia

Viikon aikana on tapahtunut kaikenlaista. Sunnuntaina oltiin metsässä kävelyllä ja Iines ui taas Näsijärvessä. Olen jo jonkin aikaa ajatellut pestä Iineksen, se kun on käynyt kastautumassa milloin missäkin, viimeksi Iidesjärvessä. Se oli tosin osittain vahinko, kun Iines meni vedestä kasvavalle ruohomättäälle ja lumpsahti siitä veteen. Eräs ilta sitten päätin, että tänään olkoon ensimmäinen Pesupäivä. Ja hyvin se meni, Iines kun oli jo tottunut suihkuun ja piti muutenkin vedestä. Ei Iines pesemistä kuitenkaan rakastanut, vaikka olikin tosi kiltisti paikallaan. Lopuksi piti vähän houkutella ja käyttää reippaita otteita, sillä Iines ei olisi halunnut kastua montaa kertaa litimäräksi. Turkki piti huuhdellakin kaksi kertaa, että koirasampoo lähti pois. Koska Iines oli ollut niin kiltti, päästin sen sohvalle fleecehuovan päälle kuivattelemaan. Iines ampaisi ulos kylpyhuoneen ovesta ja tonki peittokasaa sohvalla ja rakensi siitä kai pesää, mikäs siinä. Mutta odotas vaan, hetken päästä se pissasi suoraan peitolle ja sohvakin kastui! Siitä tulikin ensimmäinen kunnon riitamme, varmasti se teki sen tahallaan! Aamulla oltiin taas kavereita ja peitto kuivumassa pestynä narulla.

                                         Märkä koira.



Tänään torstaina Iines kävi aika kierroksilla, kun tulin kotiin puoli viideltä. Taisi olla jo nälkä ja vähän ikävä, kun Iines hyppi ja tuli jalkoihin pyörimään. Yleensä se ei hypi koskaan ja tulee hillitysti tervehtimään heiluttaen häntää. Ulkonakin se paineli energiaa täynnä ja lenkillä sattui vastaan pari uutta leikkikaveriakin. Isoista koirista Iines ei vieläkään paljon välitä, ja se jää muutenkin ensin tarkkailemaan tilannetta, eikä ryntää suinpäin leikkimään. Iines on oppinut hyppäämään sohvalle, iso tyttö! Joka kerta se ei sentään vielä onnistu.

                                         Prinsessa kauneusunilla.

Heppa, rakas lelu

 Yhtään en ole riehunut, muuten vaan on kuuma.

Pötkylä - ja edelleen niin pentu.


Tältä heppapehmolta on jo kaivettu silmät ja aivot pellolle. Pää on aika karun näköinen, kun silmänreiät vain pilkottavat.

Sorsia katsomassa

Sisäsiisteyden opetteleminen jatkuu...tänään löytyi aamulla kaksi pissalammikkoa lattialta, kiva. Otin aamulenkille harjulle pallon mukaan, ja siitäkös Iines tykkäsi. Se sai juosta vapaana pallon perässä, kyllä sillä oli kivaa!
Iltapäivällä lähdettiin pienelle pyöräretkelle Sorsapuistoon. Matkat sujuivat hyvin, siis ilman oksentamista, mitä nyt paluumatkalla Iines päätti hypätä korista. Ajoin juuri pyörällä, onneksi hitaasti. Iines putosi tielle ja pelästytti minut kunnolla! Onneksi ei kai sattunut, kun Iines ei edes vinkaissut. Puistossa tapasimme Iineksen tulevan koulukaverin Morjenksen. Koirat leikkivät keskenään, kun Iineskin alun haistelemisen jälkeen innostui toisesta koirasta. Lampi ja sorsat veivät kuitenkin Iineksen huomion, eivätkä leikit enää kiinnostaneet.

                                 Siellä ne uivat.

                                Minä myös!

Tästä varmaan pääsee uimaan. Mutta uintireissu jäi väliin, koska mistään kohtaa ei Iineksen mukaan päässyt kunnolla veteen tai sitten rohkeus petti. Yritystä ainakin piisasi!

                                          Morjens ja Iines.

                                Pääsisiköhän tästä tekemään vähän lähempää tuttavuutta...

Pyöräilyä ja temppuja

tiistai 13.9.

Sunnuntaina kokeilimme pyöräilyä. Laitoin korin pyörän eteen, korin pohjalle pyyhkeen ja Iineksen sinne istumaan. Ensin talutin pyörää ja sitten vähän koitin ajaakin. Hyvin näytti menevän. Olin aiemmin jo näyttänyt pyörää Iinekselle ja nostanut sen kokeeksi koriin pari kertaa. Iines istui rauhallisena ja ylväänä korissa, eikä yrittänyt kiivetä sieltä pois.
Näistä hyvistä kokemuksista rohkaistuneena päätin lähteä pyörällä 3-4 km:n päähän tapaamaan Iineksen koirakaveri Teslaa ja sen kanssa asuvaa perhoskoirarouva Oonaa. Kello oli kuitenkin jo melkein neljä eli oli Iineksen ruoka-aika. Syömisen jälkeen käytiin pikaisesti pihalla ja sitten lähdettiin matkaan. Alku sujui todella hyvin, kehuin Iinestä koko ajan. Sitten ylämäessä sille tuli paha olo ja se oksensi tien reunaan. Tulimme juuri metsäosuudelle ja annoin Iineksen kävellä jonkin matkaa. Sitten pyöräilin taas vähän ja välillä talutin. Iinekselle tuli kuitenkin uudestaan huono olo. Lopulta pääsimme perille.
Tesla oli aivan onnessaan leikkikaverin saapumisesta. Koirat leikkivätkin kiltisti nurmikolla. Seuraavaksi Iines esiteltiin Oonalle, joka onkin aika pakkaus. Oona murisi tai oikeastaan sähisi pentujen leikeille, onneksi Iines ei oikeastaan pelännyt sitä, ainakaan paljoa. Illalla koirakaverit pääsivät vielä isolle niitylle juoksentelemaan ja leikittiin me piilostakin. Kotimatkalla Iines oksensi taas kaksi kertaa ja talutin pyörää paljon. Ehkä se siitä pikkuhiljaa.

Iines osaa nyt istua, mennä maahan, käskyn etsi ja vähän on harjoiteltu jo odottamistakin. Äsken kokeilin opettaa sille kierimistä, mutta ei se oikein onnistunut. Sitten kokeilin ryömimistä, minkä kanssa päästiin jonkinlaiseen alkuun.
Tänään käytiin sateella ulkona ja Iines kulkikin lujaa vauhtia varsinkin kotiin päin. Se taitaa palella herkästi kastuessaan, ainakin tänään se tärisi märkänä.

Rokotukset ja leikkikavereita

 keskiviikko 7.9.

Aamulla Iines pääsi bussiajelulle eläinlääkäriin. Siellä mitattiin painoksi tasan viisi kiloa. Rokotus meni ihan huomaamatta ohi, Iines ei päästänyt ääntäkään. Lopuksi vielä hoitaja näytti, miten kynnet leikataan. Hän leikkasikin vähän liikaa ja tassusta tuli verta. Iinekselle ei onneksi jäänyt mitään kammoa, vaan se antoi leikata loputkin kynnet.
Vähän aikaa ehdittiin kotona lepäämään ennen kuin Iineksen uusi leikkikaveri Lissu, kettuterrieri, tuli kylään. Koirat tulivatkin heti hyvin juttuun ja leikkivät iloisesti ympäri asuntoa. Meno oli niin jännää, että Iinekseltä pääsi pissat kolme kertaa lattialle. Iines on aika kova näykkimään toisia koiria, mutta osasi se myös kunnioittaa vanhempaa koiraa, kun se söi luuta.

Iines ja Lissu:

 

Illalla meno vain kiihtyi kun Tesla tuli kylään:

Väsynyt ja sateessa kastunut hauva simahti syliini heti vieraiden lähdettyä, pari tuntia unta ja sitten voisi taas leikkiä.

Luolaan!

sunnuntai 4.9.

Tätä katsoessa naurattaa ihan väkisinkin!

Sunnuntaina lähdimme poimimaan sieniä ja puolukoita, ja Iines pääsi oikein kunnon metsäretkelle. Iines tutki innoissaan metsää, söi mustikoita ja puolukoita. Se vaan, että puolukoita voisi syödä suoraan maasta, eikä kiposta, johon niitä kerätään. Ei mennyt jakeluun. Kaikki maassa olevat kipot, joissa on ruokaa, ovat tietysti mun ruokaa, Iines ajatteli. Iines jaksoi ihmeen hyvin kulkea koko iltapäivän metsässä, siellä se pomppi varvikkojen seassa, kaivoi sammalta ja yritti syödä ja talloa löydetyt kantarellit. Hyvä että sienet kiinnostavat! Siitä se sienikoiran ura lähtee.

Retken lopuksi Iinekselle löytyi pikku luola. Sinne se sitten hävisi kokonaan, eikä sillä tietenkään ollut hihnaakaan. Vähän hirvitti, mitä jos se jää jumiin, eikä pääse takaisin. Hyvin kaikki kuitenkin meni ja Iines tuli kutsuttaessa takaisin päivänvaloon. Niin takaisin - käymään. Sitten taas uudestaan luolaan! Iines meni sinne aina vaan uudestaan ja kun välillä vein sen vähän kauemmaksi, se halusi takaisin. Lopulta kannoin sen pois.

Aamulenkki

lauantai 3.9.

Herätys tasan seiskalta, mutta Iines ei kertaakaan herättänyt yöllä. Hienoa! Päivä alkoi mukavasti, Iines järsi luutaan sylissäni ja minä luin Aamulehteä. Tein aloittelijan virheen ja jätin lehden lattialle. Tulos oli tämä. :)
Ja tätä ennen oli käyty pissalla ulkona.









Kuvia aamulenkiltä, ja uskokaa tai älkää, yhtään en houkutellut tekemään mitään erikoista kuvissa, Iines teki kaiken ihan itse!

Fiksu ja filmaattinen!

 Käpy on hyvää.

 Ei paljon päätä palele!

 Iso oksa.

Filosofi-koira.

Läpimurto!

 perjantai 2.9.

Hurraa! Läpimurto taisi todella tapahtua eilen! Tai sitten Iines kotiutui lopullisesti yhdessä yössä. Taisin voittaa sen luottamuksen eilen suojellen sitä "kissalta" ja pehmoapinalta. Iines kulki ulkona normaalivauhtia, eikä sitä juuri tarvinnut maanitella liikkumaan.

Tänään Iines pääsi leikkimään kaverin 10-viikkoisen espanjanvesikoiranpennun kanssa.Oltiin meillä ja käytiin kävelyllä. Tutustumisen jälkeen ne leikkivät keskenään, välillä oli vähän liian villiä menoa ja niitä piti rauhoittaa. Iineksellä on jo rajummat leikit kuin pikkuisella. Kyllä niistä vielä hyvät kaverit tulee. :) Iines oli tänään oikein mallikoira, se kulki hienosti ulkona ja tuli kutsuttaessa luokse.
Illalla päätin sittenkin ottaa sen mukaani keskustorille. Vähän jännittynein mielin mentiin bussipysäkille. Iines istui koko matkan sylissäni (ettei vain satu vahinkoa linja-auton penkille) ja annoin sille välillä nameja. Matka sujui hyvin. Keskustassa kannoin sitä koko ajan, mutta silti se tärisi. Pysähdyin penkille antamaan namia ja sitten jatkettiin matkaa. Tulevaisuuskylässä oli kota, jossa pidettävää keskustelua halusin mennä kuuntelemaan. Iines tärisi vielä, joten jäin kodan viereen penkille syöttämään sille lisää nameja. Jonkin aikaa siinä istuttiin ja tärinäkin hellitti. Iines jopa nuuhki innoissaan ihmisten käsiä, sillä tottakai me, tai no Iines, herätti paljon huomiota. Annoin vieraidenkin antaa Iinekselle namia. Seuraavaksi uskaltauduin jo sisälle kotaan istumaan maahan oviaukon luo Iines sylissäni. Vähän sitä taas jännitti, ja eikun namia kuonoon! Kohta Iines jo olisi mennyt tutkimaan paikkoja, mutta en juuri päästänyt. Tottuipa se jo ainakin nuotion savuun! Lopuksi Iines käveli jo itse keskustorilla ja jahtasi puluja.

Kuvia

Ensimmäinen viikko

26.8. Iines muuttaa taloon.

27.8. Kaikki uudet hajut pelottavat, eikä kävely ulkona onnistu kuin maanittelemalla. Pissaaminen ulos ei vielä onnistu, ehkä toisten koirien hajut pelottavat.

28.8. Tavattiin aamukävelyllä toinen mäyräkoira, 7-vuotias musta lyhytkarvainen kiltti uros. Koirat tuntuivat ihan pitävän toisistaan. Pari muutakin koiraa nähtiin, mutta Iines pelkäsi niitä.

29.8. Iines on reipastunut jo paljon ja kävelee varsinkin ruohikolla aika hyvää vauhtia. Ulos on tehty tosi hyvin asiat, vain kaksi kertaa pissasi sisälle. Tänään Iines sai pannan ja nameja. Käytiin veljeni kyydillä Mustissa ja Mirrissä ostamassa panta ja nameja. Myyjä oli tosi mukava ja antoi Iinekselle nameja, kun Iinestä jännitti kaupassa. Se ihan tärisi sylissäni. Siellä oli toinenkin samanikäinen pentu, mutta Iinestä vain pelotti. Mahtoiko olla syynä jännityksen laukeaminen, kun toinen pentu lähti pois, vai omistuksen merkkaaminen, kun Iines pissasi puruluuhyllyn eteen lattialle.

Tänään Iines tykästyi kantokoppaansa, kun siirsin sen lähemmäs tietokonetta, jonka luona istuin. Iines kantoi koppaan lelujaan ja pöyhi pohjalla olevaa peittoa, kunnon nainen sisustaa. :) Iltapisulla Iines huomasi hihnan olemassaolon ja pomppi ja sätki kuin mato ongessa. Onneksi oli jo pimeää, eikä kukaan nähnyt, heh. Uni on maittanut tänään hyvin.

30.8. Suuri päivä! Iines pissasi sisälle vain kerran koko päivänä. Herättiin taas tuttuun aikaan seitsemältä, haukotus. Varasin Iinekselle rokotusajan ensi keskiviikko-aamuksi. Iines oli yksin kotona jo kaksi tuntia ja kaikki tuntui menneen hyvin. Se ei ollut kakannutkaan sisälle, vaikka annoin sille ruokaa juuri ennen lähtöä.

31.8. Yöllä käytiin kaksi kertaa pissalla ulkona ja kerran Iines taisi herättää minut ihan muuten vaan. Aamulenkillä ei nähty muita koiria, harjulla leikittiin taas kävyillä. Päivällä Iines oli 1,5 tuntia yksin ja olisi kovasti tullut mukaan lähtiessä. Piti jättää se oven taakse vinkumaan. Yksinolo taisi kuitenkin sujua ihan hyvin, vessan lattialle oli vain ilmestynyt pissalammikko, eikös se ovi ollutkaan kiinni? Iltapäivällä käytiin ekalla lenkillä sateessa, eikä se tuntunut ollenkaan haittaavan hauvaa. Rännistä tulevaa vettä piti tottakai maistella, pitihän se jännää ääntäkin. Tehtiin kävely vähän eri suunnalle kuin ennen, aluksi meni aika hyvin, mutta loppumatka ison tien varrella ei enää sujunut. Iines tärisi, eikä halunnut enää liikkua. Ei muuta kuin syliin vaan. Kotimatkalla nähtiin toinen koira, jolle piti vähän haukkua. Muuten loppukävely sujui sylissä enemmän tai vähemmän täristen ja autojen ääniä kuunnellen. Luoksetuloa ulkona pitää vielä harjoitella, Iines on alkanut olemaan tulematta, vaikka aiemmin tuli hyvin. Otin Iinekselle eläinlääkärivakuutuksen Tapiolasta, se astuu voimaan huomenna.

1.9. Aamulenkki sujui aika mallikkaasti varsinkin kun päästiin metsään. Autotiellä se vielä aristelee, mutta otin kovat aseet käyttöön, nimittäin lauantaimakkaran. Se maistui tosi hyvin. Tunnin tavallisen lenkin jälkeen Iines nukkui aamupäivällä pari tuntia. Yksin kävellen tuon meidän reitin menisi 15 minuutissa. Tänään Iines tutustui imuriin namien avulla. Alun ihmettelyn ja aristelun jälkeen Iines haisteli vehjettä reippaasti.

Kävimme tänään vanhempieni luona, jossa on metsää jä järvi ihan lähellä. Iines juoksenteli innoissaan pihalla ja metsässä. Se kävi järvessä kahlaamassa ja minun perässäni tuli jopa uimaankin. Metsässä nähtiin myös pari koiraa, joiden kohtaamisesta taisi jäädä ihan hyvät muistot. Toinen oli pienempi kuin Iines ja ne vähän haistelivat, toinen oli iso, joka meni välinpitämättömästi ohitse, vaikka Iines vähän haukkuikin. 

Hassuin tapahtuma kävi kuitenkin keittiössä, kun veljeni laittoi ison pehmoleluapinan kurkistamaan keittiön oven takaa lattiatasolla. Sitä Iines pelästyi! Se haukkui oikein kunnolla, luuli raukka varmaan, että joku hyökkää sen kimppuun. Pihalla kerättiin omenoita, joita Iineskin pääsi maistamaan. Omenapuun alla oli peltikissa pelottamassa lintuja. Iines näki sen jo kaukaa ja pysähtyi paikoilleen tuijottamaan sitä. Kävelin suoraan peltikissan luokse ja taputtelin sitä. Iineskin tuli kohta perässä ja nuuhki ja ihmetteli sitä. Pian koira ei enää pelännyt. 

Iines

Iines eli Tappijalan Brandy sai kutsumanimensä, koska mielestäni Iines on todella kaunis nimi, mutta sitä en kuitenkaan voisi ainakaan lapsille antaa, heitähän vain kiusattaisiin koulussa. Iines on myös helppo lausua, eikä nimi ole liian pitkä.
Muista mäyräkoirista poiketen Iines pitää vedestä. Sen erityispiirteeksi voidaan mainita hassu ääni, jota se pitää ollessaan erityisen tyytyväinen tai saadessaan ruokaa. Ääni lähtee kurkusta ja on kuin pientä koputusta. Minusta se kuulostaa jollekin linnulle, ja niin Iines sai lempinimen hanhi. :)
Mäyristyttöni on ainakin tähän asti ollut todella kiltti, eikä ole yrittänytkään tuhota mitään. Kiltisti on leikitty omilla leluilla.

Tervetuloa!

Tervetuloa seuraamaan mäyräkoira Iineksen elämää! Iines on pian 4 kk vanha pitkäkarvainen mäyräkoiratyttö, joka muutti luokseni viikko sitten. Minulla ei ole aiemmin ollut koiraa, joten paljon jännää ja mielenkiintoista on Iineksen kanssa luvassa.
Viimein yli kymmenen vuotta kestänyt haave omasta mäyräkoirasta on toteutunut, Iineksen muuttopäivä 26.8. oli suuri päivä.