Juhannuksena Iineksestä kuoriutui oikein kova saalistaja. Olimme kaverin mökillä Nokian siirtolapuutarha-alueella, ja rantaa oli joka puolella. Mukana oli myös kaverini vanhempien Taara-koira, sekarotuinen pieni valkoinen pallero. Tässä juhannuspäivän tapahtumia.
Sorsan saalistus
Iines käyttäytyi oikein mallikkaasti ja se sai olla vapaana, koska ei karannut naapurin puolelle. Iines jätettiin kuitenkin sisälle mökkiin, kun suurin osa porukasta lähti viereiselle uimarannalle uimaan. Kun olin jo vedessä, huomasin että Iines oli tullut rantaan! Se oli kuulemma ulissut mökissä niin paljon, että mökille jääneet olivat päästäneet sen pois ja se oli juossut suoraan peräämme.
Lisää ihmetyksen aiheita oli tulossa. Iines lähti innoissaan uimaan kanssamme, ja sekös oli mukavaa. Koskaan ennen se ei ole tullut veteen ilman lelun heittämistä. Lähellämme rannan luona olikin sorsa, jota kohti Iines lähti melkein heti uimaan. Sorsa lennähti parin metrin päähän, ja Iines seurasi perässä. Näin jatkui mutkitellen, kunnes Iines oli uinut tosi kauas laituristakin. Ainakin 50 metriä tai enemmän. Minä ja osa kavereistani uimme perään ja huusimme Iinestä, mutta mikään ei auttanut. Iines vain jatkoi uimistaan ja paikalle tulleet lokitkin tekivät pieniä hyökkäyksiä sen kimppuun kuitenkaan osumatta koiraan. Pelkäsin, milloin Iineksen voimat uupuvat ja se vain painuisi pinnan alle.
Minusta tuntui jo, että kohta en enää voi uida pidemmälle, etten itse joudu pulaan. Onneksi kaverini sai viimein otteen Iineksen valjaista ja pidettyä Iinestä hetken paikallaan, että sain siitä itsekin otteen. Hinasin sitten koiran valjaista kiinni pitäen hengenpelastusuinnilla rantaan. Vieläkin se olisi vetänyt järven selälle päin ja rannassa siitä sai koko ajan pitää tiukasti kiinni, ettei se lähde uimaan. Kun joku ihminen hyppäsi laiturilta veteen, Iines ihan kiljui halusta mennä mukaan. Hullu koira!
Onneksi kaikki päättyi hyvin, vaikka pelästyinkin paljon. Harkitsen vakavasti pitkän narun ostamista, johon koiran voi uintireissulla sitoa kiinni.
Siilin jäljestys
Uintireissu ei Iinestä väsyttänyt, vaan se jaksoi vielä illalla jäljestää siilejä. Iineshän on vain kerran aiemmin nähnyt siilin ja silloin se pelkäsi sitä.
Siilit tulivat metsästä oleskelemaan mökin pihalle ja talon alle. Ensin näkyi isompi siili ja vähän myöhemmin toinen vähän pienempi. Ensimmäiseksi Iines huomasi siilin talon alla. Iines ihmetteli sitä ensin, mutta alkoi sitten haukkua sellaista tavallista kimeämpää ja kovaa haukkua aivan siilin vieressä. Iineksen asento ja haukkuminen näytti aivan siltä, millaiseksi olen kuvitellut koiran käytöksen, kun se painostaa eläintä ulos kolostaan.
Siili ei ollut Iineksestä moksiskaan ja käpertyi vain palloksi. Kun vein Iineksen sivummalle, niin siili pääsi jatkamaan matkaa. Hetken päästä, juuri kun kaikki olivat taas rauhoittuneet, toinen siili kipitti metsästä pihalle. Iines näki sen ja juoksi ihan siilin viereen haukkumaan. Iineksen vieminen sivummalle ja harhauttaminen lelulla toimi hetken, mutta sitten Iines muisti taas siilin. Iines selvästi seurasi siilin hajujälkeä ja löydettyään saaliin, koira aloitti taas saman haukkumisen.
Kun rauha ei tuntunut palaavan mökille ollenkaan, laitoimme molemmat koirat sisälle mökkiin. Hetken aikaa olikin mukavan hiljaista ja rauhallista. Sitten mökistä kuului kamalaa huutoa ja kiljuntaa. Koirat olivat menneet tonkimaan roskapussia ja levitelleet sen sisältöä lattialle. Iines oli sitten ilmeisesti näyttänyt vuoden vanhalle Taaralle, kuka on pomo ja ettei sen ruokiin kosketa.
Huh, tässä olikin tapahtumaa ihan tarpeeksi yhdelle päivälle. Onneksi perjantaina kaikki sujui mallikkaasti.
Sorsan saalistus
Iines käyttäytyi oikein mallikkaasti ja se sai olla vapaana, koska ei karannut naapurin puolelle. Iines jätettiin kuitenkin sisälle mökkiin, kun suurin osa porukasta lähti viereiselle uimarannalle uimaan. Kun olin jo vedessä, huomasin että Iines oli tullut rantaan! Se oli kuulemma ulissut mökissä niin paljon, että mökille jääneet olivat päästäneet sen pois ja se oli juossut suoraan peräämme.
Lisää ihmetyksen aiheita oli tulossa. Iines lähti innoissaan uimaan kanssamme, ja sekös oli mukavaa. Koskaan ennen se ei ole tullut veteen ilman lelun heittämistä. Lähellämme rannan luona olikin sorsa, jota kohti Iines lähti melkein heti uimaan. Sorsa lennähti parin metrin päähän, ja Iines seurasi perässä. Näin jatkui mutkitellen, kunnes Iines oli uinut tosi kauas laituristakin. Ainakin 50 metriä tai enemmän. Minä ja osa kavereistani uimme perään ja huusimme Iinestä, mutta mikään ei auttanut. Iines vain jatkoi uimistaan ja paikalle tulleet lokitkin tekivät pieniä hyökkäyksiä sen kimppuun kuitenkaan osumatta koiraan. Pelkäsin, milloin Iineksen voimat uupuvat ja se vain painuisi pinnan alle.
Minusta tuntui jo, että kohta en enää voi uida pidemmälle, etten itse joudu pulaan. Onneksi kaverini sai viimein otteen Iineksen valjaista ja pidettyä Iinestä hetken paikallaan, että sain siitä itsekin otteen. Hinasin sitten koiran valjaista kiinni pitäen hengenpelastusuinnilla rantaan. Vieläkin se olisi vetänyt järven selälle päin ja rannassa siitä sai koko ajan pitää tiukasti kiinni, ettei se lähde uimaan. Kun joku ihminen hyppäsi laiturilta veteen, Iines ihan kiljui halusta mennä mukaan. Hullu koira!
Onneksi kaikki päättyi hyvin, vaikka pelästyinkin paljon. Harkitsen vakavasti pitkän narun ostamista, johon koiran voi uintireissulla sitoa kiinni.
Siilin jäljestys
Uintireissu ei Iinestä väsyttänyt, vaan se jaksoi vielä illalla jäljestää siilejä. Iineshän on vain kerran aiemmin nähnyt siilin ja silloin se pelkäsi sitä.
Siilit tulivat metsästä oleskelemaan mökin pihalle ja talon alle. Ensin näkyi isompi siili ja vähän myöhemmin toinen vähän pienempi. Ensimmäiseksi Iines huomasi siilin talon alla. Iines ihmetteli sitä ensin, mutta alkoi sitten haukkua sellaista tavallista kimeämpää ja kovaa haukkua aivan siilin vieressä. Iineksen asento ja haukkuminen näytti aivan siltä, millaiseksi olen kuvitellut koiran käytöksen, kun se painostaa eläintä ulos kolostaan.
Siili ei ollut Iineksestä moksiskaan ja käpertyi vain palloksi. Kun vein Iineksen sivummalle, niin siili pääsi jatkamaan matkaa. Hetken päästä, juuri kun kaikki olivat taas rauhoittuneet, toinen siili kipitti metsästä pihalle. Iines näki sen ja juoksi ihan siilin viereen haukkumaan. Iineksen vieminen sivummalle ja harhauttaminen lelulla toimi hetken, mutta sitten Iines muisti taas siilin. Iines selvästi seurasi siilin hajujälkeä ja löydettyään saaliin, koira aloitti taas saman haukkumisen.
Kun rauha ei tuntunut palaavan mökille ollenkaan, laitoimme molemmat koirat sisälle mökkiin. Hetken aikaa olikin mukavan hiljaista ja rauhallista. Sitten mökistä kuului kamalaa huutoa ja kiljuntaa. Koirat olivat menneet tonkimaan roskapussia ja levitelleet sen sisältöä lattialle. Iines oli sitten ilmeisesti näyttänyt vuoden vanhalle Taaralle, kuka on pomo ja ettei sen ruokiin kosketa.
Huh, tässä olikin tapahtumaa ihan tarpeeksi yhdelle päivälle. Onneksi perjantaina kaikki sujui mallikkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti