Pari viikkoa sitten tehtiin yhden yön harjoitusvaellus Lempäälän Birgitan polulla, mutta nyt päästiin tällä viikolla oikein tositoimiin. Tiistaina lähdettiin Hervannan Isännän kanssa Salamajärven kansallispuistoon kolmen yön vaellukselle.
Ensimmäisenä päivänä toivuttiin pitkästä automatkasta ja otettiin rennosti kiertämällä Pieni Koirajärvi. Toisena päivänä matkaan lähdettiin Ison Koirajärven ja Pienen Koirajärven väliseltä Koirasalmelta, jossa yövyimmekin.
Iines oppi juomaan vettä järvestä, hyödyllinen taito!
Pieni koira, Iso Koirajärvi.
Ja matka jatkuu.
Välillä oli isoja kivikkoja, joista onneksi pääsi kuitenkin helposti kulkemaan pitkospuita pitkin.
Tauollakin Iines jaksoi uituaan vielä jyrsiä keppiä.
Hänen Mataluutensa matkalla torniin.
Tornista näkyi metsäpeura ja vasa.
Ilta Sysilammella.
Iines istui laiturilla ja vinkui aina välillä.
Iines kuulee veden kutsun.
Iines kuuli tuolla Sysilammella myös ensimmäistä kertaa oman haukkunsa kaiun äänen, vaikka ei Iines sitä tajunnutkaan vaan luuli toiseksi koiraksi ja haukkui lisää.
Telttaöitä varten Iineksellä oli villapaita mukana. Ajatuksena oli, että Iines nukkuisi se päällä vieressäni. Niin varmaan! Tai toimihan se jonkin aikaa, kunnes Iines kaivautui syvälle makuupussiini ja tuntui viihtyvän siellä erittäin hyvin, kuumuuskaan ei haitannut. Toiset yöt mentiin jo ilman villapaitaa. Kyllähän me sinne makuupussiin yhdessä mahduttiin ja tottuihan siihen kolmessa yössä, vaikka olisihan se tilavampaa ollut ilman koiraa. Mutta en millään raaskinut jättää Iinestä ulkopuolellekaan, nappisilmien katse tehosi hyvin.
Iines tykkäsi tietysti kovasti uida ja tässä videolla se on "sunnuntaiuinnilla" Isossa Koirajärvessä. Iines oppi sukeltamaankin! Rannassa se laittoi koko päänsä veden alle, kun se yritti pyydystää keppiä.
Matkalla nähtiin peuran vasa ihan läheltä. Iines ainakin haistoi, ellei jopa nähnyt sitä. Muuten Iines oli vapaana, mutta tässä kohtaa se piti laittaa hetkeksi kiinni, ettei se olisi lähtenyt vasan perään. Koko vaelluksen ajan Iines kulki kiltisti mukanamme polkuja pitkin. Toisinaan se seurasi metrin tai kaksi jotain hajujälkeä, mutta palasi viimeistään kutsusta takaisin.
Oli ihana vaellus ja sää oli mitä parhain: aurinko paistoi keskiviikosta lähtien pilvettömältä taivaalta. Ainoa vähän ikävämpi tapaus sattui viimeisenä iltana Pyydyskoskella, kun olimme kodassa laittamassa trangialla ruokaa. Iso kyy luikerteli kodan oviaukon ohi ja tuli kodan lautojen välistä sisäänkin. Vain hetkeä aiemmin olin heitellyt samassa kohtaa Iinekselle keppiä. Koitimme häätää käärmettä pitkällä kepillä, ja lopulta sitä ei enää näkynyt. Toivottavasti se lähti pois, eikä jäänyt kotaan piiloon. Loppuilta kului varovasti jokaista askelta ja Iinestä vahtien.
Iines kuuli tuolla Sysilammella myös ensimmäistä kertaa oman haukkunsa kaiun äänen, vaikka ei Iines sitä tajunnutkaan vaan luuli toiseksi koiraksi ja haukkui lisää.
Telttaöitä varten Iineksellä oli villapaita mukana. Ajatuksena oli, että Iines nukkuisi se päällä vieressäni. Niin varmaan! Tai toimihan se jonkin aikaa, kunnes Iines kaivautui syvälle makuupussiini ja tuntui viihtyvän siellä erittäin hyvin, kuumuuskaan ei haitannut. Toiset yöt mentiin jo ilman villapaitaa. Kyllähän me sinne makuupussiin yhdessä mahduttiin ja tottuihan siihen kolmessa yössä, vaikka olisihan se tilavampaa ollut ilman koiraa. Mutta en millään raaskinut jättää Iinestä ulkopuolellekaan, nappisilmien katse tehosi hyvin.
Iines tykkäsi tietysti kovasti uida ja tässä videolla se on "sunnuntaiuinnilla" Isossa Koirajärvessä. Iines oppi sukeltamaankin! Rannassa se laittoi koko päänsä veden alle, kun se yritti pyydystää keppiä.
Matkalla nähtiin peuran vasa ihan läheltä. Iines ainakin haistoi, ellei jopa nähnyt sitä. Muuten Iines oli vapaana, mutta tässä kohtaa se piti laittaa hetkeksi kiinni, ettei se olisi lähtenyt vasan perään. Koko vaelluksen ajan Iines kulki kiltisti mukanamme polkuja pitkin. Toisinaan se seurasi metrin tai kaksi jotain hajujälkeä, mutta palasi viimeistään kutsusta takaisin.
Oli ihana vaellus ja sää oli mitä parhain: aurinko paistoi keskiviikosta lähtien pilvettömältä taivaalta. Ainoa vähän ikävämpi tapaus sattui viimeisenä iltana Pyydyskoskella, kun olimme kodassa laittamassa trangialla ruokaa. Iso kyy luikerteli kodan oviaukon ohi ja tuli kodan lautojen välistä sisäänkin. Vain hetkeä aiemmin olin heitellyt samassa kohtaa Iinekselle keppiä. Koitimme häätää käärmettä pitkällä kepillä, ja lopulta sitä ei enää näkynyt. Toivottavasti se lähti pois, eikä jäänyt kotaan piiloon. Loppuilta kului varovasti jokaista askelta ja Iinestä vahtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti