Retki Poriin

Eilen me lähdettiin käymään Porin koirauimarannalla. Retkeä oli mietitty kesän alusta asti ja nyt me saatiin se toteutettua, jes!

Menomatka oli Iineksestä vähän tylsä, sillä se joutui olemaan yksin takapenkillä, josta maisemiakaan ei kovin hyvin nähnyt. Välillä kun pysähdyttiin levähdysalueelle haukkaamaan voileipää, oli Iines ensi ihan innoissaan, että nyt viimein tapahtuu jotain. Sitten se näytti hämmentyneeltä, kun emme lähteneetkään auton luota minnekään.

                             Iines menossa kohti merta.

Kohteemme oli siis Mäntyluodon koirauimaranta. Rannalla oli vain muutama ihminen ja näimme siellä oloaikanamme vain muutaman koiran. Tilaa ainakin riitti! Rannalla kuulemma myös uitetaan hevosia ja niiden kavioiden jälkiä näkyikin hiekassa.

Iines meni innoissaan rantaveteen tepastelemaan. Matalaa rantaa riittikin pitkälle asti ja se oli kuin mäyräkoiralle luotu!

Jostain syystä Iinestä vähän pelotti mennä vähänkin syvempään kohtaan hiekkasärkkien välissä. Ja aallotkin olivat ensin jännittäviä. Kunnolla uimaan Iines ei oikeastaan mennyt, vaan tassutteli matalassa vedessä.

Vasta frisbeen kanssa Iines unohti pelkonsa ja meni kunnolla veteen lelua hakemaan. Montaa vetoa ei tarvinnut koko päivänä uida, riitti kun loikki vedessä.

Iines ei lepäämään joutanut: kerrankin riitti lääniä frisbeen vetämiseen etutassujen välissä!

Välillä lepäiltiin rannalla: Iines osasi juosta tavaroidemme luo ja sen mielestä isännälle levitetty pyyhe kuului sille. Niinpä Iines, jonka turkkiin oli vedestä noustua tarttunut jo hiekkaa rannalta, meni niin itsevarmasti kieriskelemään pyyhkeen päälle ja kuivaamaan itsensä kuin vain mäykky voi tehdä!

 

                                  Hiekkainen nassu.

 Ei sitä näkyä voinut kuin nauraa! Muutenkin joka paikka oli enemmän tai vähemmän täynnä hiekkaa. Mitä tästä opimme? Ensi kerralla pitää koirallekin ottaa oma pyyhe ja levittää se hiekalle. Parasta on varmuuden vuoksi ottaa isoin pyyhe mitä löytyy mäyräkoirien suuruudenhullujen haaveiden vuoksi. Iineksellä oli toki pyyhe mukana, mutta se oli pieni ja kassissa.

Rannalla oleilun jälkeen sopi ihastella vielä merta Mäntyluodon rantakallioilta.

Porissa kävimme Fossette-kahvilassa syömässä kana- ja kinkkusalaattia. Kahvilaan saa ottaa myös koiran sisälle, sen takia kävimmekin juuri siellä. Paikka oli viihtyisä ja mukava, ruoka hyvää. Koirille ei ollut mitään ekstraa tarjolla, vesikuppi olisi ollut kiva. Tosin Iines oli niin väsynyt, että makasi vain pöydän alla.

Ennen kotimatkaa kävelimme vielä hetken puistossa, jossa oli mm. tällainen hauska viritelmä.

Ulvilassa poikkesimme uteliaisuudesta katsomaan Ulvilan keskiaikaista kivikirkkoa. Ei hullumman näköinen pytinki.

Kirkon aidassa ei ollut koirat kieltävää kylttiä, joten Iines pääsi mukaan pikaiselle kierrokselle. Pikaiseksi se jäikin, sillä alkoi pisaroida. Kirkon ovelta kurkistimme sisälle, joten niin on Iineskin nyt käynyt ensimmäistä ja varmaan viimeistä kertaa kirkossa. Tosin sen tassut eivät koskeneet lattiaan, kun hauva oli sylissä, mutta sitä ei lasketa...

Paluumatkalla uni maittoi ja takapenkillä kelpasi oikoa kaikki jäsenensä.