Tämän vuoden alussa lupasin Iinekselle, että vien sen vuoden aikana koirauimalaan ja jäljestyskurssille. Jäljestämään päästiin, ja pääsi Iines tavallaan jäljestyskurssille - nimittäin minun ja Isännän vetämälle. :D
Torstaina 12.12. oli vuorossa kauan odotetun toisen lupauksen täyttäminen. Lähdimme Nokialle Tampereen koirauintiin! Tästä on kiittäminen Tammermaan mäyräkoirakerhoa, joka järjesti edullisen 5 euron tutustumiskäynnin. Iineksellä oli uintiaikaa 30 minuuttia.
Ulko-ovesta saavuttiin eteistilaan, jossa oli vastaanottotiski on myyntituotteita.
Ensikertaa uimaan tulevalle suositeltiin uimaliivejä, niin että koirauimalan uittaja voi niiden avulla tarvittaessa ohjata koiraa.
Ennen altaaseen menoa mentiin tietenkin suihkuun, kuten ihmistenkin uimahalleissa. Iines ei ilmeestä päätellen oikein tykännyt siitä.
Iinekselle puettiin kevyet uimaliivit, koska se on jo kokenut järvessä pulikoija.
Sitten päästiin itse asiaan: altaaseen! Eka kerta oli vähän jännittävä, Iines ihmetteli altaaseen menevää ramppia. Uimalan ohjaajatäti (oikealla) auttoi Iineksen veteen.
Uiminen alkoi heti sujua, ja pian Iines haki delfiinileluaan sulassa sovussa uimakaverinsa Nipsun kanssa. Koirat osasivat ihmeen hyvin leikkiä omilla leluillaan!
Näin sitä mennään! Iines teki hienoja uimahyppyjä, vaikka rampilta olisi voinut pujahtaa veteen sulavasti kuin saukko.
Allas oli kooltaan 10 m x 5,5 m. Sivukorvalla kuulin, että veden lämpötila olisi 22 astetta. Ramppi oli altaan muotoon nähden vähän hankalassa paikassa, sillä kun koiralle heitti lelua mahdollisimman kauas, koira oikaisi välillä vaarallisen oloisestikin rampin sivusta veteen. Siksi olisi parempi, että ramppi olisi altaan pituisesti. Iines meni pari kertaa ihan uppeluksiin ja ehdin jo pelästyä.
Iines nautti kuitenkin uimisesta erittäin paljon! Uimalassa olisi ollut lainattavia uimalelujakin, mutta otimme tutun delfiinilelun mukaan. Vähän alun jälkeen otimme uimaliivit pois, kun Iines ui niin hienosti.
Puoli tuntia uimassa riitti Iinekselle täysin: viimeistä kertaa Iines ei jaksanut edes hakea delfiiniä, vaan jäi reunalle vinkumaan.
Uimisen jälkeen Iines pestiin shampoolla, jota sai uimalasta. Kuivauspyyhkeinä oli säämiskää, mikä kuivasi turkin pinnan hyvin, mutta muun muassa tassuja varten olisi tarvittu tavallista pyyhettä. Turkinkuivaajia Iines pelkäsi, ja ne pitivät kovaa ääntä. En halunnut pilata Iineksen ensimmäistä uimalakokemusta kuivaamalla sitä väkisin kuivaajalla. Puin sille villapaidan ja sitten koiruli käärittiin vielä mukaan otettuun fleecepeittoon. Automatka kotiin sujui peiton sisässä sylissäni koomaillen. Iines taisi olla ihan poikki, kun ei se liikkunut ollenkaan. Kotona ruoka ja uni maittoivat!
Mielellään mennään pian uudestaan, kunhan saadaan kolmen koiran porukka kasaan, että hinta pysyy kohtuullisena.
Torstaina 12.12. oli vuorossa kauan odotetun toisen lupauksen täyttäminen. Lähdimme Nokialle Tampereen koirauintiin! Tästä on kiittäminen Tammermaan mäyräkoirakerhoa, joka järjesti edullisen 5 euron tutustumiskäynnin. Iineksellä oli uintiaikaa 30 minuuttia.
Puoli tuntia uimassa riitti Iinekselle täysin: viimeistä kertaa Iines ei jaksanut edes hakea delfiiniä, vaan jäi reunalle vinkumaan.
Uimisen jälkeen Iines pestiin shampoolla, jota sai uimalasta. Kuivauspyyhkeinä oli säämiskää, mikä kuivasi turkin pinnan hyvin, mutta muun muassa tassuja varten olisi tarvittu tavallista pyyhettä. Turkinkuivaajia Iines pelkäsi, ja ne pitivät kovaa ääntä. En halunnut pilata Iineksen ensimmäistä uimalakokemusta kuivaamalla sitä väkisin kuivaajalla. Puin sille villapaidan ja sitten koiruli käärittiin vielä mukaan otettuun fleecepeittoon. Automatka kotiin sujui peiton sisässä sylissäni koomaillen. Iines taisi olla ihan poikki, kun ei se liikkunut ollenkaan. Kotona ruoka ja uni maittoivat!
Mielellään mennään pian uudestaan, kunhan saadaan kolmen koiran porukka kasaan, että hinta pysyy kohtuullisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti