Eilen oltiin metsälenkillä ja heiteltiin Iinekselle pienellä hiekkakentällä frisbeetä. Pikku koira menee siitä ihan kierroksille ja pitää omaa hassua innostumisääntään paikallaankin ollessaan. Iines loikki edellämme metsässä ja rääkäisi yhtäkkiä. Juoksin katsomaan ja nostin Iineksen syliin. Mitään ihmeempää ei näkynyt tassuissa eikä maassa, ja Iines vaikutti jo unohtaneen mitä tapahtui ja nuolaisi naamaani. Jatkoimme lenkkiä, vielä oli reilusti yli puolet matkasta jäljellä. Iines juoksenteli metsässä ja kulki ihan normaalisti.
Kuitenkin illalla, kun olisin nostanut sen syliini, Iines vinkaisi kovaa. Koskaan ennen se ei ole pitänyt mitään tuollaista ääntä, vaikka sitä olisi osunut vahingossa lelulla päähänkin. Iines ryömi sängyn alle piiloon, eikä sitä meinannut saada pois millään edes herkuilla lahjomalla. Viimein kun potilas saatiin tutkittavaksi, huomasimme, että sen oikea takajalka oli kipeä. Kävely oli hieman erilaista kuin yleensä. Iines oli tainnut nuolla koipeaan, kun karva oli siitä kohtaa kuin kuivuneen kuolan peitossa. Kipu on siis reidessä, eikä tassussa.
Melkein koko yön (Aamulla Iines vinkui ja nostin sen sänkyymme. Iines valtasi onnellisena Isännän paikan pää tyynyllä ja nukkui siinä.) ja koko tämän päivän Iines on levännyt kopassaan. Lämmitin sille joululahjaksi saamamme mäyräkoira-kauratyynyn, jos se auttaisi. Katsotaan nyt pari päivää, miten jalka paranee. Ainakaan Iines ei onnu sillä, vaikka asteleekin varovaisemmin kuin tavallisesti.
Vaikka vaiva ei olekaan mikään kamalan paha, tuntuu silti kauhealta, kun toinen on kipeänä, eikä osaa kunnolla auttaa. Osaisivatpa koirat kertoa mihin sattuu ja kuinka paljon!
30.12.2013: Aamulla huomasin - tai oikeastaan tunsin - Iineksen jalassa n. 4 cm pitkän naarmun. Varmaan jokin risu oli tehnyt pienen haavan reiden sisäpuolelle ja nyt se oli parantunut. Huh. Silmillä ei tuolta karvan seasta kyllä pystyisi erottamaan mitään.
Kuitenkin illalla, kun olisin nostanut sen syliini, Iines vinkaisi kovaa. Koskaan ennen se ei ole pitänyt mitään tuollaista ääntä, vaikka sitä olisi osunut vahingossa lelulla päähänkin. Iines ryömi sängyn alle piiloon, eikä sitä meinannut saada pois millään edes herkuilla lahjomalla. Viimein kun potilas saatiin tutkittavaksi, huomasimme, että sen oikea takajalka oli kipeä. Kävely oli hieman erilaista kuin yleensä. Iines oli tainnut nuolla koipeaan, kun karva oli siitä kohtaa kuin kuivuneen kuolan peitossa. Kipu on siis reidessä, eikä tassussa.
Melkein koko yön (Aamulla Iines vinkui ja nostin sen sänkyymme. Iines valtasi onnellisena Isännän paikan pää tyynyllä ja nukkui siinä.) ja koko tämän päivän Iines on levännyt kopassaan. Lämmitin sille joululahjaksi saamamme mäyräkoira-kauratyynyn, jos se auttaisi. Katsotaan nyt pari päivää, miten jalka paranee. Ainakaan Iines ei onnu sillä, vaikka asteleekin varovaisemmin kuin tavallisesti.
Vaikka vaiva ei olekaan mikään kamalan paha, tuntuu silti kauhealta, kun toinen on kipeänä, eikä osaa kunnolla auttaa. Osaisivatpa koirat kertoa mihin sattuu ja kuinka paljon!
30.12.2013: Aamulla huomasin - tai oikeastaan tunsin - Iineksen jalassa n. 4 cm pitkän naarmun. Varmaan jokin risu oli tehnyt pienen haavan reiden sisäpuolelle ja nyt se oli parantunut. Huh. Silmillä ei tuolta karvan seasta kyllä pystyisi erottamaan mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti