Hyvää joulua!

Marraskuu meni, eikä tullut mentyä koirauimalaan. Ja kun viimein sain varattua ajan sunnuntaiksi 14.12. ja sovittua uintiseurasta (terveisiä Iineksen Perro-veljelle, mennään sitten tammikuussa uimaan!), niin Iineksen juoksut alkoivat lauantaina. Marraskuussa olisi ollut mäyräkoirakerhon pikkujoulutkin, mutta eipä päästy sinnekään, kun minulla ja Isännällä oli juuri silloin massiivinen univaje yövalvomisista.

Iines on tottakai ollut tänäkin vuonna kiltti ja saa paljon lahjoja. Osan lahjoista se sai jo eilen, kun kävimme toisilla isovanhemmilla, ja loput lahjat se saa huomenna, kun lähdetään maalle. Kerrottakoon lahjoista tarkemmin sitten joulun jälkeen.

Isännän kotiseuduilla on tarkoitus mennä jälleen jäljestämään kauriita viime joulun tapaan. Iines tykkää varmasti, ja odotan jo sitä näkyä, kun Iines mennä viilettää kuono maassa metsässä! Iineksen juoksut ovat juuri "herkullisimmillaan" ja saa nähdä mitä Manu-collie tuumaa Iineksestä...täytyy vahtia niitä erityisen tarkasti. Tekemistä riittääkin, kun Olavi-poikamme viettää ensimmäistä jouluaan, mutta onneksi mummolassa on auttavia käsiä.

Mukavaa joulua kaikille, erityisesti nelijalkaisille ja pötkönmallisille ihanille otuksille!

Retki Poriin

Eilen me lähdettiin käymään Porin koirauimarannalla. Retkeä oli mietitty kesän alusta asti ja nyt me saatiin se toteutettua, jes!

Menomatka oli Iineksestä vähän tylsä, sillä se joutui olemaan yksin takapenkillä, josta maisemiakaan ei kovin hyvin nähnyt. Välillä kun pysähdyttiin levähdysalueelle haukkaamaan voileipää, oli Iines ensi ihan innoissaan, että nyt viimein tapahtuu jotain. Sitten se näytti hämmentyneeltä, kun emme lähteneetkään auton luota minnekään.

                             Iines menossa kohti merta.

Kohteemme oli siis Mäntyluodon koirauimaranta. Rannalla oli vain muutama ihminen ja näimme siellä oloaikanamme vain muutaman koiran. Tilaa ainakin riitti! Rannalla kuulemma myös uitetaan hevosia ja niiden kavioiden jälkiä näkyikin hiekassa.

Iines meni innoissaan rantaveteen tepastelemaan. Matalaa rantaa riittikin pitkälle asti ja se oli kuin mäyräkoiralle luotu!

Jostain syystä Iinestä vähän pelotti mennä vähänkin syvempään kohtaan hiekkasärkkien välissä. Ja aallotkin olivat ensin jännittäviä. Kunnolla uimaan Iines ei oikeastaan mennyt, vaan tassutteli matalassa vedessä.

Vasta frisbeen kanssa Iines unohti pelkonsa ja meni kunnolla veteen lelua hakemaan. Montaa vetoa ei tarvinnut koko päivänä uida, riitti kun loikki vedessä.

Iines ei lepäämään joutanut: kerrankin riitti lääniä frisbeen vetämiseen etutassujen välissä!

Välillä lepäiltiin rannalla: Iines osasi juosta tavaroidemme luo ja sen mielestä isännälle levitetty pyyhe kuului sille. Niinpä Iines, jonka turkkiin oli vedestä noustua tarttunut jo hiekkaa rannalta, meni niin itsevarmasti kieriskelemään pyyhkeen päälle ja kuivaamaan itsensä kuin vain mäykky voi tehdä!

 

                                  Hiekkainen nassu.

 Ei sitä näkyä voinut kuin nauraa! Muutenkin joka paikka oli enemmän tai vähemmän täynnä hiekkaa. Mitä tästä opimme? Ensi kerralla pitää koirallekin ottaa oma pyyhe ja levittää se hiekalle. Parasta on varmuuden vuoksi ottaa isoin pyyhe mitä löytyy mäyräkoirien suuruudenhullujen haaveiden vuoksi. Iineksellä oli toki pyyhe mukana, mutta se oli pieni ja kassissa.

Rannalla oleilun jälkeen sopi ihastella vielä merta Mäntyluodon rantakallioilta.

Porissa kävimme Fossette-kahvilassa syömässä kana- ja kinkkusalaattia. Kahvilaan saa ottaa myös koiran sisälle, sen takia kävimmekin juuri siellä. Paikka oli viihtyisä ja mukava, ruoka hyvää. Koirille ei ollut mitään ekstraa tarjolla, vesikuppi olisi ollut kiva. Tosin Iines oli niin väsynyt, että makasi vain pöydän alla.

Ennen kotimatkaa kävelimme vielä hetken puistossa, jossa oli mm. tällainen hauska viritelmä.

Ulvilassa poikkesimme uteliaisuudesta katsomaan Ulvilan keskiaikaista kivikirkkoa. Ei hullumman näköinen pytinki.

Kirkon aidassa ei ollut koirat kieltävää kylttiä, joten Iines pääsi mukaan pikaiselle kierrokselle. Pikaiseksi se jäikin, sillä alkoi pisaroida. Kirkon ovelta kurkistimme sisälle, joten niin on Iineskin nyt käynyt ensimmäistä ja varmaan viimeistä kertaa kirkossa. Tosin sen tassut eivät koskeneet lattiaan, kun hauva oli sylissä, mutta sitä ei lasketa...

Paluumatkalla uni maittoi ja takapenkillä kelpasi oikoa kaikki jäsenensä.

Maalaiselämää

Viime viikonloppu vietettiin Isännän kotiseudulla, jossa Iines pääsi nauttimaan maalaiselämästä. Ulos saattoi mennä yksin milloin halusi ja aina oli joku heittämässä lelua. Tuntui se aika hassulta, kun on tottunut siihen, ettei Iines pääse koskaan yksin ulos ja olen sitä vahtimassa, ja nyt se saattoi aamulla "murtautua" kahdesta yläkerran ovesta rappusiin ja mennä alakertaan ja ulos (kun osa porukasta oli jo herännyt) meidän vielä maatessa sängyssä. Sitten se jonkin ajan päästä tuli taas katsomaan meitä turkki aamukasteesta märkänä.

Kylässä Iines saa leikkiä Manun leluilla, joista rakkain on vinkuva sanomalehtikäärö. Sen Iines etsii aina ensimmäiseksi ja vaatii kaikkia heittämään sitä. Paras heittelykaveri Iineksen mielestä on Isäntä.

Lauantaina Iineksellä taisi olla vähän jännät paikat, kun se jäi yksin 8 tunniksi sisälle. Manu oli ulkotarhassa ja me kaikki ihmiset lähdimme häihin. Vaikka paikka on Iinekselle tuttu, niin eihän se kuitenkaan koti ole. Leikitimme Iinestä niin, että se olisi väsynyt ja nukkuisi tyytyväisenä päivän ajan. Taisi sitä silti jännittää, kun dentastixikään ei ollut maistunut kotiin tullessamme. Lisäksi Iines oli kuulemma pelästynyt ja juossut pakoon Isännän siskoa ja tämän poikaystävää, jotka tulivat vähän ennen meitä kotiin.

                   Manu, jonka mielestä Iines on kiinnostava, mutta myös pelottava.

Iines vielä(kin) välillä kiusaa Manua pitämällä sen loitolla milloin omimistaan Manun leluista, ruoasta ja jostakin ihmisestä, jolta Iines haluaa huomiota. Kotiin lähteissä olin laittamassa Iinestä takapenkille, niin Manu tuli auton toiselle puolella katsomaan Isäntää. Iines oli vikkelä kuin mikä ja hyökkäsi takapenkiltä etupenkin ja oven välistä, niin että sen suuhun jäi melkoinen "parta" Manun valkoisista karvoista. Manu pelästyi, eikä se ollut mikään kiva jäähyväislahja Iinekseltä.

Nyt kun sitä miettii, niin on Iines kahta muutakin kaverikoiraa "kouluttanut" hampaillaan. Varsinaisesti purrut se ei ole kuin Teslaa kerran talvella kuonoon, mutta toisen koiran karvoja on ennenkin jäänyt Iineksen hampaisiin.

Mitenköhän Iineksen saisi olemaan kiltisti muiden koirien kanssa? Kun ei se vihainen ole, puolustaa vain omaansa tai omaksi katsomiaan asioita turhan voimakkaasti.

Loppuun vielä iloisempi video siitä, kun Iines ui ammeessa pihalla. Maalla ei ollut järviä, niin koirat saattoivat viilentää itsensä kastelemalla turkkinsa vanhassa ammeessa.

Kesäkuulumisia

Aloitetaan kesäkuulumisten kertominen vaikka uutuusjärjestyksessä. Tällä hetkellä Iineksen elämää leimaa valeraskaus. Maitoa tulee nisistä ja Iines on ollut jo pidempään hyvin seura- ja läheisyydenkipeä. Välillä se myös vinkuu tietyllä kimeämmällä sävyllä, jota se ei ole aiemmin käyttänyt. Mitään pentua se ei ole itselleen ottanut, ellei sitten minua tai Isäntää...ainakaan pehmoleluja Iines ei kanniskele.

Ruokakaan ei oikein maistu, varmaan johtuu helteestä ja valeraskaudesta. On se silti ikävä katsoa, kun maha kurnii, eikä koira mene syömään. Iineksen painokin on jo pudonnut puoli kiloa.

Tämänhetkisestä paastoamisesta huolimatta Iines on ehtinyt kesän aikana tutustumaan uuteen herkkuun: strutsinlihaan. Ja hyvältä se näin ihmisenkin suussa maistui.

 Iines on käynyt ahkerasti uimassa ja usein ollaan oltu kaikki kolme pulikoimassa yhdessä. Helposti on mennyt tuntikin niin, että Iines on uinut koko ajan käyden vain lyhyesti levähtämässä kiven päällä. Varsinaista uintiseuraa ei Iineksestä saa, kun se ui omia menojaan, mutta aina sen uimista on ilo katsella, kun se on niin onnellinen vedessä. Uimisen jälkeen ruokakin on maistunut, mutta ei se painonnostoon vaikuta, kun uiminen ja matkat järvellä kuluttavat niin paljon.

 Iines on ehtinyt tänä kesänä uimaan jo ainakin viiteen eri järveen. Tässä noudetaan keppiä Kaukajärvellä.

Heinäkuun alussa veimme Iineksen eläinlääkärille, kun Iines oli välillä pissannut sisälle. Yleensä öisin, mutta myös päivällä kesken leikin. Pissaamista tapahtui ehkä kerran viikossa tai parissa. Ensin epäiltiin virtsatulehdusta, mutta se suljettiin testeillä pois. Jouduinkin ottamaan Iinekseltä pissanäytteen ja viemään sen eläinlääkärille. Etukäteen jännitti näytteenotto, mutta onnistuin siinä ison muovisen kauhan ja muovirasian avulla. Onneksi ei ollut naapureita katsomassa, että mitä noi oikein touhuaa tuolla pihalla...

Eläinlääkärin diagnoosi oli, että Iineksellä on stressiä tai sitten virtsanpidätysongelmia. En kuitenkaan usko jälkimmäiseen, sillä aamuisin Iineksellä ei ole mikään kiire ulos ja ennen sisällepissaamistakin ulkona käymisestä oli kulunut vain 3 tuntia.

                           Minä, Iines ja uusi tulokas heinäkuun alussa.

Viime viikkoina pissaamista ei ole enää tapahtunut. Ja stressi on johtunut varmaan siitä, että lokakuussa Iines ei enää ole perheemme vauva, vaan meille syntyy ihan oikea ihmislapsi. Iines on varmasti vaistonnut asian ja onhan se saanut toimia myös lohduttajana, kun minulla on ollut vaikeita hetkiä...

Silakoita, söisinkö noita?

 Iltaruoaksi tehtiin tänään paistettuja silakoita. Annoin Iinekselle yhden fileen, kun se vaikutti kiinnostuneelta kalasta. Iines vain nuuhki silakkaa ja meni omalle kipolleen syömään nappuloitaan. Ei sitten.

Kun kaikki fileet oli paistettu, Iines halusi taas maistaa silakoita ja nyt ne kelpasivat hyvin!

                                   Namnam, tuumii Iines silakoista.

Pari päivää Iines on syönyt vain puolet annoksestaan, mutta nyt on jo palattu normaaliruokiin. Muuten se ei olisi mitään silakoita saanutkaan maistiaisiksi. Lenkkeilykään ei ole Iinestä kovin paljoa kiinnostanut, kai on ollut liian kuuma ja nyt on liian märkä, kun vain sataa. Sai Iines sentään eilen paljon liikuntaa, kun se ja Isäntä kävivät järvellä lenkillä ja Iines nouti keppiä uiden minkä tassuistaan pääsi.

Iineksen päiviin on kuulunut myös suuremman saaliin riepottamista, nimittäin vanhan tyynyn! Siitä sai tosi kivan lelun ja vasta nyt, noin viikon jälkeen, siitä alkaa irrota vanua.

Viime viikolla retkeiltiin Kintulammella ja kerrankin me kaikki kolme päästiin yhdessä uimaan. Iines haki uimalelua ja ui sunnuntaiuintia sinne tänne ainakin 15 minuuttia. Sitten houkuttelimme sen laiturille lepäämään, itse se olisi vielä jatkanut uimista. Mutta kyllä se nautti niin olostaan!

Silmät kiiluvat tarkkaavaisesti, kun lelua pitää kädessä. Joko se kohta lentää veteen?

Uimassa

Ilmat ovat lämmenneet mukavasti ja Iines on aloittanut aamu-uinnit. Eilen käytiin Särkijärvellä ja tänään Suolijärvellä.

                           Jee, vettä! Kyllä nyt hymyilyttää!

        Loiskis! Mikäs se oli? Iines ihmetteli heitettyjä pikkukiviä Särkijärvessä.

                               Pieni pää vain näkyy pinnan alta.

Iines meni lopulta niin kierroksille vedestä ja kepinheitosta, että se kiljui jo, vaikka kädessä ei edes ollut mitään heitettävää. Riitti, että piti kättä ylhäällä heittoasennossa.

Eiköhän sitä tänään mennä vielä toisen kerran uimaan, kun on niin lämmintä. Mittari näyttää jo 20 astetta. Pitää vain katsoa eteensä, sillä Isäntä näki pienen kyyn tässä lähellä metsäaukiolla, josta kuljetaan usein. Nostin Iineksen heti syliin turvaan. Punkkejakin on näkynyt ihan liian usein, viimeksi eilen yksi oli kiinnittynyt Iinesksen silmän yläpuolelle. Hienosti Iines antoi silti ottaa sen pois, vaikka pari karvaakin taisi lähteä samalla. Onkohan punkkeja nyt vain erityisen paljon vai mikä on, kun punkkikarkoite ei tehoa? Ennen se on toiminut hyvin, ehkä pitää keksiä jotain lisäsuojaa Iinekselle, vaikka valkosipulia ruokaan tai jotain...

Uimakausi alkoi

Iineksen uimakausi alkoi tänään Särkijärvessä noin viikko jäidenlähdön jälkeen. Ensin ajattelimme Isännän kanssa, ettei nyt vielä päästetä sitä uimaan, mutta kun Iines niin halusi! Ja rannasta löytyi juuri sopiva pikku hiekkaranta, josta tulee varmasti kesällä Iineksen oma yksityisranta.

Taisi vesi olla silti vähän kylmää, sillä Iines laski rantaa pitkin lyhimmän reitin vedessä olevan kepin luo ja meni sitten vasta veteen. Silti se halusi, että heitetään uudestaan keppiä. Iines kävi pulahtamassa ehkä 3-4 kertaa ja sitten sai tällä kertaa riittää. Pikku koira meni silti heti seuraavaan notkelmaan veden ääreen ihan kuin sanoen, että eikö heitettäisi tästäkin kohtaa keppiä. Iineksen loppulenkki sujui reippaasti metsässä kepin perässä kirmaten, ettei tule kylmä.

Juoksuja ei vieläkään näy eikä kuulu. Viime juoksuista on nyt 7 kuukautta ja hyvin voi mennä vielä kuukausi, ken tietää...Sunnuntaina olisi läheisessä koirapuistossa mäykkytreffit ja toivotaan, että päästään sinne.

Terveiset koirauimalasta!

Iines ja Dax tuovat lelua rantaan ja Perro kurottaa ottamaan sen vastaan.

Tänään Iines pääsi Perro-veljensä ja "velipuolensa" Daxin kanssa koirauimalaan uimaan. Olin varma, että Iines menisi innoissaan lelun perässä veteen, mutta sitä ensin jännittikin, vaikka mieli selvästi teki mennä kokonaan veteen. Runsaan kannustuksen saattelemana Iines uskalsi antautua veden varaan ja sitten sitä ei pysäyttänyt enää mikään.

                                  Siellä se sisko menee. Jospa mäkin uskallan?

Pojat olivat ekaa kertaa uimalassa ja niitä jännitti vähän enemmän. Vaikka järvessä onkin niistä kiva uida, niin uima-altaasta puuttuivat sorsat. Ja kuka sitä nyt ilman sorsia viitsii itseään kastella?

                       Saatiinhan ne pojatkin uimaan, hyvä Perro ja Dax!

Iines tuo lelun rantaan. Pojat ajattelevat selvästi: Pidä vaan lelusi, täällä on märkää.

                        Lelurohmu Iines. Ne on mun, ne on kaikki mun! :)

                               Iines ja Dax (?) uivat yhdessä.

Lopuksi kolmikko pestiin shampoolla oikein kunnolla. Ilmeet olivat paljonpuhuvia. Iines näyttää oikealla kieltä.

Tämä otetaan kyllä vielä uusiksi, oli niin kivaa! Tällä kertaa Iines jaksoi hakea lelua koko puolituntisen, kun ekalla kerralla se väsyi ihan kokonaan ja viimeisen heiton jälkeen Iines jäi vain vinkumaan rannalle. Ajattelin, että Iines simahtaa viimeistään autoon, mutta sielläkin se katseli ikkunasta ulos koko matkan.

Uimaan talvesta huolimatta

Tämän vuoden alussa lupasin Iinekselle, että vien sen vuoden aikana koirauimalaan ja jäljestyskurssille. Jäljestämään päästiin, ja pääsi Iines tavallaan jäljestyskurssille - nimittäin minun ja Isännän vetämälle. :D

Torstaina 12.12. oli vuorossa kauan odotetun toisen lupauksen täyttäminen. Lähdimme Nokialle Tampereen koirauintiin! Tästä on kiittäminen Tammermaan mäyräkoirakerhoa, joka järjesti edullisen 5 euron tutustumiskäynnin. Iineksellä oli uintiaikaa 30 minuuttia.

 Ulko-ovesta saavuttiin eteistilaan, jossa oli vastaanottotiski on myyntituotteita.

Ensikertaa uimaan tulevalle suositeltiin uimaliivejä, niin että koirauimalan uittaja voi  niiden avulla tarvittaessa ohjata koiraa.

Ennen altaaseen menoa mentiin tietenkin suihkuun, kuten ihmistenkin uimahalleissa. Iines ei ilmeestä päätellen oikein tykännyt siitä.

Iinekselle puettiin kevyet uimaliivit, koska se on jo kokenut järvessä pulikoija.

Sitten päästiin itse asiaan: altaaseen! Eka kerta oli vähän jännittävä, Iines ihmetteli altaaseen menevää ramppia. Uimalan ohjaajatäti (oikealla) auttoi Iineksen veteen.

Uiminen alkoi heti sujua, ja pian Iines haki delfiinileluaan sulassa sovussa uimakaverinsa Nipsun kanssa. Koirat osasivat ihmeen hyvin leikkiä omilla leluillaan!

Näin sitä mennään! Iines teki hienoja uimahyppyjä, vaikka rampilta olisi voinut pujahtaa veteen sulavasti kuin saukko.

Allas oli kooltaan 10 m x 5,5 m. Sivukorvalla kuulin, että veden lämpötila olisi 22 astetta. Ramppi oli altaan muotoon nähden vähän hankalassa paikassa, sillä kun koiralle heitti lelua mahdollisimman kauas, koira oikaisi välillä vaarallisen oloisestikin rampin sivusta veteen. Siksi olisi parempi, että ramppi olisi altaan pituisesti. Iines meni pari kertaa ihan uppeluksiin ja ehdin jo pelästyä.

Iines nautti kuitenkin uimisesta erittäin paljon! Uimalassa olisi ollut lainattavia uimalelujakin, mutta otimme tutun delfiinilelun mukaan. Vähän alun jälkeen otimme uimaliivit pois, kun Iines ui niin hienosti.

Puoli tuntia uimassa riitti Iinekselle täysin: viimeistä kertaa Iines ei jaksanut edes hakea delfiiniä, vaan jäi reunalle vinkumaan.

Uimisen jälkeen Iines pestiin shampoolla, jota sai uimalasta. Kuivauspyyhkeinä oli säämiskää, mikä kuivasi turkin pinnan hyvin, mutta muun muassa tassuja varten olisi tarvittu tavallista pyyhettä. Turkinkuivaajia Iines pelkäsi, ja ne pitivät kovaa ääntä. En halunnut pilata Iineksen ensimmäistä uimalakokemusta kuivaamalla sitä väkisin kuivaajalla. Puin sille villapaidan ja sitten koiruli käärittiin vielä mukaan otettuun fleecepeittoon. Automatka kotiin sujui peiton sisässä sylissäni koomaillen. Iines taisi olla ihan poikki, kun ei se liikkunut ollenkaan. Kotona ruoka ja uni maittoivat!

Mielellään mennään pian uudestaan, kunhan saadaan kolmen koiran porukka kasaan, että hinta pysyy kohtuullisena.

Elokuun kuulumiset

Elokuun alussa pidetyt agilitykisat jätettiin väliin huonon sään takia.

Retkeilimme mummolaan mennessä Askolassa katsomassa Hiidenkirnuja. Hienoja olivat! Iines pääsi samalla reissulla pulahtamaan ensimmäistä kertaa elämässään mereen. Luulin, että se olisi ollut Iineksen mielestä erilaista kuin järvessä uiminen, mutta Iines oli ihan kuin ennenkin.

                    Iines ja Tesla leikkivät koirien leikkejä.

Iineksen pentukaveri Tesla kävi omistajineen kylässä ja kiersimme yhdessä Iidesjärven. Aluksi Iines ei olisi päästänyt Teslaa sisälle, mutta hetken ihmeteltyään ne alkoivat taas painia kuten ennenkin. Viime näkemisestä olikin jo aikaa!

21.8. kävimme mäyräkoirakerhon viehejuoksussa. Iines muisti heti viime vuodesta, mikä on homman nimi ja jahtasi karva"pupua" innokkaasti.

 "Mä en kyllä lähde kotiin ennen kuin olen saanut juosta kolmannenkin kerran."

                                                    Iineksen Perro-veli.

Juoksemassa nähtiin myös Iineksen veli Perro. Oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa! Paikalla oli muutenkin tosi paljon koiria ja vuoroa sai jonkun verran odottaa. Aika kului kuitenkin nopeasti hyvässä koiramaisessa seurassa.

Torstaina  29.8. vietimme äitini kanssa Iineksen nimipäiviä koirakahvila Vainussa. Iinestä taas vähän jännitti, eikä se syönyt omaa kanaherkkuaan kuin vasta kotona. Me ihmiset sen sijaan nautimme senkin edestä kakunpaloistamme!
Kävimme myös kirjastossa, missä Iines sai osakseen paljon positiivista huomiota. Iines taisi vähän yllättyä ja olisi mieluummin ujona koirana piiloutunut selkäni taakse. Kotimatkalla kahvilasta lähdettyämme poikkesimme vielä Ratinan koirapuistoon, jossa oli sattumalta tuttu Saku-koira, joka on noutajan ja mäyräkoiran sekoitus. Veikeän näköinen otus! Alun hösläämisen jälkeen koirat paneutuivat omiin touhuihinsa: Saku kaivamaan juurakkoa ja Iines haistelemaan ja noutamaan palloa.

Iines sai nimipäivälahjaksi hienon kortin ja oman mäyräkoiralelun, jonka kanssa painia.

Pieni suuri saalistaja

Juhannuksena Iineksestä kuoriutui oikein kova saalistaja. Olimme kaverin mökillä Nokian siirtolapuutarha-alueella, ja rantaa oli joka puolella. Mukana oli myös kaverini vanhempien Taara-koira, sekarotuinen pieni valkoinen pallero. Tässä juhannuspäivän tapahtumia.

Sorsan saalistus
Iines käyttäytyi oikein mallikkaasti ja se sai olla vapaana, koska ei karannut naapurin puolelle. Iines jätettiin kuitenkin sisälle mökkiin, kun suurin osa porukasta lähti viereiselle uimarannalle uimaan. Kun olin jo vedessä, huomasin että Iines oli tullut rantaan! Se oli kuulemma ulissut mökissä niin paljon, että mökille jääneet olivat päästäneet sen pois ja se oli juossut suoraan peräämme.

Lisää ihmetyksen aiheita oli tulossa. Iines lähti innoissaan uimaan kanssamme, ja sekös oli mukavaa. Koskaan ennen se ei ole tullut veteen ilman lelun heittämistä. Lähellämme rannan luona olikin sorsa, jota kohti Iines lähti melkein heti uimaan. Sorsa lennähti parin metrin päähän, ja Iines seurasi perässä. Näin jatkui mutkitellen, kunnes Iines oli uinut tosi kauas laituristakin. Ainakin 50 metriä tai enemmän. Minä ja osa kavereistani uimme perään ja huusimme Iinestä, mutta mikään ei auttanut. Iines vain jatkoi uimistaan ja paikalle tulleet lokitkin tekivät pieniä hyökkäyksiä sen kimppuun kuitenkaan osumatta koiraan. Pelkäsin, milloin Iineksen voimat uupuvat ja se vain painuisi pinnan alle.

Minusta tuntui jo, että kohta en enää voi uida pidemmälle, etten itse joudu pulaan. Onneksi kaverini sai viimein otteen Iineksen valjaista ja pidettyä Iinestä hetken paikallaan, että sain siitä itsekin otteen. Hinasin sitten koiran valjaista kiinni pitäen hengenpelastusuinnilla rantaan. Vieläkin se olisi vetänyt järven selälle päin ja rannassa siitä sai koko ajan pitää tiukasti kiinni, ettei se lähde uimaan. Kun joku ihminen hyppäsi laiturilta veteen, Iines ihan kiljui halusta mennä mukaan. Hullu koira!

Onneksi kaikki päättyi hyvin, vaikka pelästyinkin paljon. Harkitsen vakavasti pitkän narun ostamista, johon koiran voi uintireissulla sitoa kiinni.

Siilin jäljestys
Uintireissu ei Iinestä väsyttänyt, vaan se jaksoi vielä illalla jäljestää siilejä. Iineshän on vain kerran aiemmin nähnyt siilin ja silloin se pelkäsi sitä.

Siilit tulivat metsästä oleskelemaan mökin pihalle ja talon alle. Ensin näkyi isompi siili ja vähän myöhemmin toinen vähän pienempi. Ensimmäiseksi Iines huomasi siilin talon alla. Iines ihmetteli sitä ensin, mutta alkoi sitten haukkua sellaista tavallista kimeämpää ja kovaa haukkua aivan siilin vieressä. Iineksen asento ja haukkuminen näytti aivan siltä, millaiseksi olen kuvitellut koiran käytöksen, kun se painostaa eläintä ulos kolostaan.

Siili ei ollut Iineksestä moksiskaan ja käpertyi vain palloksi. Kun vein Iineksen sivummalle, niin siili pääsi jatkamaan matkaa. Hetken päästä, juuri kun kaikki olivat taas rauhoittuneet, toinen siili kipitti metsästä pihalle. Iines näki sen ja juoksi ihan siilin viereen haukkumaan. Iineksen vieminen sivummalle ja harhauttaminen lelulla toimi hetken, mutta sitten Iines muisti taas siilin. Iines selvästi seurasi siilin hajujälkeä ja löydettyään saaliin, koira aloitti taas saman haukkumisen.

Kun rauha ei tuntunut palaavan mökille ollenkaan, laitoimme molemmat koirat sisälle mökkiin. Hetken aikaa olikin mukavan hiljaista ja rauhallista. Sitten mökistä kuului kamalaa huutoa ja kiljuntaa. Koirat olivat menneet tonkimaan roskapussia ja levitelleet sen sisältöä lattialle. Iines oli sitten ilmeisesti näyttänyt vuoden vanhalle Taaralle, kuka on pomo ja ettei sen ruokiin kosketa.

Huh, tässä olikin tapahtumaa ihan tarpeeksi yhdelle päivälle. Onneksi perjantaina kaikki sujui mallikkaasti.

Uimakausi avattu

Iines kastoi talviturkkinsa tänään Iidesjärven jäiseen veteen ja aloitti näköjään samalla vuoden 2013 uimakauden. Ei Iinestä tuntunut palelevan yhtään, sinne se meni järveen useamman kerran uimaan ja olisi halunnut lisääkin. Pitkän aikaa se myös malttoi seistä jään päällä tassut vedessä. Järvi ei ole kuin rannoista vähän sulanut, ja vesi oli kirjaimellisesti jäistä.

Kiersimme eilen ja tänään Iidesjärven ja matkalla näkyi piisami, västäräkki, räkättirastas, joutsenia ja nokikanoja. Eilen nähtiin myös kiuruja, kurkia ja töyhtöhyyppiä. Sieltä se kevät tulee!

Keskiviikkona oli agilityä. Meillä oli oikein kiva ja vauhdikas rata. Iines oli kerrankin oikein tuulispäänä, sitä piti itsekin juosta ihan tosissaan, että pysyin vauhdissa. Intoa tuomassa oli lihapullia taskussa, ehkä Iines haistoi ne, vaikka en niitä sille näyttänyt ennen rataa. Huomenna kokeilen uudestaan lihapullien voimaa mäyräkoirien harrastepäivässä, jossa kokeillaan rallytokoa ja koiratanssia. Iineksen uusi suosikki on muuten säilykepersikat! Pikkuinen oli kovin tohkeissaan niistä tässä eräänä päivänä ja pettymys oli kova, kun ne loppuivat.

 
Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina Iines sai kevään matolääkeannoksen Axiluria. Torstaina puoli kahdeltatoista illalla Iines halusi vielä ulos, ja sitten se halusi samaa kahdelta, viideltä ja puoli kuudelta. Oli kiva yö, juu. Varsinkin kun Iines etsi aina 10 minuuttia sopivaa paikkaa toimituksilleen. Kahdelta en ensin lähtenyt, vaan horrostin melkein kolmeen ennen kuin vein Iineksen ulos. Ei sillä siis oikeasti mikään kamala kiire ollut, ja vasta viimeisellä kerralla tavara oli löysää.
Aamulla nukuimme kymmeneen ja söimme molemmat kaurapuuroa, ehkä se auttoi Iineksen villinä käyvään vatsaan... Yön jälkeen kaikki on ollut taas hyvin. Tämä yö nukutaan varmasti molemmat sikeästi.