Kuva.
Eilen parin tunnin kävelyllä nähtiin metsäkauris! Sieltä se katseli meitä paikoiltaan vähälumisessä metsässä. Onneksi nähtiin se ennen Iinestä! Otin Iinesken kiinni ja sitten mentiin katsomaan lähempää. Kauriista ei tietenkään nähty enää vilaustakaan ja hyvin hiljaa se oli painellut syvemmälle metsään. Lumessa näkyi kuitenkin jälkiä ja Iines villiintyi ne huomatessaan. Jonkin aikaa seurattiin niitä ja hypittiin oksien ja muun aluskasvillisuuden seassa. Enää ei oravanjäljet kiinnostaneet Iinestä, kun oli vainu isommasta riistasta.
No, sitten me ihmiset kyllästyttiin selvittämään flexin hihnaa risujen ympäriltä ja houkuteltiin Iines takaisin kävelypolulle. Loppukävelyn Iines sai taas kulkea vapaana, ja pitkään se nuuskutti maata, jos sittenkin saisi uudestaan vainun siitä ihanasta hajusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti