Kauniita kauriita katsomassa

Nämä päivitykset tulevat nykyään vähän jälkijunassa, kun ehdin ja jaksan jotain kirjoittaa. Iineksen arki kuluu päivästä toiseen Isännän kanssa ulkoillen, astioita esipesten, nukkuen ja minun kanssa leikkien. Yritän joka päivä silitellä Iinestä ja leikkiä sen kanssa, että Iines saisi olosuhteisiin nähden mahdollisimman paljon huomiota. Ja sitä se kaipaakin! Kun vauva siirtyy jomman kumman sylistä muualle, katsoo Iines hetkensä koittaneen ja tulee syliin vauvan tilalle tai vaatii muuten huomiota. Minun vuoroni on seuraavaksi! Iines tuumaa.

                        Eikö kukaan huomaa mua??

Tämän viikon maanantaina käytiin pikareissulla Isännän kotipuolessa, ja niin Iines pääsi vähän jahtaamaan valkohäntäkauriita. Menomatkalla hämärä alkoi laskeutua ja aivan tien vieressä oli kolme kaurista pellolla. Tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä ja kohta Isäntä ja koira kirmasivat kauristen perässä pellolla. Iines meni aivan kierroksille, kun se sai näköhavainnon kauriista ja päästi kimakoita haukahduksia. Kunpa päästäisiin vielä ennen kunnon talven tuloa vähän jäljestämään kauriita...Iines niin tykkäisi siitä.

Aika kuitenkin kuluu vinhaa vauhtia. Alun perin suunnitelmissa oli käynti koirauimalaan marraskuussa, mutta katsotaan nyt milloin sinne ehditään.

Metsäretkellä

                           Jipii, juostaan!

Viime viikolla käytiin Lempäälän puolella metsäretkellä. Oli hieno ilma ja ihanan syksyistä.

Paistoimme Isännän kanssa makkaraa. Iineksellä oli omat puuhansa: se haisteli ympäriinsä ja piti vahtia. Kumma, ettei se ehtinyt edes kerjäämään makkaraa. Vahtiminen palkittiinkin, sillä vieressä kulkevalla pikkutiellä meni hevonen ratsastajineen ohitse. Iines katseli hevosta kiinnostuneena ja halusi mennä haistelemaan sen jälkiä. Varmaan se olisi lähtenyt peräänkin, jos olisi silloin ollut vapaana.

Tämän vuoden uimiset luonnon vesissä on jo uitu, täytyy viedä Iines taas koirauimalaan polskimaan talvella. Nytkin Iines pysytteli kiltisti rannalla, eikä mennyt kastelemaan itseään.

Pikku retkemme oli onnistunut, vai mitä kertookaan Iineksen ilme:

Pari viikkoa sitten (mihin tämä aika oikein menee?) olimme mäyräkoirakerhon syyskauden avajaisissa, joita vietettiin täällä Hervannassa. Ohjelmassa oli makkaranpaistoa ja pikkumäykyt saivat kokeilla sorkan hakua putkesta. Iineskin pääsi lopuksi haistelemaan sorkkaa. Iines jopa leikki yhden mäykyn kanssa ja ne juoksivat innoissaan ympäriinsä. Oli niin kiva katsoa sitä leikkiä, Iines niin harvoin leikkii kenenkään koiran kanssa niin kuin pentuna. Toisaalta Iineksen toinen puoli tuli esiin, kun se piti vähän liian kovaa kuria yhdelle pennulle...Saipa Iines ainakin jotain sosiaalisia kontakteja muihin koiriin. On se aina jännä katsoa, miten mäykyt ryhmittyvät karvan värin mukaan omiin porukoihinsa. Sitten kun paikalle tulee "väärän värinen", haukutaan sille yhdessä. Ihme otuksia!

Retki Poriin

Eilen me lähdettiin käymään Porin koirauimarannalla. Retkeä oli mietitty kesän alusta asti ja nyt me saatiin se toteutettua, jes!

Menomatka oli Iineksestä vähän tylsä, sillä se joutui olemaan yksin takapenkillä, josta maisemiakaan ei kovin hyvin nähnyt. Välillä kun pysähdyttiin levähdysalueelle haukkaamaan voileipää, oli Iines ensi ihan innoissaan, että nyt viimein tapahtuu jotain. Sitten se näytti hämmentyneeltä, kun emme lähteneetkään auton luota minnekään.

                             Iines menossa kohti merta.

Kohteemme oli siis Mäntyluodon koirauimaranta. Rannalla oli vain muutama ihminen ja näimme siellä oloaikanamme vain muutaman koiran. Tilaa ainakin riitti! Rannalla kuulemma myös uitetaan hevosia ja niiden kavioiden jälkiä näkyikin hiekassa.

Iines meni innoissaan rantaveteen tepastelemaan. Matalaa rantaa riittikin pitkälle asti ja se oli kuin mäyräkoiralle luotu!

Jostain syystä Iinestä vähän pelotti mennä vähänkin syvempään kohtaan hiekkasärkkien välissä. Ja aallotkin olivat ensin jännittäviä. Kunnolla uimaan Iines ei oikeastaan mennyt, vaan tassutteli matalassa vedessä.

Vasta frisbeen kanssa Iines unohti pelkonsa ja meni kunnolla veteen lelua hakemaan. Montaa vetoa ei tarvinnut koko päivänä uida, riitti kun loikki vedessä.

Iines ei lepäämään joutanut: kerrankin riitti lääniä frisbeen vetämiseen etutassujen välissä!

Välillä lepäiltiin rannalla: Iines osasi juosta tavaroidemme luo ja sen mielestä isännälle levitetty pyyhe kuului sille. Niinpä Iines, jonka turkkiin oli vedestä noustua tarttunut jo hiekkaa rannalta, meni niin itsevarmasti kieriskelemään pyyhkeen päälle ja kuivaamaan itsensä kuin vain mäykky voi tehdä!

 

                                  Hiekkainen nassu.

 Ei sitä näkyä voinut kuin nauraa! Muutenkin joka paikka oli enemmän tai vähemmän täynnä hiekkaa. Mitä tästä opimme? Ensi kerralla pitää koirallekin ottaa oma pyyhe ja levittää se hiekalle. Parasta on varmuuden vuoksi ottaa isoin pyyhe mitä löytyy mäyräkoirien suuruudenhullujen haaveiden vuoksi. Iineksellä oli toki pyyhe mukana, mutta se oli pieni ja kassissa.

Rannalla oleilun jälkeen sopi ihastella vielä merta Mäntyluodon rantakallioilta.

Porissa kävimme Fossette-kahvilassa syömässä kana- ja kinkkusalaattia. Kahvilaan saa ottaa myös koiran sisälle, sen takia kävimmekin juuri siellä. Paikka oli viihtyisä ja mukava, ruoka hyvää. Koirille ei ollut mitään ekstraa tarjolla, vesikuppi olisi ollut kiva. Tosin Iines oli niin väsynyt, että makasi vain pöydän alla.

Ennen kotimatkaa kävelimme vielä hetken puistossa, jossa oli mm. tällainen hauska viritelmä.

Ulvilassa poikkesimme uteliaisuudesta katsomaan Ulvilan keskiaikaista kivikirkkoa. Ei hullumman näköinen pytinki.

Kirkon aidassa ei ollut koirat kieltävää kylttiä, joten Iines pääsi mukaan pikaiselle kierrokselle. Pikaiseksi se jäikin, sillä alkoi pisaroida. Kirkon ovelta kurkistimme sisälle, joten niin on Iineskin nyt käynyt ensimmäistä ja varmaan viimeistä kertaa kirkossa. Tosin sen tassut eivät koskeneet lattiaan, kun hauva oli sylissä, mutta sitä ei lasketa...

Paluumatkalla uni maittoi ja takapenkillä kelpasi oikoa kaikki jäsenensä.

Silakoita, söisinkö noita?

 Iltaruoaksi tehtiin tänään paistettuja silakoita. Annoin Iinekselle yhden fileen, kun se vaikutti kiinnostuneelta kalasta. Iines vain nuuhki silakkaa ja meni omalle kipolleen syömään nappuloitaan. Ei sitten.

Kun kaikki fileet oli paistettu, Iines halusi taas maistaa silakoita ja nyt ne kelpasivat hyvin!

                                   Namnam, tuumii Iines silakoista.

Pari päivää Iines on syönyt vain puolet annoksestaan, mutta nyt on jo palattu normaaliruokiin. Muuten se ei olisi mitään silakoita saanutkaan maistiaisiksi. Lenkkeilykään ei ole Iinestä kovin paljoa kiinnostanut, kai on ollut liian kuuma ja nyt on liian märkä, kun vain sataa. Sai Iines sentään eilen paljon liikuntaa, kun se ja Isäntä kävivät järvellä lenkillä ja Iines nouti keppiä uiden minkä tassuistaan pääsi.

Iineksen päiviin on kuulunut myös suuremman saaliin riepottamista, nimittäin vanhan tyynyn! Siitä sai tosi kivan lelun ja vasta nyt, noin viikon jälkeen, siitä alkaa irrota vanua.

Viime viikolla retkeiltiin Kintulammella ja kerrankin me kaikki kolme päästiin yhdessä uimaan. Iines haki uimalelua ja ui sunnuntaiuintia sinne tänne ainakin 15 minuuttia. Sitten houkuttelimme sen laiturille lepäämään, itse se olisi vielä jatkanut uimista. Mutta kyllä se nautti niin olostaan!

Silmät kiiluvat tarkkaavaisesti, kun lelua pitää kädessä. Joko se kohta lentää veteen?

3-vuotissynttärit

Iineksen kolmivuotissynttäreitä juhlittiin torstaina 22.5. Aamulla synttärisankari sai kakkua, jossa oli broilerin kivipiiraa, kermaviiliä ja raejuustoa sekä päällä muutama nappula, joista yritin muotoilla numeroa kolme. Kakku maistui hyvin ja samoja herkkuja oli saatavilla parina seuraavanakin päivänä.

Seuraavaksi lähdettiin Arboretumiin retkelle. Mukaan pakattiin kanasalaattia, piknikpeitto, Iinekselle dentasticksiä ja uimalelu.

                              Iines matkustaa bussissa.

                                Synttäriposeeraus: Iines 3 vuotta.

Sitten päästiin Iineksen mielestä itse asiaan eli uimiseen:

                       Uimisen jälkeen lämmiteltiin auringossa ja vahdittiin ympäristöä.

Ilma oli helteinen ja retki Arboretumiin onnistui mahtavasti. Kotona ehdittiin hetki levähtää ennen kuin lähdettiin Iineksen "mummolaan", jossa Iines sai synttärilahjan:

Paketista paljastui nameja, jotka ovat maistuneet hyvin Iinekselle.

Juhlat jatkuivat tavallaan vielä seuraavana päivänäkin, kun kirpparilta löytyi Iinekselle sopiva lahja, ammuva lehmä! Tosin kauaa se ei jaksanut ammua, mutta oli sitäkin suositumpi, minkä voi nähdä Iineksen ilmeestä. Lehmä on vielä yhtenä kappaleena, mitä nyt hännästä on pala irronnut ja koko lelu on aivan läpimärkä kuolasta...

Kalenterikuvaukset

Nyt oon ihan naatti. Olin äitin kanssa koko päivän kaupungilla, eka oltiin sellaisissa 1700-luvun kalenterikuvauksissa, johon mä pääsin poseeraan äitin kanssa. Olin kuulemma tosi taitava, valokuvaajakin kehui, että olin paras kuvattavana oleva koira mitä hänellä on ollut. Kuvausten jälkeen mentiin vielä kirjastoon ja lopuksi koirakahvilaan. Siellä olin jo niin väsy, että mulle ostettu maksaherkku piti ottaa kotiin mukaan, kun nukuin vain pöydän alla. Nyt tassut kohti taivasta, parisängyssä kelpaa köllötellä! T: Iines

PS. Tällainen kuva meistä otettiin tai siis tämän maalauksen pohjalta mahdollisimman samanlainen kuva. Oikean kuvan laitan sitten tänne, kun saan sen tassuihini.

 

Fasaaneja ja hiidenkirnuja

Hiidenkirnuja Askolassa.

Pääsiäistä vietettiin tutusti mummon luona Kotkassa. Matkalla pysähdyttiin Askolaan katsomaan hiidenkirnuja, joita oli parikymmentä. Ne olivat kyllä hienoja, ja paikka oli sopiva retkikohde autoilun lomassa ja Iinestäkin ajatellen.

Melkein kaikissa oli vielä jäätä.

Hiidenkirnujen jälkeen polkua pääsi alas joen rantaan ja niitylle, jossa heiteltiin Iineksen riemuksi keppiä:

Pääsiäispitkäkorva.

Iines löysi ihanan kepin, kyllä nyt hymyilyttää!

Autossa Iines malttoi nukkua pää Isännän polvella vain pieniä hetkiä, sitten piti taas katsella maisemia ikkunasta. Takaikkunoihin jäikin aikamoiset kuonon jäljet.

Iines viihtyi taas mummon luona kassissa nukkumassa.

Nukkumista on jatkettu tänäänkin, sillä pikku koiralle jäi kunnon univelat parin päivän matkasta. Koko ajan oli niin paljon tekemistä ja katseltavaa. Fasaanejakin ehdittiin "metsästää" muutaman kerran. Ekalla kertaa Iines pääsi jopa aivan lähelle fasaanikukkoa, mutta harmi ettei maasto ollut ihan paras mahdollinen tähän puuhaan: vieraisiin pihoihin ei oikein kehdannut mennä linnun perässä.

Toisella ja kolmannella kerralla fasaani tuli aivan pihaan ja Iines pääsi ajamaan sen pois. Taaskin vain jäljittäminen jäi vähälle tilan puutteen takia, kovasti Iines ainakin pihalla haisteli edestakaisin fasaanin jo paettua. Jo pelkkä fasaanin äänikin sai koiran valpastumaan ja menemään ulko-ovelle valmiina tositoimiin. Kierroksetkin kävivät aika korkealla fasaanin kohtaamisten jälkeen ja meni aina pidempi hetki, että Iines rauhoittui.

Iidesjärven ympärikierros

Iineksen elämä on nykyään yhtä retkeilyä! Eilen käytiin kiertämässä Iidesjärvi ja samalla vanhoilla kotiseuduilla. Iines kiinnostui heti jäistä vapautuneesta järvestä ja olisi mielellään mennyt veteen.

                  Jokohan sitä voisi mennä uimaan, Iines tuumii.

Noin 6 kilometrin kierros järven ympäri aloitettiin tutusta puistosta, jossa Iines sai lämmitellä ja hakea frisbeetä. Ihan lihasten lämmittelyn takia tietenkin vain heitettiin frisbeetä... ;)

Iines melkein malttoi pysyä paikoillaan kuvaamisen ajan, frisbee kuitenkin veti puoleensa.

Näkymä lintutornista: jokakeväinen joutsenpari on tullut etelästä. Näsinneula siintää taustalla.

Odotettiin vähän, jos oltaisiin nähty piisameja, kun niitä on usein näkynyt järven rannalla. Ei kuitenkaan nähty. Aika paljon Iines sai olla vapaana ja tutkia paikkoja. Välillä reitti kuitenkin kulki asfaltoitua kävelytietä pitkin ison tien varressa ja silloin piti pitää Iines kytkettynä. Puolivälissä syötiin eväitä ja Iines sai dentasticksin. Linnuista nähtiin joutsenten lisäksi närhi, nokikana ja paljon lokkeja. Fasaanin ääni kuultiin ja Iines kiinnostui heti siitä. Se kuitenkin pysytteli piilossa, eikä Iines päässyt jahtaamaan tällä kertaa mitään eläintä. Huomenna se voi jo onnistuakin, sillä lähdemme Kotkaan mummolle, ja siellä fasaaneita on näkynyt useastikin.

Järvikierroksella nähtiin muuten pari tuttua koiraakin entisiltä lenkkimaastoilta. Muutto Hervantaan oli pantu syksyn Aamulehdestä merkille.

Maaseuturetki

Jopas on aika kulunutkin, reissusta eläimiä pursuavalle maaseudullekin on jo kohta kaksi viikkoa.

                                  Iines poseeraa keittiössä.

Ensimmäiseksi teimme verijäljen metsään, jossa oli paljon peurojen jälkiä. Jäljessä oli kolme kulmaa ja parissa kohtaa jälki ylitti pienen ojan. Pituutta sille tuli noin 800 metriä. Muuten emme edes yrittäneet tehdä "oikean" muotoista jälkeä, jollainen mejä-kokeessa olisi. Kunhan nyt Iines pääsee harjoittelemaan jäljestämistä. Jälki sai vanheta 5 tuntia.

                                Tästä se lähtee.

Alussa Iines tarkasti ensin kaikki ilmansuunnat ennen kuin se päätyi oikeaan suuntaan ja lähti jäljelle. Aluksi menikin hyvin, mutta noin puolivälissä Iines löysi paremman hajun ja lähti seuraamaan sitä. Saimme koiran takaisin jäljestyspuuhiin, mutta kohta se lähti taas, ja tällä kertaa kauemmas niin, että 15 metrin hihna katosi Iineksen mukana. Onneksi Iines ei ollut kauaa poissa. Ennen Iineksen jäljeltälähtemistä näin oikean valkoisen metsäjäniksen, ekaa kertaa elämässäni! Onneksi Iines ei huomannut sitä, mutta ehkä vainusi sen kuitenkin...

                                    Iines jäljestää.

Loppujälki meni vähän niin ja näin. Ainakin yhden kulman Iines oikaisi, mutta se ei kuulemma haittaa kokeessa, kun koira voi jäljestää sen ilmavainulla. Ainakin kerran Iines hukkasi jäljen ja meni väärään suuntaan. Saalis kuitenkin löytyi oikeaa jälkeä vainuamalla ja Iines jopa suostui syömään sen. Tällä kertaa ainakin jäljestettävä eläin (naudan veri) vastasi saalista.

                                       Naudanmahaa, namnam.

Seuraava luontoelämys oli pihan viereiselle pellolle laskeutuneet 7 kurkea (yksi puuttuu kuvasta). Aiemminkin päivällä Iines huomasi ikkunasta, miten kaksi kurkea lensi ohitse.

                         Iines ja kurjet: sinne ne lentää.

Iines ei oikein tiennyt mitä olisi kurjista ajatellut. Ainakaan se ei yrittänyt juosta niiden perään, mutta haisteli Iines sentään mielenkiinnolla sitä kohtaa, jossa kurjet olivat pellolla olleet.

 Joko niitä lettuja saa? Iines on oppinut (opetettu) kiipeämään tuoleille ruokapöydän ääreen. Kerran pari vain näytin sille kotona miten se tehdään, kun toinen ei nähnyt alhaalta mitään. Ja siinä se on kiltisti katsellut ympärilleen. Nyt Iines on ottanut taidon muuallakin käyttöön.

Ainiin, kotimatkalla nähtiin peuroja ja yhdessä paikassa pystyi hyvin pysähtymään tien varteen. Paikka oli vieläpä niin hyvä, että pääsimme lähestymään peuroja mutkan takaa. Ne olivat vain silti vähän kaukana, mutta Iines näki ne ja päästi pari ajovingahdusta. Kovasti Iines olisi mennyt perään, mutta metsä, jonne peurat pellolta juoksivat oli turhan vaikeakulkuinen. Tämän "jahdin" jälkeen Iines ei enää nukkunut autossa, vaan vaati takapenkiltä Minä haluan -äänellään, että pysähdytään uudestaan katsomaan peuroja.