Tuhma Iines

Tällä kertaa kirjoitan siitä, kun Iines ei ollutkaan niin kiltti, jotta myös tämä puoli Iineksestä tulee esille. Noloahan se on, mutta olkoon.

Eilen oltiin tutussa lähimetsikössä, jonka molemmin puolin kulkee kävelyteitä. Siinä on meidän nk. kurrepaikka, johon Iines pääsee usein vapaana haistelemaan oravien jälkiä ja jahtaamaan kurreja puuhun. Aina kaikki on mennyt hyvin, vaikka koiria olisikin mennyt ohi.

Paitsi eilen. Kurreja ei näkynyt, joten Iineksellä oli ilmeisesti tavallista enemmän energiaa kiinnitettäväksi muualle. Polkua pitkin lähestyi iso musta koira, ehkä vähän kuin saksanpaimenkoira mutta ihan musta. Iines lähti haukkumaan sille ihan hulluna. Haukku oli sellaista normaalia kimeämpää. Välillä Iines tuli jo pois päin, mutta sitten se meni aina vain lähelle haukkumaan. Mikään hyökkäys se ei kuitenkaan ollut, sillä Iines kuitenkin piti tietyn välimatkan. Ja Iineksen häntä oli alhaalla. Halusiko Iines vain ajaa sen pois?

Iines kävi ihan kierroksilla, eikä totellut mitään. Toisen koiran omistaja piti oman koiransa vain lähellään, vaikka ihan oikein olisi ollut Iinekselle saada vähän kuonoonsa. Viimein sain napattua Iineksestä kiinni. Kamalan noloa! Enkä edes ehtinyt pyytää anteeksi siltä toiselta koiranomistajalta.