Uusi sadetakki

                                         Iines Bravan sadetakissa kokoa 2.

Tänään Tampereella satoi oikein kaatamalla. Sisällä sadetta pitäessä luin lehdestä, että Wuffissa on sadevaatteet tarjouksessa. Kun sateeseen tuli tauko, lähdettiin me Iineksen kanssa pyörällä ostoksille.

Ilman myyjän apua en olisikaan osannut etsiä Iinekselle sopivaa takkia. Kokeilimme Bravan ja Hurtan sadetakkeja. Hurtan mallistossa ei ollut Iinekselle sopivaa kokoa, ei varmaan myöhemminkään kannata sitten katsella niitä. Iines oli silti kyllä niin söpö Hurtan punaisessa sadetakissa. <3

Brava oli kuitenkin istuvampi ja paljon halvempi. Takki olisi voinut olla hitusen pidempi, mutta olkoon. Samoin värissä olisi voinut olla toivomisen varaa, mutta voihan sitä tuunata, jos mieli tekee... Hinta oli kuitenkin vain puolet Hurtan takkien hinnoista. Tärkeintä oli, että takki suojaa masun hyvin.

Otin Iinekselle viikonloppuherkuksi naudanmahan palasen. Iloiseksi yllätykseksi myyjä antoikin sen meille ilmaiseksi! Jee!

Iines sai kävellä osan matkaa kotiin, ja puistossa Iines pääsi puolivahingossa jahtaamaan rastaanpoikasia. Iines sai ne kiinni, mutta ei ottanut hampaisiin. Ei ne linnut osanneet pelätä koiraa. Iines näytti vaan hämmentyneeltä, että mitäs tää tällainen on, kun ei noi pakene.

Sitten alkoikin taas sataa ja meille tuli kiire kotiin. Tällainen retki tällä kertaa, mukavaa viikonloppua!

Kuvausaika varattu

Nenäpunkkilääkitys loppui, mutta Iineksen pitämä ääni jäi. Soitin tänään eläinlääkärille ja varasin ajan nielun kuvaukseen. Samalla päätin kuvauttaa Iineksen selän, että saadaan viralliset selkäkuvat sopivassa iässä. Parempi hoitaa molemmat jutut pois alta, kun Iines kerran rauhoitetaan. Eipä tarvi montaa kertaa laittaa Iinekseltä tajua kankaalle, kivaa se ei varmasti ole.
Kuvauspäivä on tiistaina 2.7.

Tänään käytiin pyöräretkellä Pyynikillä ja Iines pääsi uimaan. Kylläpä se taas nautti uimisesta! En enää päästä sitä läheiselle Iidesjärvelle, koska järven vesi on niin likaisen näköistä.

Samalla reisulla käväistiin kirjastossa palauttamassa yksi kirja ja poikettiin koirakahvilaan mustikkajäätelölle. Kahvila oli muuttanut uusiin isoihin tiloihin, sinne voi nyt jättää koiran muutamaksi tunniksi hoitoon, jos haluaa itse käydä kaupungilla.

Hui, mäyrä!

Tänään kävimme Tallipihan kesäkauden avajaisissa katselemassa tanssiesitystä ja myyntikojuja. Oli siellä poneja ja heppojakin. Poneja Iines olisi halunnut vähän jahdata, mutta hevosten koko herätti hämmästynyttä kunnioitusta.

Hassuinta oli kun näytin Iinekselle myyntirekvisiittana ollutta mäyrän taljaa. Iineshän pelkäsi sitä! Vaikka Iines oli turvallisesti sylissäni, yritti se kiivetä pääni taakse piiloon ja mahdollisimman kauaksi taljasta. Kun talja vielä vähän liikahti myyjän käden kosketuksesta Iines pelästyi vähän lisää. Iines ei sentään haukkunut, vaan halusi vain pois taljan läheltä. Ja minä kun luulin, että mäyrän talja olisi ollut mäyräkoirasta hyvinkin kiinnostava.

Muuten kaupunkiretkemme sujui aurinkoisissa merkeissä. Iines kävi monta kertaa uimassa, nyt se on uinut myös Tammerkoskessa. Kävelimme kauniissa Näsinpuistossa, jossa oli muutama nätti patsaskin ja iso suihkulähde.

Kotimatkalla pyöräkorissa olevaa Iinestä ihasteltiin. Pysähdyimme vielä koirapuistossa, jossa oli kettuterrieri ja pikkuinen mäyräkoiranpentu. Iines ei taaskaan kauheasti kiinnostunut muista koirista ja näytti terrierille miten käy, jos yrittää pölliä Iinekseltä risun. Osasi Iines myös haistella toisia nätisti, ehkä se vielä joku kerta innostuu leikkimään.

Syntymäpäiväjuhlat

 Iineksen 2-vuotispäivä alkoi onnittelulaululla ja syntymäpäiväkakun syömisellä. Kakku oli makoisaa: siinä oli naudanmahaa, kermaviiliä ja koristeina mustikoita.

 Seuraavaksi päivänsankari pakattiin koriin ja lähdettiin yllätysretkelle.

 Retkikohteena oli Hatanpään Arboretum, jossa Iines sai juoksennella vapaana, kiltti koira kun on.

 Tottakai Iines pääsi myös Pyhäjärveen uimaan.

 Rantojen tutkimisen lisäksi Iines jahtasi innoissaan oravia nurmikkoja pitkin.

 Koirapuistoonkin tehtiin lyhyt vierailu. Musta koiraherra oli kaivanut valtavan kuopan, jota Iines meni kohteliaana katsomaan, vaikkei se muuten Iinestä olisi juuri kiinnostanut.

 Kotona Iines jaksoi vielä leikkiä ilmapalloilla, joita oli ainakin kymmenen!

 Samalla selvisi, että ilmapallot ovat paljon kiinnostavampia, kun Iines näkee niitä puhallettavan.

Selvittyään kunnialla ilmapallojen "tappamisesta" Iines sai varsinaisen syntymäpäivälahjansa: vinkuvan maaoravan. Oravan häntä vinkuu, ja pää se vasta ääniä päästeleekin!

Retkellä Pyynikillä ja Tallipihassa

Lauantaina ei ihme kyllä satanut, joten oli hyvä päivä lähteä pyöräretkelle Pyynikille. Iines nautti metsäisellä harjulla kulkemisesta ja kepin kanssa leikkimisestä. Edes vastaantulleet mäyräkoirat eivät Iinestä kiinnostaneet, kun toisena vaihtoehtona oli keppi.

                             Pikku koiran tuli vilu korissa, onneksi oli peitto mukana.

                                 Jipii! Keppikeppikeppi...!

                            Innostuessaan Iineksen kummallinen ääni kuuluu hyvin.

Minusta Iineksen pitämä ääni on kuulunut syksyn mittaan entistä useammin, ja minua on alkanut huolestuttaa, mikä sen oikein aiheuttaa. Se kuuluu vain silloin, kun Iines pääsee juoksemaan vähän pidempää matkaa ja hengästyy.

                                             Mahtuuko, eikö mahdu?

                                         Vettä! Ja sorsia.

Pyynikiltä matkamme jatkui Tallipihan kahvilaan, jonne sai ottaa koirat mukaan. Paikka oli todella idyllinen. Koirille ei ollut tarjolla mitään ihmeellistä, mutta ulkona oli niille vesikuppi. Oikein kiva kahvila ihmisille, mutta ehkä vähän tylsä koirille.

                                                   Tallipihan kahvila.

                                         Koirien vesikuppi kahvilan pihalla.

Tallipihalla poikkesimme myös Kultasuklaan myymälään, jonne otin Iineksen mukaan. Ei sitä sieltä poiskaan ajettu, päinvastoin. Iinestä piti vain vahtia, sillä hyllyt olivat lattiaan asti, ja hajut myymälässä kiinnostivat sitä paljon enemmän kuin kahvilassa.

Paketti Iinekselle

Tänään postipoika toi sisälle asti Zooplussalta tilaamani paketin Iinekselle. Siinä oli...

                           ... älypeli, jonka toisella puolella on toisenlainen peli...

                         ...luu-uimalelu ja monta pussia nameja. Toiset kaksi vesilelua ostin
                         Vapaa valinnasta 2e/kpl.

Lisäksi paketissa oli pussi nameja varten, ettei taskut likaannu, ja sadesuojus pyöräkoriin. Sen hommasin oikeastaan vain siksi, että sain tilauksessa tietyn summan täyteen. Nyt paketti tuli ainakin nopeammin kuin viimeksi, olisikohan viikko mennyt. Valitsin toimittajaksi DHL:n, se taitaa olla parempi.

Juuri kun olisi namia ja pelikin, niin ei voi niitä paljon käyttää. Paitsi niitten erikoiskoirannappuloiden kanssa ja namit pitää säästää syksyä varten. Voin jo kuvitella, miten tylsää Iinekselle tulee syödä niitä samoja nappuloita eikä mitään muuta koko ajan. Mutta näyttää ne sentään hyvältä ja tuoksuvatkin niin, että voisin itsekin syödä.

                                            Kuka haluaisi näin söötin postilähetyksen?

Harrastuskuulumisia

Tiistaina oltiin viimeistä kertaa koiratanssissa, ensi viikolla voi mennä avoimelle vuorolle itsekseen harjoittelemaan. Esitettiin pienet esitykset, meillä jäi välistä puuttumaan pyörähdykset....harjoittelu jatkuu. Iines oppi viimein pujottelemaan kunnolla jalkojen välistä! Jee! Opeteltiin sitä, että koira tulee mun jalkojen väliin ja sitten kävellään yhdessä. Iines oli taas niin hyvä, ei voi kuin kehua. Seuraavaksi voisi harjoitella peruuttamista kunnolla.

Tänään oli pitkästä aikaa agilityä. Paikalla oli vain 3 koiraa, niin se suurena aloittanut ryhmä on vaan kutistunut. Tällä kertaa mentiin koko ison hallin kokoinen rata, jossa oli erilaisia pitkiä putkia ja hyppyjä. Juosta sai siis ihan mukavasti, huh. Iines oli loistava! Se tekee vain sen mitä pyydetään, eikä kohella menemään. Minun täytyy vain olla nopea ja näyttää selvästi ja hitaasti kädellä mitä tehdään. Lopuksi harjoittelimme kontaktiesteitä ja keppejä. Iines taisi tajuta keppien idean ja alkoi tarjoamaan pujottelua oma-aloitteisesti. Kepit ovat olleet tähän asti Iinekselle vaikein este. Tänään sen lempieste oli pöytä, vaikka sitä ei edes oikeasti tällä kertaa mentykään. Sinne se hypähti aina välillä istumaan, käskin sen sitten odottaa siinä vähän aikaa ja annoin namia.

Kotona ollaan harjoiteltu erilaisia temppuja: tassulla jalkojeni läpsäytystä (minkä Iines osaa jo), koiratanssiliikkeitä, mun selkään hyppäämistä kun olen nelinkontin (ollaan ihan alussa, koitan saada sen ottamaan namia selästä ja autan sitä ylös samalla, mäyriäinen on niin pitkulapötkylä että vähän on haastetta) ja haukkumista.

Iineksen saaminen haukkumaan oli aika vaikeaa. Lopulta onnistuin siinä, kun haukuin itse. Iinestä taisi jännittää sellainen, ainakin se tuli kovasti nuolemaan mun naamaa. Muutamia kunnon haukahduksia ja muutamia muita ääniä ollaan saatu aikaiseksi. Tätä harjoitellaan ehkä kerran päivässä vain pari kertaa ja sen jälkeen jotain istu-maahan-sulkeisia, että arvoasema säilyy.

Täällä on myös kesän mittaan pyöräilty ja huomattu, että pyöräkorin remmit eivät olleet kovin kestävät ja menivät melkein poikki jo aika nopeasti. Lähetin palautetta ja kuvan Zooplussalle ja sieltä lähetettiin ystävällisesti tilalle uudet. Menin toissapäivänä postiin hakemaan pakettia ja yllätys oli melkoinen, kun sainkin aivan jättimäisen paketin. Ihmetellen avasin sen ja sieltä tuli kehikkokin mukana, vaikka siinä ei ole mitään vikaa. Nyt saan askarreltua vaikka toisen pyöräkorin Iinekselle. Kiinnityshihnat ovat valkoista muovia tai jotain sen tapaista. Ei ne ehkä kovin hyvin tule kestämään, nahkaiset olisivat paremmat. Ehkä jostain vyöstä saisi tehtyä kestävät remmit?

Pyörällä koirapuistoon

Tänään pidettiin Iineksen synttäririehujaiset Hakametsän koirapuistossa, osallistujina oli Tesla ja Oona. Iines ja Tesla keskittyivät painimaan keskenään ja Oona nautti rapsutuksista. Iines sai synttärilahjaksi hienon herkkupussin! Kiitos!

                                     Kaveri! Eipä olla nähtykään aikoihin!

                                     huom. Iineksen ilme!

                                         Teslallakin oli kivaa! :)

                                                Pyörällä pääsee.

Lähistöllä oli eläinkauppa, jossa en useinkaan käy, joten nyt sinne piti päästä. Ja tietenkin pikku pötkylälle piti ostaa jotain pientä...

Kuinka ollakaan Iines olikin aika väsynyt, enkä hennonnut herättää sitä illalla koirakoulua varten. Kerätköön voimia huomiseen agilityyn!

Iineksen 1-vuotissyntymäpäivä

Onnea 1-vuotias Iines!

Aamupalaksi Iines sai broilerinkoipea, sitten oli lahjojen vuoro. Muulta perheeltä Iines sai eilen kortin (lelut tulevat jälkijunassa):

Minulta Iines sai vesileikkejä varten frisbeen, joka otti jo vähän osumaa päivänsankarin käsittelyssä.

Aamuävelyn jälkeen lähdettiin eläinlääkärille saamaan rokotteet. Iines ei tunnistanut paikkaa ulkoa, mutta kun avasin ulko-oven Iines haistoi ja muisti paikan.TUONNE en mene, se ajatteli ja lähti pois päin. Lopulta se piti kantaa sisälle ja myöhemmin vielä tutkimushuoneeseenkin. Vuoroa odottaessa Iines makasi tuolini alla eikä halunnut tulla pois. Itse rokottaminen sujui helposti, vaikka Iines pelkäsikin lääkäriä.

Seuraavaksi ohjelmassa oli vierailu ystäväni luo. Siellä Iines tapasi Väpä-pupun toisen kerran. Aluksi molemmat pelkäsivät taas toisiaan, mutta hetken päästä pupu otti jo ihan rennosti. Iinestä epäilytti vieläkin ja se haukkui ja murisi. Iines oli kyllä kovin utelias, mutta sen mielestä pupu oli niin jännittävä! Veimme molemmat valjaissa ulos ja siellä karvapallerot tulivat hyvin toimeen. Iines yritti leikkiä pupun kanssa, mutta toinen ei ihan ymmärtänyt jutun jujua. Kuvia kohtaamisesta tulossa myöhemmin.

Kotona torkkujen jälkeen oli vuorossa (omilta synttäreiltäni jääneiden) ilmapallojen räjäyttäminen ja sekös oli Iineksestä kivaa!

                                    Bileet!

Illalla ehdittiin vielä pyöräretkelle koirapuistoon ja Hämeenpuiston eurooppalaiselle ruokatorille. Koirapuistossa tavattiin 1,5-vuotias mäyräkoiranarttu Armi.

                                       Iines ja Armi.

Pyöräkori

Iineksen pyöräkori saapui viimeinkin torstaina. Tilasin sen Zooplussalta: http://www.zooplus.fi/shop/koirat/lelut/korit_taluttimet/kori/178192#more. Alehintaan sai vielä lisää alennusta tervetuliaislahjana. Korin hinta on näköjään vielä laskenut lisää siitä, kun sen tilasin. Toimitusaika oli pitkä, kolmisen viikkoa.


Tänään ehdimme vähän kokeilla koria. Talutin pyörää ja ajoin vähän tätä meidän katua. Iines vaikutti ihan tyytyväiseltä korissaan. Syötin sille tasaisin väliajoin namia, mikäpä siinä oli koiran ollessa. Vielä en uskaltanut lähteä minnekään pidemmälle retkelle. Iines saa ensin totutella uudestaan kyydissä oloon ja minä painavampaan lastiin ritsillä. Iineksestä ja pyörästä ei oikein saanut yhteiskuvaa, kun pyörä ei pysy yksinään pystyssä.

Pyöräkori ja käynti kaupungilla

Perjantaina lähdimme kaupungille katsomaan markkinoita. Tarkoituksena oli etsiä Iinekselle sopiva kori, jonka voisi kiinnittää pyörään. Ei löytynyt yhtään sinne päinkään olevaa, vaikka katsoimme kaikkien kolmen korikauppiaan valikoimat. Tässä on selvä markkinarako. Netistä löysin jo aiemmin tämän ihanan korin: http://www.zooplus.fi/shop/koirat/lelut/korit_taluttimet/kori/178192#more. Mutta 70 euroa tuntui aika paljolta. Tuohon saa jonkun kiinnityssysteeminkin tarakalle, mikä olikin itse ostetun korin kanssa se vaikein ongelma, miten saada kori pysymään pyörän matkassa. Nyt olen alkanut kallistua tuon korin suuntaan ja olen mittaillut yhtä toista koria malliksi. Kaipa Iines tuohon kaupan koriin mahtuisi? Eihän siinä kauaa joudu olemaan. Isompi kori maksaa jo 130 euroa, ja se on varmasti ihan liikaa.

Iines käveli kaupungilla jo kuin vanha tekijä, reippaasti eteenpäin kohti uusia tuoksuja. Matkalla näimme 11-vuotiaan mäyräkoiran, joka näytti karkeakarvaisen ja mustan lyhytkarvaisen mäyräkoiran sekoitukselta. Aika ilmestys! Kun nyt kerran oltiin kaupungilla, niin pitihän sitä poiketa koirakahvilaan. Tällä kertaa Iines sai pieniä luunmuotoisia nameja, joista se piti kovasti. Kahvilassa oli myös toinen samanikäinen koira. Se ja Iines leikkivätkin jonkin aikaa, kunnes piti pitää pieni erätauko, ettei nyt ihan mene villiksi.

Tänään Iines huomasi pihassa tuoreet rusakon jäljet ja olisi niin mielellään lähtenyt jahtiin. Kuuloaisti oli hetkellisesti pois päältä. Se laittoi miettimään, että mitenhän tuota kuitenkaan uskaltaa pitää vapaana. Tähän asti Iines on kuitenkin käyttäytynyt mallikelpoisesti ja siksi olenkin antanut sen olla harjun metsikössä vapaana.

Sorsia katsomassa

Sisäsiisteyden opetteleminen jatkuu...tänään löytyi aamulla kaksi pissalammikkoa lattialta, kiva. Otin aamulenkille harjulle pallon mukaan, ja siitäkös Iines tykkäsi. Se sai juosta vapaana pallon perässä, kyllä sillä oli kivaa!
Iltapäivällä lähdettiin pienelle pyöräretkelle Sorsapuistoon. Matkat sujuivat hyvin, siis ilman oksentamista, mitä nyt paluumatkalla Iines päätti hypätä korista. Ajoin juuri pyörällä, onneksi hitaasti. Iines putosi tielle ja pelästytti minut kunnolla! Onneksi ei kai sattunut, kun Iines ei edes vinkaissut. Puistossa tapasimme Iineksen tulevan koulukaverin Morjenksen. Koirat leikkivät keskenään, kun Iineskin alun haistelemisen jälkeen innostui toisesta koirasta. Lampi ja sorsat veivät kuitenkin Iineksen huomion, eivätkä leikit enää kiinnostaneet.

                                 Siellä ne uivat.

                                Minä myös!

Tästä varmaan pääsee uimaan. Mutta uintireissu jäi väliin, koska mistään kohtaa ei Iineksen mukaan päässyt kunnolla veteen tai sitten rohkeus petti. Yritystä ainakin piisasi!

                                          Morjens ja Iines.

                                Pääsisiköhän tästä tekemään vähän lähempää tuttavuutta...

Pyöräilyä ja temppuja

tiistai 13.9.

Sunnuntaina kokeilimme pyöräilyä. Laitoin korin pyörän eteen, korin pohjalle pyyhkeen ja Iineksen sinne istumaan. Ensin talutin pyörää ja sitten vähän koitin ajaakin. Hyvin näytti menevän. Olin aiemmin jo näyttänyt pyörää Iinekselle ja nostanut sen kokeeksi koriin pari kertaa. Iines istui rauhallisena ja ylväänä korissa, eikä yrittänyt kiivetä sieltä pois.
Näistä hyvistä kokemuksista rohkaistuneena päätin lähteä pyörällä 3-4 km:n päähän tapaamaan Iineksen koirakaveri Teslaa ja sen kanssa asuvaa perhoskoirarouva Oonaa. Kello oli kuitenkin jo melkein neljä eli oli Iineksen ruoka-aika. Syömisen jälkeen käytiin pikaisesti pihalla ja sitten lähdettiin matkaan. Alku sujui todella hyvin, kehuin Iinestä koko ajan. Sitten ylämäessä sille tuli paha olo ja se oksensi tien reunaan. Tulimme juuri metsäosuudelle ja annoin Iineksen kävellä jonkin matkaa. Sitten pyöräilin taas vähän ja välillä talutin. Iinekselle tuli kuitenkin uudestaan huono olo. Lopulta pääsimme perille.
Tesla oli aivan onnessaan leikkikaverin saapumisesta. Koirat leikkivätkin kiltisti nurmikolla. Seuraavaksi Iines esiteltiin Oonalle, joka onkin aika pakkaus. Oona murisi tai oikeastaan sähisi pentujen leikeille, onneksi Iines ei oikeastaan pelännyt sitä, ainakaan paljoa. Illalla koirakaverit pääsivät vielä isolle niitylle juoksentelemaan ja leikittiin me piilostakin. Kotimatkalla Iines oksensi taas kaksi kertaa ja talutin pyörää paljon. Ehkä se siitä pikkuhiljaa.

Iines osaa nyt istua, mennä maahan, käskyn etsi ja vähän on harjoiteltu jo odottamistakin. Äsken kokeilin opettaa sille kierimistä, mutta ei se oikein onnistunut. Sitten kokeilin ryömimistä, minkä kanssa päästiin jonkinlaiseen alkuun.
Tänään käytiin sateella ulkona ja Iines kulkikin lujaa vauhtia varsinkin kotiin päin. Se taitaa palella herkästi kastuessaan, ainakin tänään se tärisi märkänä.