Perjantaina Iines pääsi hoitamaan uinnista kenties rasittuneita lihaksiaan. Kennelpiirillä oli joku koirahierojakoulun tilaisuus, jossa koirat pääsivät hierottaviksi 5 euron hintaan. Varasin Iinekselle ajan tuonne jo hyvissä ajoin ja se sattuikin juuri sopivasti uinnin jälkeen. Hieronnasta jatkettiin sitten koiratanssiin, jossa meillä piti olla ystävänpäivän kunniaksi koiranvaihtotreenit. Tosin meitä oli paikalla vain kaksi, mutta onnistui se niinkin. Iines pääsi siis kokeilemaan tuttuja tanssiliikkeitä toisen ohjaajan kanssa ja täytyy sanoa, että hienosti meni!
Lauantaipäivä lepäiltiin ja sunnuntaina lähdettiin maalle Isännän lapsuudenmaisemiin. Siellä Iines pääsi jäljittämään pellolla ja metsässä peurojen ja hirvien jälkiä. Sadetakki oli Iineksellä todella tarpeen, samoin 15-metrinen jäljestyshihna, joka näkyi aika hyvin. Luulin jo, että Iines sai näköhavainnon jostakin, kun se lähti kiitämään eteenpäin ja päästi samalla viu-viu-ääntä. Se on sellaista ajohaukun esiastetta. Mutta ei siellä mitään näkynyt. Nähtiin sentään jokin läjä peuran (?) sisälmyksiä kuusen alla ja hirven makuupaikka. Onneksi Iines ei välittänyt sisälmyksistä. Koira kiisi nenä maassa innoissaan sinne tänne, kyllä sillä oli hauskaa! Ja sai Iines tärkeän oppitunnin siitä, ettei jäätyneen ojan päälle kannata mennä, jos jää vaikka pettää. Hihnasta oli onneksi helppo vetää Iines kuivalle maalle.
Jäljestyksen jälkeen mentiin mummolle vierailulle. Iines oli siellä rauhallisempi kuin koskaan, vaikka heti tullessa se ilmoitti kissalle haukulla, että täältä tullaan! Kissa oli mennyt toiseen huoneeseen piiloon ja Iines kävi aina välillä siinä oven takana murisemassa. Ja vieraili Iines kissan ruokakipollakin, namnam. Vasta pihalla lähteissä Iines ja kissa kohtasivat toisensa vähän vahingossa, kun kissa lähti samoihin aikoihin ulos kuin me. Iines taisi saada vain näköhavainnon jostain ja lähti perään ajohaukulla. Kissa livahti pian vanhan navetan ovessa olevasta reiästä turvaan, mutta Iines ei sitä huomannut, vaan juoksi hajun perässä pihalla aivan kierroksilla. Automatka ja tämä päivä onkin sujunut Iinekseltä nukkuessa, taisi eilisestä jäädä vähän univelkaa...
Lauantaipäivä lepäiltiin ja sunnuntaina lähdettiin maalle Isännän lapsuudenmaisemiin. Siellä Iines pääsi jäljittämään pellolla ja metsässä peurojen ja hirvien jälkiä. Sadetakki oli Iineksellä todella tarpeen, samoin 15-metrinen jäljestyshihna, joka näkyi aika hyvin. Luulin jo, että Iines sai näköhavainnon jostakin, kun se lähti kiitämään eteenpäin ja päästi samalla viu-viu-ääntä. Se on sellaista ajohaukun esiastetta. Mutta ei siellä mitään näkynyt. Nähtiin sentään jokin läjä peuran (?) sisälmyksiä kuusen alla ja hirven makuupaikka. Onneksi Iines ei välittänyt sisälmyksistä. Koira kiisi nenä maassa innoissaan sinne tänne, kyllä sillä oli hauskaa! Ja sai Iines tärkeän oppitunnin siitä, ettei jäätyneen ojan päälle kannata mennä, jos jää vaikka pettää. Hihnasta oli onneksi helppo vetää Iines kuivalle maalle.
Jäljestyksen jälkeen mentiin mummolle vierailulle. Iines oli siellä rauhallisempi kuin koskaan, vaikka heti tullessa se ilmoitti kissalle haukulla, että täältä tullaan! Kissa oli mennyt toiseen huoneeseen piiloon ja Iines kävi aina välillä siinä oven takana murisemassa. Ja vieraili Iines kissan ruokakipollakin, namnam. Vasta pihalla lähteissä Iines ja kissa kohtasivat toisensa vähän vahingossa, kun kissa lähti samoihin aikoihin ulos kuin me. Iines taisi saada vain näköhavainnon jostain ja lähti perään ajohaukulla. Kissa livahti pian vanhan navetan ovessa olevasta reiästä turvaan, mutta Iines ei sitä huomannut, vaan juoksi hajun perässä pihalla aivan kierroksilla. Automatka ja tämä päivä onkin sujunut Iinekseltä nukkuessa, taisi eilisestä jäädä vähän univelkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti