Lauantaina ei ihme kyllä satanut, joten oli hyvä päivä lähteä pyöräretkelle Pyynikille. Iines nautti metsäisellä harjulla kulkemisesta ja kepin kanssa leikkimisestä. Edes vastaantulleet mäyräkoirat eivät Iinestä kiinnostaneet, kun toisena vaihtoehtona oli keppi.
Pikku koiran tuli vilu korissa, onneksi oli peitto mukana.
Jipii! Keppikeppikeppi...!
Minusta Iineksen pitämä ääni on kuulunut syksyn mittaan entistä useammin, ja minua on alkanut huolestuttaa, mikä sen oikein aiheuttaa. Se kuuluu vain silloin, kun Iines pääsee juoksemaan vähän pidempää matkaa ja hengästyy.
Mahtuuko, eikö mahdu?
Vettä! Ja sorsia.
Pyynikiltä matkamme jatkui Tallipihan kahvilaan, jonne sai ottaa koirat mukaan. Paikka oli todella idyllinen. Koirille ei ollut tarjolla mitään ihmeellistä, mutta ulkona oli niille vesikuppi. Oikein kiva kahvila ihmisille, mutta ehkä vähän tylsä koirille.
Tallipihan kahvila.
Koirien vesikuppi kahvilan pihalla.
Tallipihalla poikkesimme myös Kultasuklaan myymälään, jonne otin Iineksen mukaan. Ei sitä sieltä poiskaan ajettu, päinvastoin. Iinestä piti vain vahtia, sillä hyllyt olivat lattiaan asti, ja hajut myymälässä kiinnostivat sitä paljon enemmän kuin kahvilassa.
Innostuessaan Iineksen kummallinen ääni kuuluu hyvin.
Minusta Iineksen pitämä ääni on kuulunut syksyn mittaan entistä useammin, ja minua on alkanut huolestuttaa, mikä sen oikein aiheuttaa. Se kuuluu vain silloin, kun Iines pääsee juoksemaan vähän pidempää matkaa ja hengästyy.
Pyynikiltä matkamme jatkui Tallipihan kahvilaan, jonne sai ottaa koirat mukaan. Paikka oli todella idyllinen. Koirille ei ollut tarjolla mitään ihmeellistä, mutta ulkona oli niille vesikuppi. Oikein kiva kahvila ihmisille, mutta ehkä vähän tylsä koirille.
Tallipihalla poikkesimme myös Kultasuklaan myymälään, jonne otin Iineksen mukaan. Ei sitä sieltä poiskaan ajettu, päinvastoin. Iinestä piti vain vahtia, sillä hyllyt olivat lattiaan asti, ja hajut myymälässä kiinnostivat sitä paljon enemmän kuin kahvilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti