Torstaina ajeltiin Vesilahteen mäyräkoirakerhon vesiriistaharjoituksiin. Ensin syötiin pullaa ja teetä ja kuunneltiin mikä se sellainen vesiriistakoe oikein on.
VERI-koe on terrierien ja mäyräkoirien vesiriistakoe, jota alettiin käyttää 2000-luvun alussa. Tarkoituksena on testata luolakoirarotujen taipumuksia ja käytettävyyttä vesilintumetsästyksessä. Kokeessa on 3 osa-aluetta: haku, nouto ja jäljestys, jotka voidaan suorittaa missä tahansa järjestyksessä.
Haku-osiossa koiran pitää mennä etsimään saalista kaislikosta, vaikka sitä ei tässä kohtaa vielä löydykään.
Noudossa ensin ammutaan haulikolla, sitten heitetään lintu veteen mahdollisimman kauas, mutta niin että koira näkee heiton. Luvan saatuaan koira saa lähteä noutamaan lintua. Rantaan tullessa koiran pitää luovuttaa lintu ohjaajalleen.
Jäljestys-osion tarkoituksena on selvittää koiran halua ja kykyä jäljestää metsään tai pellolle pudonnutta ja haavoittunutta lintua. Laahausjälki on S-muotoinen ja se tehdään keppiin kiinnitetyllä linnulla. Jäljen pituus on 150 m. Lintu piilotetaan koloon tai syvennykseen.
Nuuh-nuuh, mikä toi on?
Tällaisia asioita me sitten harjoiteltiin! Harjoituslintuina meillä oli monta ihan oikeaa, kuollutta sorsaa. Ensin koirat saivat tutustua lintuihin ja haistella niitä. Sitten osa porukasta lähti jäljestämään ja osa rannalle. Me mentiin rannalle, jonne Iineksellä oli kiire.
Rannan tapahtumien tarkkailua. Hei, toi toinen koira pääsi uimaan!
Mutta ei Iines oikein tiennytkään, mitä siellä rannalla oikein pitäisi tehdä. Vähän se kävi vedessä katsomassa, mikä siellä oikein on, mutta muuten sorsa ei kiinnostanut yhtään. Sitten Iines vain tassutteli rantaviivalla.
Jäljestäminen sentään sujui hyvin, ja sen homman Iines selvästi osaa! Sorsa jäljen lopussa ei taaskaan oikein kiinnostanut...mutta ei kaikki muutkaan mäykyt vaikuttaneet vielä niin innostuneilta sorsista. Monet olivat Iineksen tavoin varovaisen kiinnostuneita ja vähän hämmentyneitä.
Jäljestämisen jälkeen Iines pääsi vielä uudestaan kokeilemaan sorsan noutoa. Nyt Iines otti sorsan jo suuhunsakin ja kantoi sitä pienen matkan! Mutta siihen se toistaiseksi vielä jäi.
Lopuksi Iines pääsi viimein kunnolla uimaan ja tekemään sitä, mitä se osaa ja mistä se suuresti nauttii: noutamaan keppiä.
VERI-koe on terrierien ja mäyräkoirien vesiriistakoe, jota alettiin käyttää 2000-luvun alussa. Tarkoituksena on testata luolakoirarotujen taipumuksia ja käytettävyyttä vesilintumetsästyksessä. Kokeessa on 3 osa-aluetta: haku, nouto ja jäljestys, jotka voidaan suorittaa missä tahansa järjestyksessä.
Haku-osiossa koiran pitää mennä etsimään saalista kaislikosta, vaikka sitä ei tässä kohtaa vielä löydykään.
Noudossa ensin ammutaan haulikolla, sitten heitetään lintu veteen mahdollisimman kauas, mutta niin että koira näkee heiton. Luvan saatuaan koira saa lähteä noutamaan lintua. Rantaan tullessa koiran pitää luovuttaa lintu ohjaajalleen.
Jäljestys-osion tarkoituksena on selvittää koiran halua ja kykyä jäljestää metsään tai pellolle pudonnutta ja haavoittunutta lintua. Laahausjälki on S-muotoinen ja se tehdään keppiin kiinnitetyllä linnulla. Jäljen pituus on 150 m. Lintu piilotetaan koloon tai syvennykseen.
Tällaisia asioita me sitten harjoiteltiin! Harjoituslintuina meillä oli monta ihan oikeaa, kuollutta sorsaa. Ensin koirat saivat tutustua lintuihin ja haistella niitä. Sitten osa porukasta lähti jäljestämään ja osa rannalle. Me mentiin rannalle, jonne Iineksellä oli kiire.
Mutta ei Iines oikein tiennytkään, mitä siellä rannalla oikein pitäisi tehdä. Vähän se kävi vedessä katsomassa, mikä siellä oikein on, mutta muuten sorsa ei kiinnostanut yhtään. Sitten Iines vain tassutteli rantaviivalla.
Jäljestäminen sentään sujui hyvin, ja sen homman Iines selvästi osaa! Sorsa jäljen lopussa ei taaskaan oikein kiinnostanut...mutta ei kaikki muutkaan mäykyt vaikuttaneet vielä niin innostuneilta sorsista. Monet olivat Iineksen tavoin varovaisen kiinnostuneita ja vähän hämmentyneitä.
Jäljestämisen jälkeen Iines pääsi vielä uudestaan kokeilemaan sorsan noutoa. Nyt Iines otti sorsan jo suuhunsakin ja kantoi sitä pienen matkan! Mutta siihen se toistaiseksi vielä jäi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti