perjantai 2.9.
Hurraa! Läpimurto taisi todella tapahtua eilen! Tai sitten Iines kotiutui lopullisesti yhdessä yössä. Taisin voittaa sen luottamuksen eilen suojellen sitä "kissalta" ja pehmoapinalta. Iines kulki ulkona normaalivauhtia, eikä sitä juuri tarvinnut maanitella liikkumaan.
Hurraa! Läpimurto taisi todella tapahtua eilen! Tai sitten Iines kotiutui lopullisesti yhdessä yössä. Taisin voittaa sen luottamuksen eilen suojellen sitä "kissalta" ja pehmoapinalta. Iines kulki ulkona normaalivauhtia, eikä sitä juuri tarvinnut maanitella liikkumaan.
Tänään Iines pääsi leikkimään kaverin 10-viikkoisen espanjanvesikoiranpennun kanssa.Oltiin meillä ja käytiin kävelyllä. Tutustumisen jälkeen ne leikkivät keskenään, välillä oli vähän liian villiä menoa ja niitä piti rauhoittaa. Iineksellä on jo rajummat leikit kuin pikkuisella. Kyllä niistä vielä hyvät kaverit tulee. :) Iines oli tänään oikein mallikoira, se kulki hienosti ulkona ja tuli kutsuttaessa luokse.
Illalla päätin sittenkin ottaa sen mukaani keskustorille. Vähän jännittynein mielin mentiin bussipysäkille. Iines istui koko matkan sylissäni (ettei vain satu vahinkoa linja-auton penkille) ja annoin sille välillä nameja. Matka sujui hyvin. Keskustassa kannoin sitä koko ajan, mutta silti se tärisi. Pysähdyin penkille antamaan namia ja sitten jatkettiin matkaa. Tulevaisuuskylässä oli kota, jossa pidettävää keskustelua halusin mennä kuuntelemaan. Iines tärisi vielä, joten jäin kodan viereen penkille syöttämään sille lisää nameja. Jonkin aikaa siinä istuttiin ja tärinäkin hellitti. Iines jopa nuuhki innoissaan ihmisten käsiä, sillä tottakai me, tai no Iines, herätti paljon huomiota. Annoin vieraidenkin antaa Iinekselle namia. Seuraavaksi uskaltauduin jo sisälle kotaan istumaan maahan oviaukon luo Iines sylissäni. Vähän sitä taas jännitti, ja eikun namia kuonoon! Kohta Iines jo olisi mennyt tutkimaan paikkoja, mutta en juuri päästänyt. Tottuipa se jo ainakin nuotion savuun! Lopuksi Iines käveli jo itse keskustorilla ja jahtasi puluja.
Illalla päätin sittenkin ottaa sen mukaani keskustorille. Vähän jännittynein mielin mentiin bussipysäkille. Iines istui koko matkan sylissäni (ettei vain satu vahinkoa linja-auton penkille) ja annoin sille välillä nameja. Matka sujui hyvin. Keskustassa kannoin sitä koko ajan, mutta silti se tärisi. Pysähdyin penkille antamaan namia ja sitten jatkettiin matkaa. Tulevaisuuskylässä oli kota, jossa pidettävää keskustelua halusin mennä kuuntelemaan. Iines tärisi vielä, joten jäin kodan viereen penkille syöttämään sille lisää nameja. Jonkin aikaa siinä istuttiin ja tärinäkin hellitti. Iines jopa nuuhki innoissaan ihmisten käsiä, sillä tottakai me, tai no Iines, herätti paljon huomiota. Annoin vieraidenkin antaa Iinekselle namia. Seuraavaksi uskaltauduin jo sisälle kotaan istumaan maahan oviaukon luo Iines sylissäni. Vähän sitä taas jännitti, ja eikun namia kuonoon! Kohta Iines jo olisi mennyt tutkimaan paikkoja, mutta en juuri päästänyt. Tottuipa se jo ainakin nuotion savuun! Lopuksi Iines käveli jo itse keskustorilla ja jahtasi puluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti