Tuhma Iines

Tällä kertaa kirjoitan siitä, kun Iines ei ollutkaan niin kiltti, jotta myös tämä puoli Iineksestä tulee esille. Noloahan se on, mutta olkoon.

Eilen oltiin tutussa lähimetsikössä, jonka molemmin puolin kulkee kävelyteitä. Siinä on meidän nk. kurrepaikka, johon Iines pääsee usein vapaana haistelemaan oravien jälkiä ja jahtaamaan kurreja puuhun. Aina kaikki on mennyt hyvin, vaikka koiria olisikin mennyt ohi.

Paitsi eilen. Kurreja ei näkynyt, joten Iineksellä oli ilmeisesti tavallista enemmän energiaa kiinnitettäväksi muualle. Polkua pitkin lähestyi iso musta koira, ehkä vähän kuin saksanpaimenkoira mutta ihan musta. Iines lähti haukkumaan sille ihan hulluna. Haukku oli sellaista normaalia kimeämpää. Välillä Iines tuli jo pois päin, mutta sitten se meni aina vain lähelle haukkumaan. Mikään hyökkäys se ei kuitenkaan ollut, sillä Iines kuitenkin piti tietyn välimatkan. Ja Iineksen häntä oli alhaalla. Halusiko Iines vain ajaa sen pois?

Iines kävi ihan kierroksilla, eikä totellut mitään. Toisen koiran omistaja piti oman koiransa vain lähellään, vaikka ihan oikein olisi ollut Iinekselle saada vähän kuonoonsa. Viimein sain napattua Iineksestä kiinni. Kamalan noloa! Enkä edes ehtinyt pyytää anteeksi siltä toiselta koiranomistajalta.

Koirien maailmanhistoria

(Tässä erääseen toiseen tarkoitukseen kirjoittamani juttu Petri Pietiläisen kirjasta Koirien maailmanhistoria. Laitetaanpa se tännekin teidän luettavaksenne.)

Koirat historian pyörteissä

Mitä kaikkea paljastuukaan koirien ihmeellisestä menneisyydestä? Ja miten haukut ovatkaan vaikuttaneet meidän ihmisten historiaan ja kohtaloihin?

Petri Pietiläisen kirjoittama Koirien maailmanhistoria yllättää lukijan tiedon määrällä ja hauskoilla legendoihin ja perimätietoihin pohjautuvilla tarinoillaan. Maailmanhistoriaan perehdytään tässä teoksessa koirien näkökulmasta. Ihmisen ja koirien yhteistä taivalta seurataan jo aivan alusta lähtien, jolloin ihminen oli vasta kehittymässä omaksi lajikseen. Vaikka maailmanhistoria on aiheena laaja, ei Suomeakaan ole unohdettu, vaan se työntyy siellä täällä esiin kertoen suomalaisten koirien oloista.

Hauvoilla on aina ollut puolustajansa ja vastustajansa ihmisten keskuudessa. Ajan saatossa koiria on palvottu jumalina, niitä on palsamoitu ja niiden haudoista on tullut pyhiinvaelluskohteita. Välimeren alueella Asklepioksen temppeleissä arvostetut koirat antoivat parantavia nuolaisuja. Toisaalta karvaturkkeja on pelätty, niitä on siepattu ja niistä on vaadittu lunnaita sekä tuomittu eläinoikeudenkäynneissä vielä 1800-luvullakin.

Haukuille oma kirkonpenkki

Kristillisellä kirkolla on myös ollut mielenkiintoinen tapa suhtautua koiriin. Vuonna 585 kirkonmiehiltä kiellettiin koirien omistaminen. Samoin 700-luvulla kirkko yritti kieltää koirien tuomisen kirkkoon messujen ajaksi, mutta frankkien kuningas Kaarle Suuri ei suostunut tähän. Kylmissä kirkoissa koirat lämmittivät omistajiaan ja ne saattoivat kuljeskella avoimista kirkon ovista sisään ja ulos. Kartanonherran koirille varattiin jopa oma kirkonpenkki Englannin Lincolnshiressä. Vasta 1600-luvulla koirat saivat porttikiellon kirkkoihin, jonne palkattiin jopa koiranpiiskaajia häätämään koirat ulos Herran huoneesta.

Koirasta kulttuurituotteeksi

Historian lisäksi kirjan lopussa pohditaan koirien asemaa ja karvaturrien muuttumista työkoirista harrastuskoiriksi. Hännänheiluttajien ja ihmisten yhteiselon tulevaisuutta valotetaan esimerkiksi ekologisten ajatusmallien kautta sekä nostetaan esille ajatus koirasta kulttuurituotteena. Ovatko ihmiset jo lemmikkiriippuvaisia? Millaista on koiran elämä Kiinassa, jossa on käytössä yhden koiran politiikka ja jossa koiria myös käytetään ruuaksi?

Kuulumisia ja jäljestystä

Perjantaina Iines pääsi hoitamaan uinnista kenties rasittuneita lihaksiaan. Kennelpiirillä oli joku koirahierojakoulun tilaisuus, jossa koirat pääsivät hierottaviksi 5 euron hintaan. Varasin Iinekselle ajan tuonne jo hyvissä ajoin ja se sattuikin juuri sopivasti uinnin jälkeen. Hieronnasta jatkettiin sitten koiratanssiin, jossa meillä piti olla ystävänpäivän kunniaksi koiranvaihtotreenit. Tosin meitä oli paikalla vain kaksi, mutta onnistui se niinkin. Iines pääsi siis kokeilemaan tuttuja tanssiliikkeitä toisen ohjaajan kanssa ja täytyy sanoa, että hienosti meni!

Lauantaipäivä lepäiltiin ja sunnuntaina lähdettiin maalle Isännän lapsuudenmaisemiin. Siellä Iines pääsi jäljittämään pellolla ja metsässä peurojen ja hirvien jälkiä. Sadetakki oli Iineksellä todella tarpeen, samoin 15-metrinen jäljestyshihna, joka näkyi aika hyvin. Luulin jo, että Iines sai näköhavainnon jostakin, kun se lähti kiitämään eteenpäin ja päästi samalla viu-viu-ääntä. Se on sellaista ajohaukun esiastetta. Mutta ei siellä mitään näkynyt. Nähtiin sentään jokin läjä peuran (?) sisälmyksiä kuusen alla ja hirven makuupaikka. Onneksi Iines ei välittänyt sisälmyksistä. Koira kiisi nenä maassa innoissaan sinne tänne, kyllä sillä oli hauskaa! Ja sai Iines tärkeän oppitunnin siitä, ettei jäätyneen ojan päälle kannata mennä, jos jää vaikka pettää. Hihnasta oli onneksi helppo vetää Iines kuivalle maalle.

Jäljestyksen jälkeen mentiin mummolle vierailulle. Iines oli siellä rauhallisempi kuin koskaan, vaikka heti tullessa se ilmoitti kissalle haukulla, että täältä tullaan! Kissa oli mennyt toiseen huoneeseen piiloon ja Iines kävi aina välillä siinä oven takana murisemassa. Ja vieraili Iines kissan ruokakipollakin, namnam. Vasta pihalla lähteissä Iines ja kissa kohtasivat toisensa vähän vahingossa, kun kissa lähti samoihin aikoihin ulos kuin me. Iines taisi saada vain näköhavainnon jostain ja lähti perään ajohaukulla. Kissa livahti pian vanhan navetan ovessa olevasta reiästä turvaan, mutta Iines ei sitä huomannut, vaan juoksi hajun perässä pihalla aivan kierroksilla. Automatka ja tämä päivä onkin sujunut Iinekseltä nukkuessa, taisi eilisestä jäädä vähän univelkaa...

