Hae tästä blogista

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Ensimmäinen junamatka


Tänään käytiin kesäretkellä Hämeenlinnassa ja osallistuttiin siellä Kanta-Hämeen mäyräkoirakerhon mätsäriin. Iineskin sai oman junalippunsa. Menomatkalla lemmikkivaunussa oli kaksi isoa koiraa, ja Iines vietti suurimman osan ajasta penkin alla kauimmaisessa nurkassa. Katseli se sentään hetken maisemia ja haisteli paikkoja. Matka kesti kuitenkin vain 40 minuuttia, mikä oli juuri sopiva aika ensimmäiselle junamatkalle.

 
Hämeenlinna näytti oikein mukavalta kaupungilta, rannan puistossa oli kauniita kukkia ja Linnapuistoon oli helppo löytää. Mäyräkoirilla oli mätsärissä oma luokkansa, mutta siinä ei jostain syystä ollut ihan valtavasti osallistujia, noin 14, sanoisinko.


                                 Pötköä rivissä. Sinisten loppukilpailu.

Iines tuli Linnapuistoon, jossa mätsäri pidettiin, hyvin varovasti muita koiria tutkaillen. Me ehdittiin hyvin tutustua paikkaan ja Iines ehti tottua muihin koiriin. Kehässä Iines kulki reippaasti, varsinkin kun kehuin sitä koko ajan. Innostui se pari kertaa tekemään pienen pompunkin. Tuomarina oli Elina Joutsen, joka on kuulemma pitkään harrastanut mäyräkoiria. Pöydällä Iines antoi mielestäni hyvin katsoa hampaat, ainakin joskus aiemmin oli paljon hankalampaa. Peruutti Iines silti sen verran, että sain varoa, ettei se putoa pöydältä. Saatiin punainen nauha (jipii!), vaikka kilpakumppanikin oli ollut tosi hyvä ja valinta oli kuulemma vaikea.

                                   Tästähän sen jo olisi nähnyt: alkoi väsymys painaa.

Sitten oli vuorossa vielä punaisten loppukehä, jossa koirien piti vain seistä paikallaan. Iines ei pysynyt seisomassa ollenkaan, vaan pyllähti aina istumaan. Taisi pienelle tulla väsy. Muuten olisi ollut varmasti hyvät mahdollisuudet, kun 4 palkittiin ja koiria oli n. 7. Palkinnotkin oli hienot: pokaali, kaulapanta ja mäyräkoirakuvioisesta kankaasta tehty pussukka. Vielä me joku päivä saadaan pokaali!

                                       Junamatkalla kotiin.

VR:lle miinusta siitä, että ei asemalta eikä automaatista voinut ostaa lemmikkipailalle lippuja. Meni sitten 5 euroa lisämaksua junasta ostettuna. Tässä olisi kyllä Kennelliitolle töitä, että lobattaisiin lemmikki- ja lemmikkipaikkaliput myös automaatteihin!

                      Paluumatkalla oltiin vaunussa yksin, ja Iines tykkäsi vahtia ovea.

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kummasti väsymys unohtui, kun päästiin kotiin: askel nopeutui raviin asti kotikadulla ja kotona Iines olisi kovasti halunnut leikkiä. Sanoin sille vaan, että nyt nukkumaan, kun kerran olit niin väsynyt.

    VastaaPoista