Hae tästä blogista

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oppiminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oppiminen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Mäykkyjen monitoimipäivä


Lauantaina 1.3. vietettiin Tammermaan mäyräkoirakerhon monitoimipäivää Viialan Dreamteam-areenalla. Ensin harjoiteltiin kontaktia koiraan tai oikeastaan koiran kontaktia ihmiseen. Koiraa ei saanut kutsua mukaan, vaan sen piti itse hakeutua ihmisen seuraan, josta koira palkittiin. Jokainen sai vuorollaan kokeilla. Ajattelin, että tämä on ihan helppo juttu, mutta kyllä Iinestä kiinnosti kentällä olevat tavaratkin (mm. tuoli ja rengas). Ihan hyvin se silti kokonaisuudessa seurasi minua.


                       Mitähän tässä tapahtui? Vapaata leikkiä Iineksen kanssa?

Seuraavaksi harjoiteltiin koiran villiinnyttämistä ja rauhoittamista lelun kanssa. Isäntä kokeili tätä Iineksen kanssa. Mukana olisi pitänyt olla kettutalja, niin olisi saatu Iinekseen kierroksia. Nyt se ei niin kovasti villiintynyt pallonheitosta.

Kahvitauon jälkeen harjoiteltiin peruuttamista ja lisäksi harjoittelin Iineksen kanssa pikkasen ryömimistä. Sitten oli vuorossa koiratanssia eli tehtiin vain temppuja musiikkiin:

                             (PS. Mä en tiennyt, että meitä kuvattiin, hihi.)

Lopuksi koirat pääsivät kilpailemaan namiensyömisessä. Kilpailusta tehtiin astetta virallisempi rajaamalla kilpailualue nauhoin. Ympäri neliönmuotoista aluetta oli kertakäyttölautasten päällä nameja ja keskellä oli namilautasen päällä vielä toinen lautanen. Tuomati otti kellosta aikaa ja koiran ohjaaja sai kannustaa koiraansa, mutta ei astua kilpailukehään.

Iines sai kunnian aloittaa. Iines työskenteli rauhallisesti ja tarkasti. Se oikein nautti tilanteesta ja pureksi paikallaan namin huolellisesti ennen kuin lähti etsimään seuraavaa. Aikaa siihen tietysti kului paljon, mutta katsojissa Iineksen tyyli herätti ansaittuja kommentteja. :) Ei me ihan voitettu, mutta ei varmaan jääty viimeisiksikään.

Koska Iines sai aloittaa, ei se oikein ymmärtänyt miksi muut menevät sen herkkuapajille. Loppukilpailun ajan Iines yritti päästä tekemään uusintakierroksen. Ihan lopuksi se sentään pääsi tekemään virallisen tarkastuksen, ettei nameja jäänyt minnekään lojumaan.


Meillä oli puuhakas viikonloppu, sillä monitoimipäivän lisäksi sekä perjantaina että lauantaina oli koiratanssitreenit. Kyllä huomasi, että Iines oli väsynyt.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Paluu vanhoille kotikonnuille ja K6

Kirjastokohu on laantunut ja koiria saa viedä taas kirjastoihin, joissa on lukukoiratoimintaa. Kirjoitin taannoin kieltopäätöksestä palautetta Tampereen apulaispormestari Olli-Poika Parviaiselle, joka oli laatinut tiedotteen, jossa lukukoiratoiminta ja koirat taas sallittiin tietyissä kirjastoissa. Sanoin muun muassa olevani käytettävissä, kun yhteisiä pelisääntöjä aiheesta Koirat ja kirjasto tehdään. Katsotaan miten asia kehittyy...

Torstaina 31.10. kävimme vanhalla ulkoilureitillä Iidesjärven rannassa ja puistossa, johan sitä on kuukausi asuttu uudella alueella. Kyllä Iines varmasti muisti paikan, ainakin sillä oli kivaa ja tilaa juosta! Tätä isoa puistoa kyllä kaipaan, vastaavaa ei Hervannasta löydy (tai löytyy yksi, mutta se on niin kaukana).


                                                  Sainpas!


      Yllättävällä syysuinnilla. Yhtäkkiä Iines vain syöksyi veteen hakemaan siellä näkemäänsä keppiä.

Olemme harrastaneet taas koiratanssia: aloitimme lokakuussa kerran viikossa kokoontuvassa ryhmässä ja nyt olen valinnut seuraavaan esitykseen musiikin. Iines on oppinut uutena temppuna hyppäämään selkääni, kun olen maassa kumarassa. Se oli lopulta yllättävän helppoa, mutta vaati ehdottomasti toisen ihmisen apua.

Selkäkuvauksen tulokset tulivat viimein ja tulos oli K6 eli vaikea aste. Vähän oli surullista lukea tulokset, mutta eihän se vielä tarkoita, että Iines sairastuisi. Täytyy vain olla varovainen, ettei Iines liukastu esimerkiksi hypätessään sohvalta alas. Ja paljon vapaata liikuntaa metsässä, sen pitäisi olla hyväksi.

Huomenna lähdetään Isännän kanssa mäyräkoirakerhon retkelle Hämeenlinnaan Aulangon kylpylään. Ohjelmassa on uimista, porealtaassa rentoutumista ja syömistä. Ja varmaan paljon juttua mäyräkoirista! Iinekselle tulee pitkä päivä yksin kotona, mikä on aika harvinaista. Onneksi sille on luvassa vielä tänä vuonna kerhon retki Nokian koirakylpylään.

maanantai 20. elokuuta 2012

Menoja ja kuulumisia

Juoksut näyttävät viimein loppumisen merkkejä näin 16. päivän kohdilla, huonomminkin voisi mennä. Tänään käytiin yhteisellä iltakävelyllä uuden 6-vuotiaan koirakaveri Pepin kanssa. Peppi näyttää vähän isolle mustalle mäyräkoiralle, toinen vanhemmista taisikin olla mäyris. Iines ja Peppi tulevat hyvin toimeen keskenään ja juoksivat, jahtasivat keppiä ja uivat yhdessä. Mikäs sen mukavampaa!

Koiratanssia ja temppuja ollaan harjoiteltu kotona. Iines tajusi eilen viimein sanan "pyöri" ja osaa nyt pyörähtää kellon suuntaan. Lisäksi se osaa hypätä jalkojeni välistä ja nousta takajaloille antamaan läpsäykset kämmenille molemmilla tassuillaan.

Iines on kokeillut ulvomista uudestaankin, tällä kertaa sireenien ääniin parvekkeella. Ääni oli jo paljon kuuluvampi eikä enää niin söpö. Ihan kuin Iinekseen olisi sattunut tai jotain...surullinen ulvonta? Aina Iines ei kuitenkaan reagoi sireeniin, kai se riippuu mielentilasta ulvotuttaako vaiko ei.

Sika-nautajauheliha tai lohi aiheutti Iinekselle vähän ripulia, joten nyt kokeillaan uudestaan hitaammin allergianappuloita riisin kanssa. Tämä päivä on ainakin mennyt hyvin.

Iinekselle on lähiaikoina luvassa monenlaisia kivoja aktiviteettejä, ensimmäisestä niistä lisää huomenna!

                                           Iines aamu-uinnilla yhtenä elokuun päivänä.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

SE päivä koitti

Tänään oli sitten se päivä, kun vieras koira juoksi pihastaan Iineksen perään. Joku keskikokoinen valko-musta/ruskea koira, onneksi se ei vaikuttanut kuitenkaankovin vihaiselta, mutta mistä sitä nyt tietää... Olimme iltakävelyllä ja koira oli pihallaan vapaana jonkun miehen kanssa. Onneksi se mies oli kuitenkin sen verran tilanteen tasalla, että tuli heti hakemaan koiraansa. Vieras koira jahtasi vähän Iinestä ja taisivat ne kerran pyörähtää maassakin. Onneksi ei käynyt kuinkaan! Mutta oli se vähän pelottavaa, kun ei siinä itse ehdi tai voi tehdä mitään. Pelkäsin, että nyt Iines saa jonkun trauman, mutta se lähti ihan reippaana ja päättäväisenä jatkamaan matkaa.

Olen aiemmin jo miettinyt, että olisi kätevää jos flexin narun saisi leikattua poikki jostain hätänappulasta painamalla. Sitten Iines olisi päässyt juoksemaan karkuun, nyt se pääsi vain osan matkaa, huhhuh. Jos taas flexin päästäisi irti, Iines pelkäisi jo sitäkin, kun se seuraa painavana perässä.

Toivotaan, että koirien kohtaamiset menevät jatkossa hyvin. Tänään Iines uskalsi nuuhkia berninpaimenkoiranpentua, vaikka yleensä se on saanut siitä rodusta kauhian haukkuhepulin, vaikka ollaan oltu kaukanakin. Edistystä siis ilmassa. Iines taisi tarvita hetken tottuakseen taas kaupunkielämään, ainakaan se ei ole enää haukkunut parvekkeelta toisia koiria.

Tämä päivä jää tuon episodin takia Iineksen elämän historiaan, mutta jää se myös toisesta iloisemmasta syystäkin. Iines nimittäin ulvoi tänään ensimmäistä kertaa! Aamukävelyllä sireenit päällä oleva ambulanssi ohitti meidät ja Iines sai jostain idean ulvoa. Ollaan me ennenkin nähty ambulansseja, mutta mitään ei ole tapahtunut. Iineksen ulvonta-ääni oli hento uuuu-uuu, eikä sitä olisi kuullut ellei ollut sen vieressä. Maailman söpöin ääni! <3 Sen kun saisi tallennettua joskus...

Videolla Iines lempipuuhassaan vaelluksella:




keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Lääkärillä ja tanssimassa

Tänään käytiin eläinlääkärillä selvittämässä Iineksen toistuvaa ripulia. Oli aika raskas reissu, kun oli lämmintä ja jonoa. Me oltiin jo puoli tuntia aiemmin paikalla, kun seuraavalla bussilla olisi myöhästynyt pari minuuttia. Kuitenkin päästiin vasta reilu 30 min varatun ajan jälkeen lääkärille, mutta sellaista sattuu välillä. Onneksi ei ollut mitään kiirettä, mitä nyt iltapäivä meni sitten siinä.

Kuten vähän aavistinkin, lääkäri halusi ensin sulkea allergiat ja matotartunnat pois. Hän tunnusteli ja kuunteli Iineksen mahaa. Iines syö nyt seuraavat 2 kuukautta Royal Canin sensitivity control veterinary diet -ruokaa, jossa on vain ankkaa ja tapiokaa. Lisäksi eläinlääkärille pitää viedä kolmena päivänä kerätty kakkanäyte, josta tutkitaan ettei siinä ole parasiittia tai giardiaa. Jos ripulointi jatkuu, otetaan verinäyte.

Iines on voinut nyt hyvin, vain viime keskiviikkona oli neljän tunnin aikana tullut kahdet kakat vessaan. Onneksi älysi mennä sinne. Pissavahinko kävi eilen matolle, mutta kai se oli vain vahinko...vaikka ei tuo ollut ainoa kerta viime aikoina. Muutenhan Iines on ollut jo pitkän aikaa sisäsiisti. Silmätippakuuria on vielä kaksi päivää jäljellä ja eläinlääkärin mielestä silmät näyttivät nyt hyviltä.

Tiistaina käytiin taas koiratanssissa ja opeteltiin peruuttamista. Se kannattaa opettaa jonkinlaisella kujalla, muuten koira peruuttaa helposti vinoon. Kieriminen alkaa sujua entistä paremmin eikä kädellä tarvi näyttää enää niin paljoa. Pujottelu jalkojen välistä menee jo sujuvasti. Seuraavana temppuna haluan opettaa Iineksen hyppäämään selkääni, sen lisäksi kannattaa varmaan parannella muita temppuja. Huomenna agilityyn! Sitä on ainakin tuo yksi kerta jäljellä, ehkä kokeilemme vielä ulkokenttää heinäkuun aikana.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Harrastuskuulumisia

Tiistaina oltiin viimeistä kertaa koiratanssissa, ensi viikolla voi mennä avoimelle vuorolle itsekseen harjoittelemaan. Esitettiin pienet esitykset, meillä jäi välistä puuttumaan pyörähdykset....harjoittelu jatkuu. Iines oppi viimein pujottelemaan kunnolla jalkojen välistä! Jee! Opeteltiin sitä, että koira tulee mun jalkojen väliin ja sitten kävellään yhdessä. Iines oli taas niin hyvä, ei voi kuin kehua. Seuraavaksi voisi harjoitella peruuttamista kunnolla.

Tänään oli pitkästä aikaa agilityä. Paikalla oli vain 3 koiraa, niin se suurena aloittanut ryhmä on vaan kutistunut. Tällä kertaa mentiin koko ison hallin kokoinen rata, jossa oli erilaisia pitkiä putkia ja hyppyjä. Juosta sai siis ihan mukavasti, huh. Iines oli loistava! Se tekee vain sen mitä pyydetään, eikä kohella menemään. Minun täytyy vain olla nopea ja näyttää selvästi ja hitaasti kädellä mitä tehdään. Lopuksi harjoittelimme kontaktiesteitä ja keppejä. Iines taisi tajuta keppien idean ja alkoi tarjoamaan pujottelua oma-aloitteisesti. Kepit ovat olleet tähän asti Iinekselle vaikein este. Tänään sen lempieste oli pöytä, vaikka sitä ei edes oikeasti tällä kertaa mentykään. Sinne se hypähti aina välillä istumaan, käskin sen sitten odottaa siinä vähän aikaa ja annoin namia.

Kotona ollaan harjoiteltu erilaisia temppuja: tassulla jalkojeni läpsäytystä (minkä Iines osaa jo), koiratanssiliikkeitä, mun selkään hyppäämistä kun olen nelinkontin (ollaan ihan alussa, koitan saada sen ottamaan namia selästä ja autan sitä ylös samalla, mäyriäinen on niin pitkulapötkylä että vähän on haastetta) ja haukkumista.

Iineksen saaminen haukkumaan oli aika vaikeaa. Lopulta onnistuin siinä, kun haukuin itse. Iinestä taisi jännittää sellainen, ainakin se tuli kovasti nuolemaan mun naamaa. Muutamia kunnon haukahduksia ja muutamia muita ääniä ollaan saatu aikaiseksi. Tätä harjoitellaan ehkä kerran päivässä vain pari kertaa ja sen jälkeen jotain istu-maahan-sulkeisia, että arvoasema säilyy.

Täällä on myös kesän mittaan pyöräilty ja huomattu, että pyöräkorin remmit eivät olleet kovin kestävät ja menivät melkein poikki jo aika nopeasti. Lähetin palautetta ja kuvan Zooplussalle ja sieltä lähetettiin ystävällisesti tilalle uudet. Menin toissapäivänä postiin hakemaan pakettia ja yllätys oli melkoinen, kun sainkin aivan jättimäisen paketin. Ihmetellen avasin sen ja sieltä tuli kehikkokin mukana, vaikka siinä ei ole mitään vikaa. Nyt saan askarreltua vaikka toisen pyöräkorin Iinekselle. Kiinnityshihnat ovat valkoista muovia tai jotain sen tapaista. Ei ne ehkä kovin hyvin tule kestämään, nahkaiset olisivat paremmat. Ehkä jostain vyöstä saisi tehtyä kestävät remmit?

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Hau?

Maanantaina aloitin opettamaan Iinestä haukkumaan merkistä, että se osaisi kesällä ilmaista löytämänsä kantarellit. Kantarellien etsintääkin on jo aloitettu vähäsen pakastimesta otetuilla, Iinekselle varatuilla pikku kantarelleillä. Sen se ainakin osaa.
Mutta haukkuminen, noh, kunhan nyt jotain ääntä lähtisi. Iines osaa haukkua, ainakin isoille koirille, jotka tulee sen alueelle. Mutta muuten sain tyytyä vinkumiseen ja murahteluun. Pidin namia kädessä ja aina kun Iines (lopulta) päästi jonkin äänen, nostin peukun pystyyn ja annoin namin. Iines oli touhusta tosi hämmentynyt ja peruutti aina vähän äännellessään. Häntä kuitenkin viuhtoi villisti.
Tiistaina saatiin jo kunnon ääntäkin irti, mutta taidan jättää tämän tempun opettamisen myöhemmälle. Iineksellä tuntuu alkaneen murrosikä vasta nyt kunnolla. Ainakin se on ollut viime aikoina hyvin reviiritietoinen, kulkenut häntä pystyssä ja merkannut pihamaata useammin kuin vain sen normaalin yhden kerran.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Iines osaa


 Iineksen edistyttyä vilkuttamisessa niin hienosti, innostuin listaamaan mitä se osaa ja mitä ollaan harjoiteltu. Joitakin näistä ollaan harjoiteltu ulkonakin.

Tekee käskystä
tule tulee luokse
istu istuu
maahan menee maahan makaamaan
odota-vapaa jää paikoilleen, kunnes kuulee vapaa-komennon
kierrä-toiseen suuntaan kiertää esteen myötäpäivään ja "toiseen suuntaan"
haista-etsi ottaa hajun, lähtee etsimään
koppaan menee omaan boksiinsa
viereen tulee vasemmalle sivulleni istumaan samoin päin kuin minä olen
tuo   tuo heittämäni esineen (toimii tällä hetkellä varmimmin pallolla)

Tarvii avittaa namilla
kieri kierähtää lattialla maaten selän kautta ympäri
pyöri tekee kävellen pienen ympyrän myötäpäivään, kiertää itsensä ympäri
hei-hei koira on istumassa ja nostaa oikeaa tassuaan n. kuonon korkeudelle
pam! (kuole) menee selälleen makaamaan ja pysyy siinä, kunnes kuulee vapaa-komennon
seiso pysyy seisomassa neljällä tassulla, kunnes kuulee vapaa-komennon

Harjoitellaan vielä
sivu kulkee vasemmalla sivullani, kunnes kuulee vapaa-komennon
sik-sak pujottelee jalkojeni välistä samalla kun kävelen

Osaa luonnostaan
kulkea vetämättä, mutta jäädä paikoilleen ihmettelemään
olla välittämättä muista ihmisistä ulkona
leikkiä itsekseen
olla rauhallinen

torstai 2. helmikuuta 2012

Hei-hei!

Iines osaa vilkuttaa tassullaan! Tämän tempun se oppi ihan muutamalla toistolla. Viisas koira! :)


Voisinkin oikeastaan kertoa tarkemmin, miten sain sen oppimaan. Olin jo aiemmin leikkinyt sen kanssa leikkiä, jossa pidän molempia käsiä nyrkissä lattialla ja toisessa on nami. Iineksen pitää näyttää tassulla minkä nyrkin se haluaa auki. Kun tämä oli ennestään selvää, leikimme sitä kerran tai kaksi ja sitten nostin kättä vain ylemmäksi ja jätin toisen nyrkissä olevan käden pois. Seuraavaksi vilkutin kädellä ja laitoin sen heti perään nyrkkiin. Namin sai käpälän nostamisesta toisesta kädestäni. Tätä sitten toistetaan, kunnes tassu alkaa kohota pelkästä vilkutuksesta tai hei-hei-sanasta.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Vipinää ja tassujen vilskettä

Viikonloppuna riitti mäyräkoiralle ohjelmaa: lauantaina käytiin Hakametsän koirapuistossa ja tavattiin Breci ja Milo. Paikalla oli yhteensä neljä mäyräkoiraa ja monta muuta pientä hännänheiluttajaa. Leikkiä riitti ja lopuksi vielä käveltiin omin tassuin kotiin asti.
Sunnuntaina vuorossa oli Mäyräkoirakerhon pikkujoulut Ylöjärvellä. Juhlapaikkana toimi punainen, vanha, metsästysseuran puutalo. Tunnelmaa loi valtava joulukoristein koristeltu hirvenpää seinällä, räsymatot, pirttipöydät ja ulkotulet. Ihmisiä paikalla oli noin 30 ja koiria 10. Tavattiin tuttuja sekä uusia koiria ja ihmisiä. Ohjelmaakin oli, nimittäin jouluinen koiratanssiesitys ja adjektiivitarina mäyräkoiran vuodesta. Tällä kertaa koirat jäivät ilman kinkkua, mutta ihmisillä riitti ruokaa jouluherkkuineen. Eivätpä ne olisi juuri ehtineet syödäkään, kun leikkikavereita oli ympärillä. Eniten Iines leikki vähän nuoremman Pähkinä-nimisen pojan kanssa. Kauhistusta, ainakin Iineksessä, aiheutti pienen tytön mukanaan tuoma lelukoira. Iines otti kunnolla takapakkia ja haukkui kunnolla. Sekös ihmisiä nauratti! Lopulta lelukoira piti viedä eteiseen, että saatiin rauha palaamaan.

                                          Hirvi.

                                          Iso, pelottava koira. Vieläpä väärää rotua!

                                          Juhlavieraita.

                                          Iines ja Pähkinä vauhdissa.

Maanantai-iltana leikkejä jatkettiin Mäyräkoirakerhon näyttelyharjoituksissa. Kyllä siellä jotain (toivottavasti) opittiinkin. Pääasia että Iineksellä oli kivaa. Paikallaan seisomisen harjoittelu oli unohtunut muiden temppujen opettelun tieltä. Hyvälle mallille ollaan päästy viereen tulemisen ja takajaloilla seisomisen opettelussa. Silmistä sen verran, että vieläkin ne rähmii ja ne pitää puhdistaa, mutta ei se koiraa haittaa.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Matot esille!

Tänään koitti se suuri, kauan odotettu päivä, jona laitoin matot lattialle. Iineskin tuntui iloitsevan matoista ja haisteli ja juoksi niillä edestakaisin. Iloni oli kuitenkin lyhytaikainen... Mur! Vielä minä sen opetan!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Koira on kuin lapsi

Olen monta kertaa pannut merkille, miten koiranpentu muistuttaa lasta. Ensinnäkin sen tavarat. Iineksellä on "koppa" eli kevythäkki, jossa se nukkuu. Koppa muistuttaa ihan leikkikehää, varsinkin kun Iinestä vie siinä autoon. Se on täynnä erilaisia leluja ja Iines leikkiikin mielellään pehmoleluilla kuten lapsetkin. Varsinkin aluksi Iines seurasi joka askeltani. Koirahauvani lempipuuhaa on ottaa joku kaluttava lelu ja kiivetä syliini, vaikka nyt viime aikoina se tapa on vähentynyt paljon. Iineksellä on sellainen varmistusvaihe vielä päällä, se katsoo vapaana ulkonaollessa tasaisin väliajoin etten vaan ole kadonnut minnekään, mikä on ihan hyvä vaan.
Iinekselle tekisi mieli ostaa aina jotain uutta, syötävää tai leluja. Leluja onkin koko lattia täynnä. Onko se merkki siitä, että koitan korvata puuttuvan aikani sille leluilla, kuten jotkut lapsien kanssa tekevät? Koiranomistamisen myötä on tullut jonkinlainen jatkuva tietoisuus koirasta. Onhan sillä kaikki hyvin? Pärjäähän se yksin? Miten se mahtaa viihtyä toisen ihmisen hoivissa? Nyt voin kuvitella, miltä äideistä varmaan tuntuu. Iines on nyt ihmisen iässä siinä kolmen vuoden tietämillä. Joka uusi nurkka on tutkittava, aivan kuin pienet lapset, se vaeltelee välillä tien toiselta reunalta toiselle. Eipä se itsesuojeluvaistokaan ole kovin paljon kehittynyt, sinne lentävien lehtien perään sitä juostaan. Annan vielä yhden neuvon tuleville koiravauvojen omistajille: tee töitä tai lepää silloin kuin koirakin. Tälläkin hetkellä Iines hyppii jalkojani vasten ja kolauttaa päänsä aina kirjoituspöydän pöytälevyyn. Miksi? Mitä oikein haluat? Siinä se istuu pöydän alla, tapittaa minua ruskeilla silmillään ja heiluttaa häntää. Huomiota, leikkiä, ohjelmaa! Jos en reagoi mitenkään, se menee sohvalle makaamaan ja näyttää tylsistyneeltä tai nukkuu. Silloin tulee huono omatunto, kun pikkuisella on tylsää, eikä se saa huomiota. Mutta mitä sen kanssa koko ajan leikkisi? Onneksi Iines on myös omatoiminen ja kaluaa luitaankin.


Nyt on silmätippakuuri takana ja toinen varmaan alussa. Tilanne näytti jo aika hyvältä ja oltiin pari päivää ilman tippoja. Nyt silmät ovat taas punaiset, onneksi saatiin eläinlääkäriltä kunnon satsi tippoja ja niitä riittää vielä.


maanantai 10. lokakuuta 2011

Oppimisen iloa ja riemua

Viime päivinä Iines on oppinut paljon. Nyt se osaa pyytää ulos menemällä ulko-oven luo istumaan. Hurraa! Mikä valtava edistys! Niinpä myös sisäsiisteyden kanssa on edetty huimasti, ei enää pissojen siivoamista lattialta. Enää matot saattavat kastua, jos otan niitä esille. Ja kyllä minä otan, vähitellen. Vahinkoja varmaan vielä sattuu, mutta niistä Iineskin oppii.

Uutena temppuna Iines on oppinut kierimään. Koitin opettaa sitä aiemminkin vähäsen, muttei se silloin onnistunut. Nyt se vain tajusi jujun aika helposti - ihan niin kuin ulospyytämisen. Eräänä päivänä vain tapahtui valaistuminen! :)

Nyt Iines osaa: istu, maahan, odota (paikka), vapaa, pyöri, kieri. Opettelu sivulla kävelemisen, omaan nukkumapaikkaansa menemisen ja tarpeittenteon ehdollistamisen käskyn mukaan jatkuu.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Pupun hajua ja edistystä ilmassa

Tänään Iines näki elämänsä ensimmäisen pupun, nimittäin lemmikkikani Väpän. Pelko oli suuri molemmin puolin ja Iines murisi melkein koko ajan sekä haukkuikin, kun pupu vähän liikkui häkissään. Häkki ja pupu olivat kiinnostavia, mutta enimmäkseen pelottavia, vähän Iines uskalsi käydä haistelemassa kun oikein venytti kuonoaan eteenpäin. Kun tutustuminen ei muuten oikein edennyt, otettiin molemmat elukat omistajiensa syliin ja sitten annettiin haistella puolin ja toisin. Kumpikin oli kiltisti ja myöhemmin sylissä häkin vieressä Iineskin rauhoittui, mutta muuten ollessaan se vieläkin murisi. Olin odottanut ihan toisenlaista kohtaamista, jotain että Iines tunkisi kuonoaan häkin rei'istä tai sellaista. Kissalta Iines saisi niin kuonoonsa...

Eilen edistyttiin sisäsiisteys-rintamalla, ei kerrassaan yhtään pissaa sisälle! Sanomalehdet olen jo ottanut kokonaan pois ja laittanut eteiseen ja vessaan matot. Toistaiseksi kaikki hyvin. Tänään alkaa uusi ruoka-aikataulu, ruokaa tulee vain aamulla ja illalla, kun äskenkin käytiin laiskasti vain haistamassa ruokakuppia, eikä syöty yhtään.