Iines pääsi maanantaina kaupunkiretkelle. Saatoimme ystäväni rautatieasemalle, jossa Iines kävi myös R-kioskilla. Noinkin matalan kuonon korkeudella on vaikka mitä mielenkiintoista haisteltavaa! Iines käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, mutta olisi toki halunnut tutkia uutta ympäristöään vähän paremmin - kerran se melkein livahti myyjän puolelle tiskiä.
Kävimme myös tassuttelemassa Hämeenkadulla ja Stockmannilla kuluttamassa aikaa. Kannoin Iineksen sisään ja päästin sen vasta vähän syrjemmällä lattialle, kun en ollut aluksi ihan varma, saiko sinne tuoda koiria. Koirat saavat olla muilla osastoilla paitsi ruokaosastolla.
Keskiviikkona alkoi uusi agilitykurssi, joka kestää huhtikuun loppuun. Sitä varten piti hankkia agilitylisenssi tälle kalenterivuodelle. Onneksi se maksoi vain 16 euroa, kun otimme harrastajalisenssin. Ehkä ensi vuodeksi voisi ottaa kalliimman kilpailulisenssin, niin voi osallistua virallisiin kilpailuihin. Marraskuun lopussa Iines voisi ikänsä puolesta ottaa osaa oikeisiin kisoihin.
Meidän agilityryhmässä on tällä hetkellä kuusi koiraa, joista kaksi oli ensimmäisellä kerralla poissa. Uusia jäseniä on kolme: Iines, Tesla-kaveri ja saksanpaimenkoira. Saksanpaimenkoiran menoa oli hauska katsella, sen omistajat vielä miettivät kurssille tuloa.
Aluksi harjoittelimme sitä, että koira seuraa eri puolilla ohjaajaa, kun ohjaajan vauhti muuttuu. Siitä Iines suoriutui hyvin. Seuraavan harjoituksen tarkoituksena oli saada koira kiinnittämään huomionsa esteeseen eikä ohjaajaan. Käskin Iineksen odottamaan hyppyesteen takana ja heti kun se katsoi muualle kuin minuun, päästin sen hyppäämään ja hakemaan palkkionsa. Tämä on paljon hankalampi juttu, sillä Iines todellakin jaksaa tuijottaa minua kärsivällisesti vaikka kuinka kauan.
Lopuksi menimme pienen radan, joka kiemurteli samojen hyppyjen ja putkien läpi eri suunnista. Tällä kertaa Iines oli paljon rauhallisempi kuin kisoissa, liiankin rauhallinen minusta. Iines sai läksyksi harjoitella esteeseen keskittymistä minun sijasta ja minun pitää leikityttää Iinestä ennen radalle menoa.
Kävimme myös tassuttelemassa Hämeenkadulla ja Stockmannilla kuluttamassa aikaa. Kannoin Iineksen sisään ja päästin sen vasta vähän syrjemmällä lattialle, kun en ollut aluksi ihan varma, saiko sinne tuoda koiria. Koirat saavat olla muilla osastoilla paitsi ruokaosastolla.
Keskiviikkona alkoi uusi agilitykurssi, joka kestää huhtikuun loppuun. Sitä varten piti hankkia agilitylisenssi tälle kalenterivuodelle. Onneksi se maksoi vain 16 euroa, kun otimme harrastajalisenssin. Ehkä ensi vuodeksi voisi ottaa kalliimman kilpailulisenssin, niin voi osallistua virallisiin kilpailuihin. Marraskuun lopussa Iines voisi ikänsä puolesta ottaa osaa oikeisiin kisoihin.
Meidän agilityryhmässä on tällä hetkellä kuusi koiraa, joista kaksi oli ensimmäisellä kerralla poissa. Uusia jäseniä on kolme: Iines, Tesla-kaveri ja saksanpaimenkoira. Saksanpaimenkoiran menoa oli hauska katsella, sen omistajat vielä miettivät kurssille tuloa.
Aluksi harjoittelimme sitä, että koira seuraa eri puolilla ohjaajaa, kun ohjaajan vauhti muuttuu. Siitä Iines suoriutui hyvin. Seuraavan harjoituksen tarkoituksena oli saada koira kiinnittämään huomionsa esteeseen eikä ohjaajaan. Käskin Iineksen odottamaan hyppyesteen takana ja heti kun se katsoi muualle kuin minuun, päästin sen hyppäämään ja hakemaan palkkionsa. Tämä on paljon hankalampi juttu, sillä Iines todellakin jaksaa tuijottaa minua kärsivällisesti vaikka kuinka kauan.
Lopuksi menimme pienen radan, joka kiemurteli samojen hyppyjen ja putkien läpi eri suunnista. Tällä kertaa Iines oli paljon rauhallisempi kuin kisoissa, liiankin rauhallinen minusta. Iines sai läksyksi harjoitella esteeseen keskittymistä minun sijasta ja minun pitää leikityttää Iinestä ennen radalle menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti