Silakoita, söisinkö noita?

 Iltaruoaksi tehtiin tänään paistettuja silakoita. Annoin Iinekselle yhden fileen, kun se vaikutti kiinnostuneelta kalasta. Iines vain nuuhki silakkaa ja meni omalle kipolleen syömään nappuloitaan. Ei sitten.

Kun kaikki fileet oli paistettu, Iines halusi taas maistaa silakoita ja nyt ne kelpasivat hyvin!

                                   Namnam, tuumii Iines silakoista.

Pari päivää Iines on syönyt vain puolet annoksestaan, mutta nyt on jo palattu normaaliruokiin. Muuten se ei olisi mitään silakoita saanutkaan maistiaisiksi. Lenkkeilykään ei ole Iinestä kovin paljoa kiinnostanut, kai on ollut liian kuuma ja nyt on liian märkä, kun vain sataa. Sai Iines sentään eilen paljon liikuntaa, kun se ja Isäntä kävivät järvellä lenkillä ja Iines nouti keppiä uiden minkä tassuistaan pääsi.

Iineksen päiviin on kuulunut myös suuremman saaliin riepottamista, nimittäin vanhan tyynyn! Siitä sai tosi kivan lelun ja vasta nyt, noin viikon jälkeen, siitä alkaa irrota vanua.

Viime viikolla retkeiltiin Kintulammella ja kerrankin me kaikki kolme päästiin yhdessä uimaan. Iines haki uimalelua ja ui sunnuntaiuintia sinne tänne ainakin 15 minuuttia. Sitten houkuttelimme sen laiturille lepäämään, itse se olisi vielä jatkanut uimista. Mutta kyllä se nautti niin olostaan!

Silmät kiiluvat tarkkaavaisesti, kun lelua pitää kädessä. Joko se kohta lentää veteen?