Iines avaa pakettejaan.
Tänä vuonna joulua vietettiin peräti kaksi kertaa. Ensin vanhemmillani, jolloin annoin oman lahjani Iinekselle eli vinkuvan possupehmolelun. Iines sai myös äitini tekemän vinkuvan koiralelun.
Jouluaattona lähdimme Isännän vanhemmille maalle. Siellä Iines hämmentyi lahjavuoresta ja sitä piti vähän auttaa pakettiensa avaamisessa. Isäntä antoi Iinekselle kuvassa näkyvän pimeässä hohtavan frisbeen. Sitä on jo kokeiltu monta kertaa, ja täytyy sanoa, että toimii todella hyvin ja erottuu pimeästä metsästä. Lisäksi Iines sai Isännän vanhemmilta nameja.
Joulupäivänä lähdettiin katsomaan, josko peuroja näkyisi. Niitä on seudulla tosi paljon. Peuran jälkiä ja kakkaa löytyi kyllä runsaasti, mutta ei peuroja...paitsi lopuksi kun poikkesimme pellolta metsään, näimme vilahduksen muutamasta peurasta. Iines ei niitä tainnut nähdä, mutta haistoi kyllä pian. Koira ja 10 metrin jäljestysnaru katosivat hämärään metsään...hetki odotusta ja Iineksen huutelua...ja tajusin, miten huonosti olinkaan varustautunut: Iineksellä ei ollut nimilaattaansa valjaissa, eikä minulla puhelinta. Onneksi Iines tuli pian takaisin!
Vielä mä voisin tuolta käydä katsomassa peuran jälkiä...
Pellolla ja metsässä rymyämisen jälkeen Iines oli ihan märkä ja pääsi jalkatilaan lämmittelemään ilmastoinnin lämmittäessä.
Koko joulun sää oli sateinen ja harmaa. Sisällä kotona kuitenkin kelpasi lukea joululahjaksi saamaani kirjaa ja koira sylissä. <3
Tänä vuonna joulua vietettiin peräti kaksi kertaa. Ensin vanhemmillani, jolloin annoin oman lahjani Iinekselle eli vinkuvan possupehmolelun. Iines sai myös äitini tekemän vinkuvan koiralelun.
Jouluaattona lähdimme Isännän vanhemmille maalle. Siellä Iines hämmentyi lahjavuoresta ja sitä piti vähän auttaa pakettiensa avaamisessa. Isäntä antoi Iinekselle kuvassa näkyvän pimeässä hohtavan frisbeen. Sitä on jo kokeiltu monta kertaa, ja täytyy sanoa, että toimii todella hyvin ja erottuu pimeästä metsästä. Lisäksi Iines sai Isännän vanhemmilta nameja.
Joulupäivänä lähdettiin katsomaan, josko peuroja näkyisi. Niitä on seudulla tosi paljon. Peuran jälkiä ja kakkaa löytyi kyllä runsaasti, mutta ei peuroja...paitsi lopuksi kun poikkesimme pellolta metsään, näimme vilahduksen muutamasta peurasta. Iines ei niitä tainnut nähdä, mutta haistoi kyllä pian. Koira ja 10 metrin jäljestysnaru katosivat hämärään metsään...hetki odotusta ja Iineksen huutelua...ja tajusin, miten huonosti olinkaan varustautunut: Iineksellä ei ollut nimilaattaansa valjaissa, eikä minulla puhelinta. Onneksi Iines tuli pian takaisin!
Vielä mä voisin tuolta käydä katsomassa peuran jälkiä...
Pellolla ja metsässä rymyämisen jälkeen Iines oli ihan märkä ja pääsi jalkatilaan lämmittelemään ilmastoinnin lämmittäessä.
Koko joulun sää oli sateinen ja harmaa. Sisällä kotona kuitenkin kelpasi lukea joululahjaksi saamaani kirjaa ja koira sylissä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti