Hellepäiviä ja silmäkontrolli

          Iines nauttii helteestä parvekkeella.

       Viilennystä kuumuuteen sai päivittäisen uimisen lisäksi märästä pyyhkeestä.

Eilen käytiin eläinlääkärissä puolivuotissilmätarkastuksessa. Nyt Iines oli ollut kuukauden Bepanten-silmätipoilla ja n. 4 päivää Optimmune-silmävoiteella. Silmät olivat nyt hyvässä kunnossa, vaikka silmien kosteusarvot olivat normaalin alarajoilla, toisessa silmässä 14 mm ja toisessa 15 mm. Jatkossa käytetään silmävoidetta kaksi kertaa päivässä ja välillä voi käyttää myös silmätippoja, jos on esimerkiksi kilpailuja tulossa. Seuraava kontrolliaika saatiin helmikuulle eli sitä ennen ei toivottavasti tarvitse mennä eläinlääkäriin.

Uiminen on tehnyt Iinekselle hyvää ja se onkin nyt hyvässä kunnossa. Eläinlääkärin vaaka näytti valjaat päällä 8,5 kg. Samalla lääkärikäynnillä Iines sai myös vuosittaisen kennelyskärokotteensa. Vastaanottoaulassa Iines kiipesi sohvan selkänojan päälle tarkkailemaan aulaa ja ikkunasta näkyvää maisemaa. Siellä se istui kuin kissa! Itse tutkimushuoneessa Iinestä taas pelotti, mutta se oli jälleen tosi kiltisti ja sai namiakin.

Lääkärin jälkeen poikkesimme eläinkaupassa ostamassa lisää nappularuokaa ja venyvän jatkopalan flexin ja valjaiden väliin. Muutaman kerran kun Iines on ollut kiinni puussa, on se lähtenyt kovaa vauhtia juoksemaan suuntaan x, jolloin narun loppuessa on tullut ikävä äkkipysähdys. Toivottavasti tuo jatkopala vaimentaa pysähdystä jatkossa, kun Iines on jossain kiinni.

Hui, mäyrä!

Tänään kävimme Tallipihan kesäkauden avajaisissa katselemassa tanssiesitystä ja myyntikojuja. Oli siellä poneja ja heppojakin. Poneja Iines olisi halunnut vähän jahdata, mutta hevosten koko herätti hämmästynyttä kunnioitusta.

Hassuinta oli kun näytin Iinekselle myyntirekvisiittana ollutta mäyrän taljaa. Iineshän pelkäsi sitä! Vaikka Iines oli turvallisesti sylissäni, yritti se kiivetä pääni taakse piiloon ja mahdollisimman kauaksi taljasta. Kun talja vielä vähän liikahti myyjän käden kosketuksesta Iines pelästyi vähän lisää. Iines ei sentään haukkunut, vaan halusi vain pois taljan läheltä. Ja minä kun luulin, että mäyrän talja olisi ollut mäyräkoirasta hyvinkin kiinnostava.

Muuten kaupunkiretkemme sujui aurinkoisissa merkeissä. Iines kävi monta kertaa uimassa, nyt se on uinut myös Tammerkoskessa. Kävelimme kauniissa Näsinpuistossa, jossa oli muutama nätti patsaskin ja iso suihkulähde.

Kotimatkalla pyöräkorissa olevaa Iinestä ihasteltiin. Pysähdyimme vielä koirapuistossa, jossa oli kettuterrieri ja pikkuinen mäyräkoiranpentu. Iines ei taaskaan kauheasti kiinnostunut muista koirista ja näytti terrierille miten käy, jos yrittää pölliä Iinekseltä risun. Osasi Iines myös haistella toisia nätisti, ehkä se vielä joku kerta innostuu leikkimään.

Toisten koirien kohtaamisesta

Toisten koirien kohtaaminen on sujunut nyt paremmin sen jälkeen, kun Iines tapasi kolme isoa mustaa opaskoiraa. Iines on ollut rennommin, kun ollaan järvellä nähty labradoreja.
Tänään nähtiin järvellä pitkästä aikaa Saku, joka  on tollerin ja mäyräkoiran risteytys. Iines ei tietenkään kaukaa sitä tunnistanut. Iines oli vapaana, joten lähdin itse ensin tervehtimään Sakua ja sen omistajaa. Iines jäi aika kauas ensin yksin, mutta kipitti sitten reippaasti perässä kun näki minun tervehtivän Sakua. Saku on kyllä niin veikeän näköinen! Harmi kun ei ollut kameraa mukana.

Pienempien vieraiden koirien ohitus kapealla polulla sujui tänään oikein hyvin. Iines jäi taas ensin paikoilleen, mutta kun kutsuin sitä, se tuli heti ja sai namia. Tätä toistamalla pienissä pätkissä päästiin melko vaivattomasti toisten koirien ohi.
Sen sijaan juuri lähdettyämme tänään lenkille, Iines huomasi miten naapuritalosta tuli joku tollerin näköinen koira. En muista, että olisimme ennen nähneet sitä. Iines sai kauhean raivokohtauksen! Talttui sentään namien voimalla ja kuunteli minua. Mutta heti kun nami oli syöty, Iines alkoi taas haukkumaan ja vetämään hurjana koiran perään. Vielä silloinkin, kun toista koiraa ei enää näkynyt, Iines kulki häntä pystyssä ja haisteli maata seuraten sen jälkiä. Mikähän Iinekselle oikein tuli?

Iloinen yllätys koitti paluumatkalla, kun hautausmaan parkkipaikalla oli menossa lyhytkarvaisten ja tummanruskeiden noutajien tokoharjoitukset. Olin aiemmin ajatellut viedä Iineksen Hakametsään seuraamaan vastaavaa touhua, ja yhtäkkiä noutajat ovatkin tulleet meidän kulmille. Loistopalvelua! Kotiin päästäksemme meidän piti ohittaa kuusi noutajaa. Iineksellä oli keppi turvanaan, mutta silti se olisi halunnut toiseen suuntaan pakoon, vaikka välimatkaa oli runsaasti. En lähtenyt pakottamaan Iinestä liikkeelle, vaan odotin jonkin aikaa ja juttelin sille niitä näitä. Pian Iines lähtikin hitaasti liikkeelle ja me päästiin kunnialla koirien ohitse laajassa kaaressa. Jes, Iineksellä on taas yksi onnistunut koirakokemus isoista koirista takana! Seuraavina viikkoina pitää ehdottomasti käydä samassa paikassa samaan aikaan lenkillä katsomassa, jos noutajat olisivat taas harjoittelemassa.

Isot mustat koirat - leikkikavereina!

                                          Kiltit opaskoirat Nemi, Vilka ja Opas Ysi.

Tänään tartuttiin härkää sarvista ja nostettiin kissa pöydälle eli tutustutettiin Iines isoihin, mustiin koiriin. Sain järjestettyä tapaamisen kilttien labradorinnoutajien kanssa, joista tällä viikolla vuoden täyttävä Vilka opiskelee opaskoiraksi ja neljän vanha Opas Ysi käy jo töissä. Nemi on taasen Vilkan emo.

                               Vähän vielä ihmetellään puolin ja toisin.

Tutustutimme koirat toisiinsa niin, että Iines sai olla turvallisessa paikassa eli minun sylissäni. Menin kyykkyyn ja koirat saivat haistella Iinestä. Ensin Iines tärisi paljon ja jähmettyi, kun sitä haisteltiin. Kävelimme jonkin matkaa eteenpäin niin, että kannoin Iinestä yhä sylissäni. Sitten kun Iineskin oli jo paremmin tottunut tilanteeseen, laskin sen maahan.

Iineskin meni vähän haistelemaan toisia koiria, mutta piilotteli vielä jalkojeni suojassa. Mutta siitä se tutustuminen lähti käyntiin:

 

Iinestä pyydettiin leikkiin mukaan ja kyllä sen teki jo mieli mennäkin. Ehkä toisella tapaamiskerralla leikitään jo kunnolla. Pian koirat olivat yhtä laumaa.

                                          Leikitäänkö?

                                        Yhteistä haistelua.


Kyllä oli ihana tapaaminen! Tämä kokemus teki Iinekselle niin hyvää. Kun seuraavan kerran näemme vieraan koiran, jota Iines jännittää, Iinekselle kannattaa puhua rauhallisesti niitä näitä ja olla vaikka enempi iloinen. Hiljaisuudella ihminen saattaa vain vahvistaa koiran jännittynyttä mielentilaa.

                          "Ja niin he kävelivät onnellisina auringonlaskuun."

Iso musta koira

Iidesjärven jää. Tämä aamupäivä. Minä ja Iines. Sekä iso musta koira. Vapaana.

Siinä asetelma vaikka minkälaiseen jännitysnäytelmään. Olimme jo menossa kotiinpäin järven jäällä rannan vierustaa pitkin, kun toisella puolella järveä vastakkaiseen suuntaan oli menossa kävelijä ja iso musta koira, taisi olla labradorinnoutaja. Välimatkaa oli paljon ja luulin, että se riittää. Jäällä oli lunta sen verran, että Iines sai loikkia edetäkseeen. Se ehkä herätti ison mustan koiran mielenkiinnon.

Ensin se tuli puoliväliin pari kertaa ja jäi siihen makaamaan. Sitten se lähti tulemaan Iinestä kohti, jolloin minä menin niiden väliin, eikä koira tullut enää lähemmäs. Koitin liikkua Iineksen kanssa tavallisesti eteenpäin.
Iinestä varmasti pelotti ja se lähti juoksemaan kauemmas, jolloin iso musta koira lähti perään. Iines juoksi järveltä metsään ja rinnettä ylös kävelytielle. Vieressä olisikin jo ollut autotie. Yritin vielä pysäyttää toista koiraa, kun se juoksi ohitseni, mutta mikäs sellaisen ketterän otuksen pysäyttäisi. Sitten vain juoksin koirien perään niin kovaa kuin pystyin. Onneksi matka ei ollut kovin pitkä. Iines ja iso musta koira olivat pysähtyneet jalkakäytävän luo. Kun tulin paikalle, vieras koira tuli haistelemaan minua eikä onneksi vaikuttanut vihaiselta. Pääsin sen ja Iineksen väliin ja koitin ottaa Iineksen kiinni, mutta se perääntyi vielä muutaman askeleen. Sitten iso musta koira lähti juoksemaan takaisin sinne mistä oli tullutkin. Otin Iineksen syliin ja kävelin jalat täristen takaisin jäälle.

Onneksi Iinekselle ei käynyt kuinkaan! Todella vastuutonta toimintaa tuon koiran kävelyttäjältä, en kuullut kertaakaan, että hän olisi kutsunut koiraansa! Ymmärrän toisaalta miksi tuo koira lähti jahtaamaan Iinestä, Iines näytti varmaan ruskealta ja pomppivalta pupulta ja koiran vaistot heräsivät. Tai sitten "se halusi vain leikkiä". Ihan sama minulle, mutta tällaista ei saisi tapahtua! Jos koira lähtee noin kauas yksin, tulee se pitää hihnassa.

Ensi kerralla, kun näen että vastaava tilanne on kehittymässä, nostan Iineksen syliin, vaikka on sanottu, ettei niin olisi hyvä tehdä. On se ainakin parempi vaihtoehto kuin mitä nyt kävi. Voin sitten vaikka potkia toista koiraa, jos ei muu auta. Vai pitäisikö tässä alkaa varustautua jollain kättä pidemmällä? Vaikeinta on kun missään ei sanota, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi ihmisen tehdä.

Ei ihmekään, että Iines vähän pelkää ja vihaa varsinkin isoja mustia koiria. Tämä oli jo kolmas kerta kun sellainen tulee vapaana katsomaan Iinestä, ja toinen kerta kun sellainen jahtaa sitä. Alan minäkin jo vihata niitä, ainakin vapaana olevia. Niistä kun ei koskaan tiedä.

SE päivä koitti

Tänään oli sitten se päivä, kun vieras koira juoksi pihastaan Iineksen perään. Joku keskikokoinen valko-musta/ruskea koira, onneksi se ei vaikuttanut kuitenkaankovin vihaiselta, mutta mistä sitä nyt tietää... Olimme iltakävelyllä ja koira oli pihallaan vapaana jonkun miehen kanssa. Onneksi se mies oli kuitenkin sen verran tilanteen tasalla, että tuli heti hakemaan koiraansa. Vieras koira jahtasi vähän Iinestä ja taisivat ne kerran pyörähtää maassakin. Onneksi ei käynyt kuinkaan! Mutta oli se vähän pelottavaa, kun ei siinä itse ehdi tai voi tehdä mitään. Pelkäsin, että nyt Iines saa jonkun trauman, mutta se lähti ihan reippaana ja päättäväisenä jatkamaan matkaa.

Olen aiemmin jo miettinyt, että olisi kätevää jos flexin narun saisi leikattua poikki jostain hätänappulasta painamalla. Sitten Iines olisi päässyt juoksemaan karkuun, nyt se pääsi vain osan matkaa, huhhuh. Jos taas flexin päästäisi irti, Iines pelkäisi jo sitäkin, kun se seuraa painavana perässä.

Toivotaan, että koirien kohtaamiset menevät jatkossa hyvin. Tänään Iines uskalsi nuuhkia berninpaimenkoiranpentua, vaikka yleensä se on saanut siitä rodusta kauhian haukkuhepulin, vaikka ollaan oltu kaukanakin. Edistystä siis ilmassa. Iines taisi tarvita hetken tottuakseen taas kaupunkielämään, ainakaan se ei ole enää haukkunut parvekkeelta toisia koiria.

Tämä päivä jää tuon episodin takia Iineksen elämän historiaan, mutta jää se myös toisesta iloisemmasta syystäkin. Iines nimittäin ulvoi tänään ensimmäistä kertaa! Aamukävelyllä sireenit päällä oleva ambulanssi ohitti meidät ja Iines sai jostain idean ulvoa. Ollaan me ennenkin nähty ambulansseja, mutta mitään ei ole tapahtunut. Iineksen ulvonta-ääni oli hento uuuu-uuu, eikä sitä olisi kuullut ellei ollut sen vieressä. Maailman söpöin ääni! <3 Sen kun saisi tallennettua joskus...

Videolla Iines lempipuuhassaan vaelluksella:

Pelottaa

Iinestä sanotaan usein rohkeaksi, eikä se pelkää paljon mitään. Kun toisia koiria pelottaa, Iines on ihan kuin ei mitään. Yleensä Iinestä saattaa ensin pelottaa joku asia, mutta kun se pääsee siitä yli ja uskaltaa haistella, niin homma on hoidettu. Viime aikoina Iines on pelännyt ainakin näitä:

• huojuva laituri, juhannuksena kuljimme sellaisella ja Iinestä pelotti tai ainakin jännitti. Se käveli oikein hitaasti ja varovasti sillä, takaisin päin matka sujui jo melkein tavallista vauhtia.
• isot koirat, niille pitää lähes aina haukkua. Kun toinen sitten tulee lähemmäs katsomaan, Iines juoksee kauemmas.
• lehmän tms. pääkallo, sunnuntaina oltiin Haiharan kartanolla vanhoilla markkinoilla, jossa "luolamiehellä" oli esillä eri eläinten nahkoja ja jonkun eläimen pääkallo. Kun Iines haistoi pääkallon, se sai elämänsä hepulin. Hau-hau-hau! Ei auttanut se, että koskin itse pääkalloon ja olin sen vieressä ihan rauhassa, ei maanittelu eikä mikään. Iines kiersi ympyrää ja haukkui paljon. Lopulta piti luovuttaa, kun haistelemisesta ei tullut mitään.
• liikkuva muovipussi, tänään Iines huomasi parkkipaikalla tuulessa liikkuvan ison muovipussin. Haukuntaa, murinaa, haukuntaa! Ja muovipussi oli vielä aika kaukana. Koska minulla oli vähän kiire, otin Iineksen syliin ja vein sen katsomaan pussia. Iineksen mielestä mentiin ihan liian lähelle pelottavaa pussia ja Iines pyristeli ihan hulluna pois sylistäni. Kynsistä jäi kivat jäljet kaulaan. Noh, kun Iines oli maassa, talloin jaloilla pussin päälle ja niin Iines tajusi viimein, ettei se ole vaarallinen.

Vipinää ja tassujen vilskettä

Viikonloppuna riitti mäyräkoiralle ohjelmaa: lauantaina käytiin Hakametsän koirapuistossa ja tavattiin Breci ja Milo. Paikalla oli yhteensä neljä mäyräkoiraa ja monta muuta pientä hännänheiluttajaa. Leikkiä riitti ja lopuksi vielä käveltiin omin tassuin kotiin asti.
Sunnuntaina vuorossa oli Mäyräkoirakerhon pikkujoulut Ylöjärvellä. Juhlapaikkana toimi punainen, vanha, metsästysseuran puutalo. Tunnelmaa loi valtava joulukoristein koristeltu hirvenpää seinällä, räsymatot, pirttipöydät ja ulkotulet. Ihmisiä paikalla oli noin 30 ja koiria 10. Tavattiin tuttuja sekä uusia koiria ja ihmisiä. Ohjelmaakin oli, nimittäin jouluinen koiratanssiesitys ja adjektiivitarina mäyräkoiran vuodesta. Tällä kertaa koirat jäivät ilman kinkkua, mutta ihmisillä riitti ruokaa jouluherkkuineen. Eivätpä ne olisi juuri ehtineet syödäkään, kun leikkikavereita oli ympärillä. Eniten Iines leikki vähän nuoremman Pähkinä-nimisen pojan kanssa. Kauhistusta, ainakin Iineksessä, aiheutti pienen tytön mukanaan tuoma lelukoira. Iines otti kunnolla takapakkia ja haukkui kunnolla. Sekös ihmisiä nauratti! Lopulta lelukoira piti viedä eteiseen, että saatiin rauha palaamaan.

                                          Hirvi.

                                          Iso, pelottava koira. Vieläpä väärää rotua!

                                          Juhlavieraita.

                                          Iines ja Pähkinä vauhdissa.

Maanantai-iltana leikkejä jatkettiin Mäyräkoirakerhon näyttelyharjoituksissa. Kyllä siellä jotain (toivottavasti) opittiinkin. Pääasia että Iineksellä oli kivaa. Paikallaan seisomisen harjoittelu oli unohtunut muiden temppujen opettelun tieltä. Hyvälle mallille ollaan päästy viereen tulemisen ja takajaloilla seisomisen opettelussa. Silmistä sen verran, että vieläkin ne rähmii ja ne pitää puhdistaa, mutta ei se koiraa haittaa.