Viime viikolla käytiin Lempäälän puolella metsäretkellä. Oli hieno ilma ja ihanan syksyistä.
Paistoimme Isännän kanssa makkaraa. Iineksellä oli omat puuhansa: se haisteli ympäriinsä ja piti vahtia. Kumma, ettei se ehtinyt edes kerjäämään makkaraa. Vahtiminen palkittiinkin, sillä vieressä kulkevalla pikkutiellä meni hevonen ratsastajineen ohitse. Iines katseli hevosta kiinnostuneena ja halusi mennä haistelemaan sen jälkiä. Varmaan se olisi lähtenyt peräänkin, jos olisi silloin ollut vapaana.
Tämän vuoden uimiset luonnon vesissä on jo uitu, täytyy viedä Iines taas koirauimalaan polskimaan talvella. Nytkin Iines pysytteli kiltisti rannalla, eikä mennyt kastelemaan itseään.
Pikku retkemme oli onnistunut, vai mitä kertookaan Iineksen ilme:
Pari viikkoa sitten (mihin tämä aika oikein menee?) olimme mäyräkoirakerhon syyskauden avajaisissa, joita vietettiin täällä Hervannassa. Ohjelmassa oli makkaranpaistoa ja pikkumäykyt saivat kokeilla sorkan hakua putkesta. Iineskin pääsi lopuksi haistelemaan sorkkaa. Iines jopa leikki yhden mäykyn kanssa ja ne juoksivat innoissaan ympäriinsä. Oli niin kiva katsoa sitä leikkiä, Iines niin harvoin leikkii kenenkään koiran kanssa niin kuin pentuna. Toisaalta Iineksen toinen puoli tuli esiin, kun se piti vähän liian kovaa kuria yhdelle pennulle...Saipa Iines ainakin jotain sosiaalisia kontakteja muihin koiriin. On se aina jännä katsoa, miten mäykyt ryhmittyvät karvan värin mukaan omiin porukoihinsa. Sitten kun paikalle tulee "väärän värinen", haukutaan sille yhdessä. Ihme otuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti