Olen monta kertaa pannut merkille, miten koiranpentu muistuttaa lasta. Ensinnäkin sen tavarat. Iineksellä on "koppa" eli kevythäkki, jossa se nukkuu. Koppa muistuttaa ihan leikkikehää, varsinkin kun Iinestä vie siinä autoon. Se on täynnä erilaisia leluja ja Iines leikkiikin mielellään pehmoleluilla kuten lapsetkin. Varsinkin aluksi Iines seurasi joka askeltani. Koirahauvani lempipuuhaa on ottaa joku kaluttava lelu ja kiivetä syliini, vaikka nyt viime aikoina se tapa on vähentynyt paljon. Iineksellä on sellainen varmistusvaihe vielä päällä, se katsoo vapaana ulkonaollessa tasaisin väliajoin etten vaan ole kadonnut minnekään, mikä on ihan hyvä vaan.
Iinekselle tekisi mieli ostaa aina jotain uutta, syötävää tai leluja. Leluja onkin koko lattia täynnä. Onko se merkki siitä, että koitan korvata puuttuvan aikani sille leluilla, kuten jotkut lapsien kanssa tekevät? Koiranomistamisen myötä on tullut jonkinlainen jatkuva tietoisuus koirasta. Onhan sillä kaikki hyvin? Pärjäähän se yksin? Miten se mahtaa viihtyä toisen ihmisen hoivissa? Nyt voin kuvitella, miltä äideistä varmaan tuntuu. Iines on nyt ihmisen iässä siinä kolmen vuoden tietämillä. Joka uusi nurkka on tutkittava, aivan kuin pienet lapset, se vaeltelee välillä tien toiselta reunalta toiselle. Eipä se itsesuojeluvaistokaan ole kovin paljon kehittynyt, sinne lentävien lehtien perään sitä juostaan. Annan vielä yhden neuvon tuleville koiravauvojen omistajille: tee töitä tai lepää silloin kuin koirakin. Tälläkin hetkellä Iines hyppii jalkojani vasten ja kolauttaa päänsä aina kirjoituspöydän pöytälevyyn. Miksi? Mitä oikein haluat? Siinä se istuu pöydän alla, tapittaa minua ruskeilla silmillään ja heiluttaa häntää. Huomiota, leikkiä, ohjelmaa! Jos en reagoi mitenkään, se menee sohvalle makaamaan ja näyttää tylsistyneeltä tai nukkuu. Silloin tulee huono omatunto, kun pikkuisella on tylsää, eikä se saa huomiota. Mutta mitä sen kanssa koko ajan leikkisi? Onneksi Iines on myös omatoiminen ja kaluaa luitaankin.
Nyt on silmätippakuuri takana ja toinen varmaan alussa. Tilanne näytti jo aika hyvältä ja oltiin pari päivää ilman tippoja. Nyt silmät ovat taas punaiset, onneksi saatiin eläinlääkäriltä kunnon satsi tippoja ja niitä riittää vielä.
Iinekselle tekisi mieli ostaa aina jotain uutta, syötävää tai leluja. Leluja onkin koko lattia täynnä. Onko se merkki siitä, että koitan korvata puuttuvan aikani sille leluilla, kuten jotkut lapsien kanssa tekevät? Koiranomistamisen myötä on tullut jonkinlainen jatkuva tietoisuus koirasta. Onhan sillä kaikki hyvin? Pärjäähän se yksin? Miten se mahtaa viihtyä toisen ihmisen hoivissa? Nyt voin kuvitella, miltä äideistä varmaan tuntuu. Iines on nyt ihmisen iässä siinä kolmen vuoden tietämillä. Joka uusi nurkka on tutkittava, aivan kuin pienet lapset, se vaeltelee välillä tien toiselta reunalta toiselle. Eipä se itsesuojeluvaistokaan ole kovin paljon kehittynyt, sinne lentävien lehtien perään sitä juostaan. Annan vielä yhden neuvon tuleville koiravauvojen omistajille: tee töitä tai lepää silloin kuin koirakin. Tälläkin hetkellä Iines hyppii jalkojani vasten ja kolauttaa päänsä aina kirjoituspöydän pöytälevyyn. Miksi? Mitä oikein haluat? Siinä se istuu pöydän alla, tapittaa minua ruskeilla silmillään ja heiluttaa häntää. Huomiota, leikkiä, ohjelmaa! Jos en reagoi mitenkään, se menee sohvalle makaamaan ja näyttää tylsistyneeltä tai nukkuu. Silloin tulee huono omatunto, kun pikkuisella on tylsää, eikä se saa huomiota. Mutta mitä sen kanssa koko ajan leikkisi? Onneksi Iines on myös omatoiminen ja kaluaa luitaankin.
Nyt on silmätippakuuri takana ja toinen varmaan alussa. Tilanne näytti jo aika hyvältä ja oltiin pari päivää ilman tippoja. Nyt silmät ovat taas punaiset, onneksi saatiin eläinlääkäriltä kunnon satsi tippoja ja niitä riittää vielä.
Mulla on edelleen välillä hirveän syyllinen olo, jos olen poissa kotoa "vapaa-ajan syiden" takia. Kesällä töissä ja nyt lipastolla on sentään rentoa - on hyvä syy olla poissa. Ja hermoilen siitä olenko liian huono/tarpeeksi hyvä koiranomistaja, mutta jatkuvasti vähenevissä määrin. Luut ja toisten koirien kanssa leikkiminen auttaa laiskaa ihmistä :D
VastaaPoistaMe ollaan koitettu opettaa koiralle, että ihminen päättää milloin leikitään: jos koira pyytää huomiota, niin jätetään vaan huomioimatta ja mennään leikkimään sitten kun koira on rauhoittunut, tai pyydetään sen rauhoituttua luo/istumaan/muuta helppoa ja sitten tulee huomiota ja on kivaa. :)
Tsemppiä sulle, mä en varmaan jaksaisi yksin pennun kanssa.
Kiva kuulla, että muutkin tuntee samoin. Vielä tuli mieleen, että kuten lapsiperheissä, myös pennun kanssa pitää pestä useammin pyykkiä. Viime yönä oli käynyt vahinko sohvan peitolle, onneksi ei sentään sohvalle. Koiratkin ovat sitten yökastelijoita niin kuin pikkulapset.
VastaaPoista