Koira-aiheisia sananlaskuja

• Kyllä koira haavansa nuolee.
• Kyllä koira koiran tuntee.
• Makunsa kullakin sano koira kun persettään nuoli.
• Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
• Se on koiralle oikein että luu on kovaa ja koppi vuotaa.
• Herrat ja koirat jättävät oven auki.
• Haukkuva koira ei pure.
• Ei koira siitä suutu, kun sitä leivällä päähän viskaa.
• Ei ole koiraa karvoihin katsominen. (Älä katso vain ulkonäköä)
• Ei vanha koira istumaan opi.
• Häntä heiluttaa koiraa.
• Jos koiran rukous tulisi kuulluksi, taivaasta sataisi luita. 
• Päästä kuin koira veräjästä.
• Nukkua koiran unta.
• Leipänsä edestä koirakin haukkuu. 
• Hyppii ku Kärkkäisen koira.
• Ei elä kissa kiitoksella, koira päänsilityksellä.
• Olla kuin kissa ja koira.
• Mihinkä koira karvoistaan pääsisi.
• Kissa ja koira voivat suukottaa, vaikka eivät ystäviä olekaan. (latinalainen sananlasku)

Terveiset koirauimalasta!

Iines ja Dax tuovat lelua rantaan ja Perro kurottaa ottamaan sen vastaan.

Tänään Iines pääsi Perro-veljensä ja "velipuolensa" Daxin kanssa koirauimalaan uimaan. Olin varma, että Iines menisi innoissaan lelun perässä veteen, mutta sitä ensin jännittikin, vaikka mieli selvästi teki mennä kokonaan veteen. Runsaan kannustuksen saattelemana Iines uskalsi antautua veden varaan ja sitten sitä ei pysäyttänyt enää mikään.

                                  Siellä se sisko menee. Jospa mäkin uskallan?

Pojat olivat ekaa kertaa uimalassa ja niitä jännitti vähän enemmän. Vaikka järvessä onkin niistä kiva uida, niin uima-altaasta puuttuivat sorsat. Ja kuka sitä nyt ilman sorsia viitsii itseään kastella?

                       Saatiinhan ne pojatkin uimaan, hyvä Perro ja Dax!

Iines tuo lelun rantaan. Pojat ajattelevat selvästi: Pidä vaan lelusi, täällä on märkää.

                        Lelurohmu Iines. Ne on mun, ne on kaikki mun! :)

                               Iines ja Dax (?) uivat yhdessä.

Lopuksi kolmikko pestiin shampoolla oikein kunnolla. Ilmeet olivat paljonpuhuvia. Iines näyttää oikealla kieltä.

Tämä otetaan kyllä vielä uusiksi, oli niin kivaa! Tällä kertaa Iines jaksoi hakea lelua koko puolituntisen, kun ekalla kerralla se väsyi ihan kokonaan ja viimeisen heiton jälkeen Iines jäi vain vinkumaan rannalle. Ajattelin, että Iines simahtaa viimeistään autoon, mutta sielläkin se katseli ikkunasta ulos koko matkan.

Mäykkyjen kokoontumisajot

Mäykyt rivissä. Iines on kolmas oikealta.

Eilen käytiin mäykkyjen kokoontumisajoissa Pyynikillä eli Tammermaan mäyräkoirakerhon yhteiskävelyllä. Koiria oli jopa yhdeksän! Kummasti ne alkoivat kaveerata omissa porukoissaan karvanlaadun mukaan. Hihi! Mäyräkoirat kuulemma ovat aika roturasisteja, mutta että vieläpä saman "rodun" sisälläkin? Vaikka oikeastihan ne todella ovat eri rotua. "Vääränrotuisille" vastaantulijoille haukuttiin kuorossa.

                                   Oli jo aika keväistä, kun ruohoakin näkyi.

Ilma oli leuto ja mäyräkoirien mielestä varmasti liian märkä, kun oli vähän loskaakin. Reippaasti kaikki silti tallustivat eteenpäin. Iineksellä oli selviä johtajan taipumuksia, kun se koko ajan pyrki ja hivuttautuikin onnistuneesti joukon kärkeen.

Oli kiva nähdä muita mäykkyjä ja niiden ihmisiä. Ja teki tämä varmasti Iineksellekin hyvää. Arvatkaapas mikä muu tekee myös sille hyvää? Keskiviikkona on luvassa taas jotakin kivaa...

PS. Silmät on taas kunnossa ja silmävoidetta laitetaan aamuin illoin.