Ensimmäinen junamatka

Tänään käytiin kesäretkellä Hämeenlinnassa ja osallistuttiin siellä Kanta-Hämeen mäyräkoirakerhon mätsäriin. Iineskin sai oman junalippunsa. Menomatkalla lemmikkivaunussa oli kaksi isoa koiraa, ja Iines vietti suurimman osan ajasta penkin alla kauimmaisessa nurkassa. Katseli se sentään hetken maisemia ja haisteli paikkoja. Matka kesti kuitenkin vain 40 minuuttia, mikä oli juuri sopiva aika ensimmäiselle junamatkalle.

 

Hämeenlinna näytti oikein mukavalta kaupungilta, rannan puistossa oli kauniita kukkia ja Linnapuistoon oli helppo löytää. Mäyräkoirilla oli mätsärissä oma luokkansa, mutta siinä ei jostain syystä ollut ihan valtavasti osallistujia, noin 14, sanoisinko.

                                 Pötköä rivissä. Sinisten loppukilpailu.

Iines tuli Linnapuistoon, jossa mätsäri pidettiin, hyvin varovasti muita koiria tutkaillen. Me ehdittiin hyvin tutustua paikkaan ja Iines ehti tottua muihin koiriin. Kehässä Iines kulki reippaasti, varsinkin kun kehuin sitä koko ajan. Innostui se pari kertaa tekemään pienen pompunkin. Tuomarina oli Elina Joutsen, joka on kuulemma pitkään harrastanut mäyräkoiria. Pöydällä Iines antoi mielestäni hyvin katsoa hampaat, ainakin joskus aiemmin oli paljon hankalampaa. Peruutti Iines silti sen verran, että sain varoa, ettei se putoa pöydältä. Saatiin punainen nauha (jipii!), vaikka kilpakumppanikin oli ollut tosi hyvä ja valinta oli kuulemma vaikea.

                                   Tästähän sen jo olisi nähnyt: alkoi väsymys painaa.

Sitten oli vuorossa vielä punaisten loppukehä, jossa koirien piti vain seistä paikallaan. Iines ei pysynyt seisomassa ollenkaan, vaan pyllähti aina istumaan. Taisi pienelle tulla väsy. Muuten olisi ollut varmasti hyvät mahdollisuudet, kun 4 palkittiin ja koiria oli n. 7. Palkinnotkin oli hienot: pokaali, kaulapanta ja mäyräkoirakuvioisesta kankaasta tehty pussukka. Vielä me joku päivä saadaan pokaali!

                                       Junamatkalla kotiin.

VR:lle miinusta siitä, että ei asemalta eikä automaatista voinut ostaa lemmikkipailalle lippuja. Meni sitten 5 euroa lisämaksua junasta ostettuna. Tässä olisi kyllä Kennelliitolle töitä, että lobattaisiin lemmikki- ja lemmikkipaikkaliput myös automaatteihin!

                      Paluumatkalla oltiin vaunussa yksin, ja Iines tykkäsi vahtia ovea.

Viikon puuhia

Tiistaina olimme Tammermaan mäyräkoirakerhon näyttelyharjoituksissa. Vaikka en ole aikonut viedä Iinestä näyttelyihin, ajattelin sen saavan sekä hyvää harjoitusta että tapaavan toisia koiria. Muut koirat olivatkin vielä aika pentuja, ja Iines piti ainakin yhdelle poikapennulle kuria. Näyttelykoirana Iines vaikutti luonnonlahjakkuudelta, niin hyvin sujui seisominenkin ilman mitään harjoittelua.

Keskiviikkona oli tuttuun tapaan agilityä, jossa tapahtui, mutta ei onneksi sattunut kenellekään mitään. Harjoittelimme koiran ohjaamista A-esteelle ja sen ympärillä oleviin putkensuihin, välissä oli hyppyjä. Iines meni hienosti A-esteelle, mutta sitten kun koiran olisi pitänyt kuunnella minua ja mennä putkeen, Iines päättikin mennä jälleen A-esteelle. Ja minä kun olin luullut, että ongelma olisi aivan päinvastainen ja Iines hakeutuisi mieluummin putkeen. Keppejäkin ehdimme pari kertaa harjoittelemaan verkkojen avulla. Se meni Iinekseltä jo hienosti, samoin keinu ja putkeenmeno heti sen jälkeen.

Iineksen osalta kaikki meni hienosti (minun pitää vielä harjoitella askelia ja kehon asentoa), kunnes se huomasi ison vieraan valko-mustan koiran toisella puolella hallia. Halli oli jaettu puuaitojen paloilla kahteen osaan. Iines meni aidan luo haukkumaan, ja se toinen koira haukkui myös, tunki pänsä aidan raosta ja kaatoi osan aitaa. Iines lähti pakoon ja vieras koira ehti pienen hetken juosta meidän puolella ennen kuin se saatiin kiinni. Me yritettiin sitten jatkaa harjoitusta, mutta eihän siitä mitään tullut, kun Iines meni koko ajan uudestaan aidan luo haukkumaan. Sanoin opettajalle, että me voitaisiin pitää nyt tauko. Tauon jälkeen olin varma, että Iines menee taas aidalle, ja niinhän se menikin. Sain sen sitten namin kanssa pidettyä sivullani ja saimme tehtyä radanpätkän kunnialla loppuun. Ihme käytöstä Iinekseltä! En ollut yhtään varautunut moiseen. Olen vieläkin hieman hämilläni tapahtuneesta.

                            Iines on siirtynyt talvikauteen: neulepaita lämmittää.

Tänään kävimme puistossa kävelyllä ja poikkesimme ravintola Kahvillaan. Siellä oli toinenkin koira, se ja Iines malttoivat kuitenkin jättää toisensa rauhaan. Mukava paikka, sellainen olohuonetyylinen. Siellä voisi pelata pelejä ja nähdä kavereita. Jätin Iineksen pöytään kiinnitettynä odottamaan, kun hain syötävää. Se alkoi heti vinkua, jos ei nähnyt minua. Pöytä oli muuten juuri passeli tuota tarkoitusta varten, sitä ei ihan helpolla raahaisi mukanaan. Muutaman kerran Iines puolusti haukkumalla "meidän aluetta": pöytämme oli eri huoneessa kuin muut asiakkaat sillä hetkellä. Onneksi Iines osasi myös rauhoittua, eväänä sillä oli oma dentastix.

                                 Nyt ei ehdi katsoa kuule kameraan, 
                                 pitää vahtia mitä noi ihmiset tekee.

                                 Iines rauhoittui sohvalle nukkumaan.

Viikonlopuksi Iines pääsee tassuttelemaan uusia lenkkipolkuja, se menee nimittäin hoitoon parhaaseen hoitopaikkaan eli ystäväni luo. :)

Näyttelymatka Tallinnaan

2.-3. kesäkuuta Tallinnassa järjestettiin Eestin voittaja 2012 -näyttely ja mäyräkoirien erikoisnäyttely. Passit mukaan ja eikun matkaan!

 Näyttelymatkalla oli mukana Iineksen lisäksi kuusi muutakin koiraa, mm. Perro-veli ja isosisko Tytti aiemmasta pentueesta. Koirulit matkustivat yhdessä kasvattajan auton takaosassa.

                                    Pikku-Iines istuu vasemmassa reunassa.

Laivassa hauvat jäivät autoon nukkumaan ja perillä Tallinnassa olimme perjantai-iltana. Lauantaina noustiin varhain, että ehdittiin saamaan telttapaikka näyttelykehän reunalta. Hyvä että oltiin ajoissa, kohta kaikki paikat olikin jo viety:

Näyttelykehiä oli ruohikolla ja radalla, ja keskellä pidettiin agilitykilpailut! Onneksi meidän kehä oli radalla, niin ei ainakaan märkyys haitannut Iinestä.

Viikonlopuksi oli luvattu pelkkää vesisadetta, mutta onneksi ennustus meni pieleen. Ihan muutama onneton pisara satoi koko aikana, muuten oli kyllä koleaa ja kovin tuulista.

 Odottavan aika on pitkä. Suuren osan päivästä koirat odottivat kopassaan, että jotain tapahtuu.

 Voittaja-näyttelyssä Iineksen tuomarina oli puolalainen Dorota Witkowska. Hän piti todella paljon Iineksestä - niin paljon, että valitsi kolmesta juniorinartusta Iineksen Eestin juniorivoittajaksi! Iines esiintyi todella hyvin, eikä vierastanut tuomaria yhtään.

 Eestin juniorivoittaja 2012: Iines 

(Tappijalan Brandy)!

Sunnuntaina vuorossa oli mäyräkoirien erikoisnäyttely, jossa oli tuomarina italialainen Daniela Giannini. Pöydälläolo jännitti Iinestä tosi paljon, eikä ihmekään kun tuomari kävi vähän väliä tupakkatauoilla. Maassa seisominen sujui mallikkaasti ja Iines sijoittui hienosti luokkansa toiseksi.

PS. Eläinpassilla ei muuten tehnyt mitään, kukaan ei kysynyt sitä missään vaiheessa! Uskomatonta! Ja kaiken huipuksi passiin tarvittava leima hankittiin näyttelyalueen laidalle pysäköidystä pakettiautosta, jossa jonkin sortin eläinlääkäri hoiti homman viidellä eurolla. Että näin...

Näyttelydebyytti

Tänään 12.5. Iines asteli Tampereen kansainvälisen näyttelyn juniorinarttujen kehään. Esittäjänä oli Iineksen kasvattaja, kiitokset siitä! Ennen kehään menoa odoteltiin dalmatialaisten arvostelun loppumista ja tavattiin Iineksen velipoika Perro, joka sai myös sinisen nauhan.

                                  Perro ja Iines.

Kanssakilpailijoita oli vain yksi. Ensin Iines sai sinisen nauhan, sitten sitä juoksutettiin kehässä uudestaan ja lopulta se sai punaisenkin nauhan. Minusta vaikutti, että Iines oli kehässä vähän ylimääräistä, ehkä tuomari halusi tarkastella sitä uudestaan... Lopputuloksena Iines voitti siis oman luokkansa! Hyvä Iines!

                                  Iines odottaa vuoroaan: kohta mennään taas kehään.

                                 Siellä sitä mennään.

Tuomarina oli norjalainen Elin Normannseth, jonka mielestä Iines on

erittäin hyvän mallinen ja kokoinen, feminiininen pää ja hieman pyöreät silmät, alaleuka saisi olla vahvempi, vartalon pituus on hyvä, mutta vartalon tulisi olla myös hyvän pituinen, hyvä luusto ja jalat, liikkuu hyvin kun haluaa, itsehillintää voisi olla enemmän.

Arvosanaksi tuli erittäin hyvä, mikä on asteikolla toiseksi paras. Näyttelytouhu on minulle vielä niin kovin uutta, etten oikein tiedä mitä tuosta sanallisesta arviosta ajattelisi. Onkohan silmien pyöreys nyt hyvä vai huono? Ja toi pituushomma kuulosti oudolta... Kullakin on omat mielipiteensä.

Iines kulki nätisti, mutta yhdessä vaiheessa se innostui pomppimaan. Onneksi se ei haitannut näköjään ihan hirveästi kun sentään voitettiin se toinen narttu. Pöydällä Iines oli kiltisti, ehkä aluksi vähän vierasti. Tosin tiirailin tapahtumia sen verran etäältä, että en mene sanomaan. Hauvelin ilme kirkastui, kun se huomasi minut vuoroaan odottaessaan. Taisi se vähän ihmetellä, minne jäin. Iinestä ei paljoakaan näyttänyt näyttelyssä oleminen jännittävän, vaikka ympärillä oli niin paljon koiria.

Yleisesti Tampereen näyttelystä näin ensikertalaisen kokemuksella jäi vähän huono kuva. Koirien ulkoilutukseen oli varattu pieni rajattu asvalttialue, jossa oli muutama heinäpaali. Sanoisin, että se on koirien maailman venäläinen reikä lattiassa -vessa. Kuka sinne nyt voi pissiä? Lisäksi alue toimi myös tupakkapaikkana. Hyi-hyi!! Sitä saa mitä tilaa: näyttelyhallin lattialle tuli Iinekseltä kunnon tavaraa. Iineksen masu on ollut taas vähän sekaisin, taitaa johtua stressistä, kun on tässä viime päivinä ollut kaikenlaista.

Näyttelystä ostin Iinekselle tonnikalaa ja kanafilettä. Myyjiä oli aika vähän; ainakin jos tulee vain yleisöksi, voi olla aika tylsää, ellei sitten jaksa todella seurata kehien tapahtumia. Jotain ohjelmaakin päivällä kai oli, mutta se jäi minulle aika hämäräksi. Näyttelyn nettisivut eivät päivittyneet kunnolla, siitä miinus.

Mätsäri III

Tämän kertainen Match Show oli Särkänniemen parkkipaikalla ja järjestäjänä oli Pirkanmaan Corgistit. Ja sininen nauhahan sieltä taas tuli. Oli kyllä aika uuvuttava reissu: kehät alkoivat kuudelta ja vasta yhdeksän jälkeen päästiin pois, vaikka ei edes päästy viimeisiin kehiin. Pentuja oli yli 50 ja siinähän sitä kestikin. Plussaa annan buffetin erittäin hyvistä ja halvoista antimista. Onneksi Tesla omistajineen oli mukana osallistumassa ja  pitämässä seuraa. Ja nähtiin paikalla myös tuttuja mäyräkoiriakin!

Vaikka kaivattua punaista nauhaa ei nyt saatu, näin miten arpapeliä koko mätsäritouhu on. Hyvin paljon riippuu siitä, kenen parina kehässä sattuu olemaan tai mitä tuomari nyt sattuu juuri sillä hetkellä päättämään. Iineksen kanssa meni kaikki muu hienosti, paitsi hampaiden katsominen pöydällä. Sitä Iines selvästi jännitti ja painautui minua vasten. Hampaat saatiin kuitenkin katsottua, eikä siinä mitään. Kumma vaan, kun viime kerralla Iinestä se ei jännittänyt ollenkaan noin paljoa. Iinekseen saa olla todella tyytyväinen, kun se kulki niin nätisti, vaikka sitä varmasti väsytti pitkä odottaminen.

                                  Kehässä.

                                   Pöydällä.

Iineksen "todistus":

yleisvaikutelma: erinomainen
kehäkäytös: hyvä
turkin kunto: erinomainen
liikunta: erinomainen
muuta: hieman ujo pöydällä

Arvosana-asteikko: erinomainen, hyvä ja tyydyttävä.

Vähän nyt alkoi mietityttämään, miksi kehäkäytöksestä tuli vain "hyvä". Ja mitä siinä oikeestaan edes arvioitiin? Noh, ihan sama. Nyt vaan pitäisi pian harjoitella hampaiden katsomista pöydällä. Vapaaehtoisia?

PS. Ruoka on maistunut vaihteeksi hyvin ja karvaa on alkanut lähtemään aika kivasti. Se on sitten karvanlähtökausi.

Mätsäri II

Me osallistuttiin pitkänäperjantaina Hakametsässä Iineksen toiseen mätsäriin, jonka järjestäjänä oli Sveitsinpaimenkoirat ry. Ihmisiä oli yllättävän paljon liikkeellä ja omaa vuoroa jouduttiin odottamaan aika kauan. Iines ainakin kyllästyi, kun masukin kastui kurassa. Välillä oli jopa kauhea räntäsadekin, mutta onneksi sekin hetken päästä loppui. Meninmme välillä koirapuistoon, että Iines piristyisi ja heräisi horroksesta. Ehdimme juuri parahiksi oman vuoromme alkuun. Iines kulki kiltisti, joskin sitä sai kovasti innostaa. Hampaatkin antoi katsoa, eikä pelännyt juuri ollenkaan. Sitten oli toisen koiran vuoro, joka oli noin puolet Iinestä nuorempi. Se sai huomautuksia siitä, että kuuluu kävellä eikä hyppiä. Sillä aikaa Iines seisoi nätisti paikallaan. Luulin jo, että hyvin meni ja päästään jatkoon. Mutta ei, sininen nauhahan sieltä tuli. Ja PAH! Nyt oli kyllä aika epäreilua, sanon minä. Koira kuulemma näytti siltä, että olisi mieluummin kotisohvalla. No, se ehkä oli totta. Ehkä me vielä mennään muutamaan mätsäriin ennen oikeita näyttelyitä, mutta sitten saa kyllä loppua, jos tuollainen peli jatkuu. Ja nyt ei tosiaan ollut Iineksen "vika", kuten ensimmäisissä mätsäreissä, kun se vielä pelkäsi niin paljon. Seuraavissä mätsäreissä on syytä olla kuiva alusta, jota pitkin tassutella, niin Iineskin varmaan innostuu enemmän. Oli muuten aika järkkyä huomata, että edes maksapihvit eivät motivoineet Iinestä. Oli meillä tennispallokin mukana, mutta sekään ei ollut se ykkösjuttu. Ensi kerralla on syytä ottaa sininen kumipallo mukaan, jos se ei tepsi niin ei mikään.

Näyttelyharjoituksissa

Viime päivinä Iines on vaikuttanut pelottomammalta kuin ennen, taitaa koira saada iän tuomaa itseluottamusta. Postikärryjä se ihmetteli kovasti, mutta uskalsi tulla haistelemaan niitä, eikä tarvinnut paljoakaan rohkaista. Tiistaina kävimme Arboretumissa kävelyllä. Taisi olla melkein liian pitkä matka Iinekselle (ja minulle), mutta mikäs sen mukavampaa kuin ottaa sen jälkeen yhdessä iltapäivätorkut. Täällä vietetään siis hiihtolomaa hyvistä ilmoista nauttien.

Tänään olimme viimeisissä näyttelyharjoituksissa ja Iines tapasi hieman yli vuoden vanhemman velipuolensa Akun. Koirissa oli selvästi samaa näköä, kasvonpiirteet ja silmät olivat varmasti äidiltä perittyjä. Iineksen häntä heilui puolelta toiselle ja selvästi se piti Akusta. Ehkä siinä oli tuttu haju, sukulainen!
Paikalla oli lisäksi vain karkeakarvainen 5 kuukautta vanha urospentu, jolle Iines näytti kaapin paikan. Taitaa se koiraneiti tiedostaa jo oman asemansa, mikä ei olekaan niitä alimpia...Iines sai huomiota oikein kerrakseen, kun oli ainoana urosten keskellä.

Näyttelyharjoitukset sujuivat todella hyvin. Ja ilman hihnaa, ihan vapaana! Eikä me edes oikeasti oltu harjoiteltu pöydällä seisomista, vaikka niin luultiin. Hih! Kohta kun pääsisi mätsäreihin! Kun pääsisin siellä harjoittelemaan, niin uskaltaisin joskus esittää itse Iineksen näyttelyssä. Nyt vaan jännittäisin ja se tarttuisi Iinekseen.
Ihana koirani nukkuu nyt sohvalla masu täynnä ruokaa ja tassut väsyneinä kävelystä ja leikkimisestä. On se niin söpö.

Pulkkamäessä ja muita kuulumisia

Maanantaina vietettiin talvipäivää laskemalla mäkeä. Iineskin yritti kovasti laskea liukurilla, se varmaan luuli että sai uuden lelun. Harmi kun ei ollut kameraa mukana! Laskin itse liukurilla ja Iines juoksi innoissaan vieressä. Kerran laskettiin yhdessä, Iines mun sylissä, mutta se ei ollut koirasta niin mukavaa. Varovasti saikin laskea, kun paikalla oli muitakin ihmisiä, eikä Iinestä voinut pitää vapaana. Kerran Iines pysähtyi tuijottamaan ohi meneviä koiria, mutta onneksi sain jarrutettua ajoissa ennen kuin hihna loppui. Kahden tunnin ulkoilun jälkeen hauveli olikin jo aika väsynyt.

Viikonloppuna Iines olikin yökylässä ystäväni luona. Hänen naapurillansa oli sattumalta myös koira viikonloppuhoidossa ja niin Iines sai uuden kaverin 4-kuukautisesta koiraneidistä. Aika kuluikin nopeasti yhteisillä lenkeillä ja leikkimällä. En osaisi edes kuvitella jättäväni Iinestä mihinkään koirahoitolaan, josta ei tiedä juuri mitään, ja koirat joutuisivat olemaan yksin omissa häkeissään. Onneksi Iineksellä on maailman paras hoitopaikka!

Taannoisissa näyttelyharjoituksissa tavattiin Iineksen veli Perro. Kyllä olivat niin saman näköiset! Perro vain hieman isompi, kuten veljen kuuluukin olla. Paikalla oli niin monta muutakin koiraa, etten päässyt tekemään päätelmiä siitä, tunnistivatko koirat toisensa. Ainakin kaikilla oli hauskaa ja Iines oli kehittynyt syksyn harjoituksista.

Näyttelyura...

...alkaa keväällä. Nimittäin Iines on nyt ilmoitettu Tampereen kansainväliseen koiranäyttelyyn 12.5. ja Eestin Voittaja 2012 -näyttelyyn 2.-3.6.! Aika hurjaa, jännää ja kivaa! Varsinkin jännää. Onneksi sinne on vielä aikaa.

Match Show

Lauantaina käytiin ensimmäisessä Match Show:ssa, sen järjesti Hämeen Spanielikerho ry ja Irlanninvesispanielit ry. Ei sentään sijoituttu mitenkään ja saatiin sininen nauha. Iines kulki nätisti, mutta aristi tuomaria. Ei sinänsä mikään ihme, niinhän se tekee kaikille vieraille ihmisille. Ihan mukava kokemus se silti oli, nyt osataan ensi kerralla paremmin. Taisi Iineskin huomata, että minuakin jännitti. Loppupäivä kului mm.Teslan kanssa painien.

Tänään sunnuntaina Iines oli päivähoidossa kaverillani. Oli se vähän itkenyt perääni, mutta hyvin se tuntui pärjänneen. Iines oli saanut maksalaatikkoa ja leikkinyt paljon. Kun menin hakemaan sitä, vastaanotto ei ollut niin innostunut kuin joskus kotiintullessa. Kotonakaan se ei tullut nuolemaan naamaa, vaikka vihelsin sille. Ruoka ainakin maittoi ja unet. Ehkä se oli vaan väsynyt.

Iineksen silmät ovat taas punaiset ja sillä on vilkkuluomi ehkä tullut esille. Kulmahampaatkaan eivät ole lähteneet, vaikka uudet ovat jo aika isot. Huomenna soitan eläinlääkärille, niin saadaan molempiin asioihin selvyyttä.