Viime viikonloppu vietettiin Isännän kotiseudulla, jossa Iines pääsi nauttimaan maalaiselämästä. Ulos saattoi mennä yksin milloin halusi ja aina oli joku heittämässä lelua. Tuntui se aika hassulta, kun on tottunut siihen, ettei Iines pääse koskaan yksin ulos ja olen sitä vahtimassa, ja nyt se saattoi aamulla "murtautua" kahdesta yläkerran ovesta rappusiin ja mennä alakertaan ja ulos (kun osa porukasta oli jo herännyt) meidän vielä maatessa sängyssä. Sitten se jonkin ajan päästä tuli taas katsomaan meitä turkki aamukasteesta märkänä.
.JPG)
Kylässä Iines saa leikkiä Manun leluilla, joista rakkain on vinkuva sanomalehtikäärö. Sen Iines etsii aina ensimmäiseksi ja vaatii kaikkia heittämään sitä. Paras heittelykaveri Iineksen mielestä on Isäntä.
Lauantaina Iineksellä taisi olla vähän jännät paikat, kun se jäi yksin 8 tunniksi sisälle. Manu oli ulkotarhassa ja me kaikki ihmiset lähdimme häihin. Vaikka paikka on Iinekselle tuttu, niin eihän se kuitenkaan koti ole. Leikitimme Iinestä niin, että se olisi väsynyt ja nukkuisi tyytyväisenä päivän ajan. Taisi sitä silti jännittää, kun dentastixikään ei ollut maistunut kotiin tullessamme. Lisäksi Iines oli kuulemma pelästynyt ja juossut pakoon Isännän siskoa ja tämän poikaystävää, jotka tulivat vähän ennen meitä kotiin.
.JPG)
Manu, jonka mielestä Iines on kiinnostava, mutta myös pelottava.
Iines vielä(kin) välillä kiusaa Manua pitämällä sen loitolla milloin omimistaan Manun leluista, ruoasta ja jostakin ihmisestä, jolta Iines haluaa huomiota. Kotiin lähteissä olin laittamassa Iinestä takapenkille, niin Manu tuli auton toiselle puolella katsomaan Isäntää. Iines oli vikkelä kuin mikä ja hyökkäsi takapenkiltä etupenkin ja oven välistä, niin että sen suuhun jäi melkoinen "parta" Manun valkoisista karvoista. Manu pelästyi, eikä se ollut mikään kiva jäähyväislahja Iinekseltä.
Nyt kun sitä miettii, niin on Iines kahta muutakin kaverikoiraa "kouluttanut" hampaillaan. Varsinaisesti purrut se ei ole kuin Teslaa kerran talvella kuonoon, mutta toisen koiran karvoja on ennenkin jäänyt Iineksen hampaisiin.
Mitenköhän Iineksen saisi olemaan kiltisti muiden koirien kanssa? Kun ei se vihainen ole, puolustaa vain omaansa tai omaksi katsomiaan asioita turhan voimakkaasti.
Loppuun vielä iloisempi video siitä, kun Iines ui ammeessa pihalla. Maalla ei ollut järviä, niin koirat saattoivat viilentää itsensä kastelemalla turkkinsa vanhassa ammeessa.
Lauantaina Iineksellä taisi olla vähän jännät paikat, kun se jäi yksin 8 tunniksi sisälle. Manu oli ulkotarhassa ja me kaikki ihmiset lähdimme häihin. Vaikka paikka on Iinekselle tuttu, niin eihän se kuitenkaan koti ole. Leikitimme Iinestä niin, että se olisi väsynyt ja nukkuisi tyytyväisenä päivän ajan. Taisi sitä silti jännittää, kun dentastixikään ei ollut maistunut kotiin tullessamme. Lisäksi Iines oli kuulemma pelästynyt ja juossut pakoon Isännän siskoa ja tämän poikaystävää, jotka tulivat vähän ennen meitä kotiin.
Iines vielä(kin) välillä kiusaa Manua pitämällä sen loitolla milloin omimistaan Manun leluista, ruoasta ja jostakin ihmisestä, jolta Iines haluaa huomiota. Kotiin lähteissä olin laittamassa Iinestä takapenkille, niin Manu tuli auton toiselle puolella katsomaan Isäntää. Iines oli vikkelä kuin mikä ja hyökkäsi takapenkiltä etupenkin ja oven välistä, niin että sen suuhun jäi melkoinen "parta" Manun valkoisista karvoista. Manu pelästyi, eikä se ollut mikään kiva jäähyväislahja Iinekseltä.
Nyt kun sitä miettii, niin on Iines kahta muutakin kaverikoiraa "kouluttanut" hampaillaan. Varsinaisesti purrut se ei ole kuin Teslaa kerran talvella kuonoon, mutta toisen koiran karvoja on ennenkin jäänyt Iineksen hampaisiin.
Mitenköhän Iineksen saisi olemaan kiltisti muiden koirien kanssa? Kun ei se vihainen ole, puolustaa vain omaansa tai omaksi katsomiaan asioita turhan voimakkaasti.
Loppuun vielä iloisempi video siitä, kun Iines ui ammeessa pihalla. Maalla ei ollut järviä, niin koirat saattoivat viilentää itsensä kastelemalla turkkinsa vanhassa ammeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti