Meillä oli viikko sitten viikonloppuvieras:
Iines tykkäsi kovasti Morjensista ja veti kauheeta juoksurallia ympäri asuntoa. Morjens oli rauhallisempi ja antoi Iinekselle korvapusuja:
Lenkkeilykin sujui kahden koiran kanssa helpommin kuin luulin, mutta oli silti muutama hetki, kun toinen meni hihna pitkällä edellä ja toinen taasen takana ja minä siinä keskellä kädet pitkänä eri suuntiin.
Uroskoiran kanssa oli erilaista lenkkeillä, kun sen piti vähän väliä pysähtyä merkkaamaan; sen suhteen narttu tuntuu helpommalta. Tosin Morjens oli selvästi reippaampi ja menossa tutkimaan maailmaa, kun taas Iines on vahvasti seuraaja-tyyppiä.
Koirat olivat oikein sopuisia, kun Iines ensin tottui, että toi toinen koira nyt tulee meille. Morjens ei ensin uskaltanut tulla kynnyksen yli ja kun yritti, päästi Iines pienen murahduksen. Kannoin sitten Morjensin keskelle asuntoni lattiaa, että Iines näkee, että kyllä se toinen saa tänne tulla.
Kummasti riehakkaimmat leikit alkoivat vasta myöhään illalla kymmenen jälkeen.
Iines tykkäsi kovasti Morjensista ja veti kauheeta juoksurallia ympäri asuntoa. Morjens oli rauhallisempi ja antoi Iinekselle korvapusuja:
Lenkkeilykin sujui kahden koiran kanssa helpommin kuin luulin, mutta oli silti muutama hetki, kun toinen meni hihna pitkällä edellä ja toinen taasen takana ja minä siinä keskellä kädet pitkänä eri suuntiin.
Uroskoiran kanssa oli erilaista lenkkeillä, kun sen piti vähän väliä pysähtyä merkkaamaan; sen suhteen narttu tuntuu helpommalta. Tosin Morjens oli selvästi reippaampi ja menossa tutkimaan maailmaa, kun taas Iines on vahvasti seuraaja-tyyppiä.
Koirat olivat oikein sopuisia, kun Iines ensin tottui, että toi toinen koira nyt tulee meille. Morjens ei ensin uskaltanut tulla kynnyksen yli ja kun yritti, päästi Iines pienen murahduksen. Kannoin sitten Morjensin keskelle asuntoni lattiaa, että Iines näkee, että kyllä se toinen saa tänne tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti