Fysioterapeutilla ja tapaus bussissa

Koppaa ei otettu tällä kertaa mukaan, niinpä Iines teki pesän laukkuun. Siellä se viihtyi mielellään ja meni laukkuun vielä kotonakin, kunnes vein sen takaisin varastoon.

Loppiainen vietettiin Kotkassa mummolla, ja Iineksen osalta siihen kuului fasaanin ja rusakkojen ajamista. Tosin hihnassa, mutta kuitenkin. Iines löysi fasaanin kaksi kertaa uudestaan, vaikka välillä se lensi piiloon. On siinä tarkkahajuinen koira! Rusakkojakin Iines pääsi hätyyttämään ja kimeiden ajokiljaisujen lisäksi kuultiin ensimmäistä kertaa jopa kunnon HAUkin. :)

Koska Iineksen jakaus niskassa oli vieläkin erittäin mutkalla, varasin sille joulukuun lopussa oman mielenrauhanikin takia ajan fysioterapeutti Kirsi Piispaselle täksi päiväksi. Noin viikko tätä päivää ennen jakaus alkoi itsestään suoristua. En sitten viitsinyt aikaa peruuttakaan, ja onhan se parempi, että joku ammattilainen arvioi tilanteen, ettei jää vain minun vastuulleni.

Niska oli onneksi kunnossa! Selkää Iines vähän aristi, vaikka ilmekään ei värähtänyt. Kuulemma kannattaa varoa liian rajuja leikkejä, kuten pallon/frisbeen/kepin noutaminen. Kiihtyessään koira juoksee kuin päätön kana ja juuri äkilliset liikkeet kovassa vauhdissa aiheuttavat ongelmia lihaksiin. Selän- ja niskanhieronta teki varmasti Iinekselle kuitenkin hyvää. Fysioterapeutti suositteli Iinekselle hierontaa 1-2 kuukauden välein.

Kysyin vielä aikatauluista, kun hänelle on aina n. 2 viikon jono, että jos tulee välilevytyrä, niin mitäs sitten. Hän lupasi siinä tapauksessa järjestää aikaa, leikkauspotilaat menevät muiden edelle. Ihana kuulla, ettei sitten joskus tarvitse tuskailla jonon perässä, kun kuntoutuminen pitää aloittaa pian leikkauksen jälkeen.

Sitten bussiepisodiin, joka tapahtui menomatkalla. Noustiin normaalisti bussin päätepysäkiltä kyytiin. Parin pysäkin päästä samalta pysäkiltä bussiin tulee vanhempi naisihminen (vähemmänkin korrekteja ilmaisuja kävi useampi mielessä)ja nuori nainen pienen koiransa kanssa.  Tämä naisihminen alkaa heti meuhkaamaan, että koira ei saa tulla bussiin. Kuski kuitenkin sanoo, että bussissa on jo toinenkin koira (me), ja niin pysäkillä odottanut nainen ja pieni koira tulevat myös bussiin.  

Naisihminen jatkaa kuitenkin valitustaan ja uhkaa soittaa poliisit. Kuski soittaa esimiehelleen ja koska koira (me) oli ensin bussissa, saa koira jäädä ja siten myös se toinenkin koira. Naisihminen soittaa jonnekin ja selosti tilannetta, poliiseja ei kuitenkaa näy, ja kuskikin on sitä mieltä, ettei tähän nyt poliiseja tarvita. Huudan väliin, että koska täällä on jo koira, ei toisen koiran poisjättäminen auta mitään minkään allergian takia. Ehdotan myös, että eikö kävisi, että me koiralliset mennään toiseen päähän bussia. Naisihminen ei tunnu kykenevän keskusteluun, vaan intää vain samaa. Siirrymme kuitenkin toisen koiranomistajan kanssa aivan bussin taakse istumaan.

Lopulta tilanne ratkeaa niin, että toisen koiran pitää poistua bussista, koska naisihminen oli noussut kyytiin ennen heitä. Näin kuskin (ylempi?) esimies asian ratkaisi. Me saatiin kuulemma kuitenkin jäädä. Vähän tuntuu epäloogiselta tuollainen päätös ja epäilyttää, mahtoiko tämä esimies ymmärtää tilanteen oikein. Poisjoutuneen koiran omistaja saa jonkun puhelinnumeron, kenelle voi asiasta valittaa. Harmitti kovasti heidän puolestaan, koska he olivat menossa junaan ja nyt varmaan myöhästyivät siitä.

Naisihminen vaikutti taasen niin ammattivalittajalta kuin voi olla. Kumma kun pystyi olemaan bussissa, vaikka Iines oli mukana. Eipä tainnut nainen edes ymmärtää, että toinenkin pelottava koira on samassa ilmatilassa...

Kyllä adrealiini nousi tuossa tilanteessa ja eipä ole bussissakaan tullut ennen noin huudettua. Nyt oli pakko, kun ei sinne eteen olisi muuten kuulunut. Eipä sillä, olisin ärtymystänikin voinut huutaa vaikka vähän lisää...