Me osallistuttiin pitkänäperjantaina Hakametsässä Iineksen toiseen mätsäriin, jonka järjestäjänä oli Sveitsinpaimenkoirat ry. Ihmisiä oli yllättävän paljon liikkeellä ja omaa vuoroa jouduttiin odottamaan aika kauan. Iines ainakin kyllästyi, kun masukin kastui kurassa. Välillä oli jopa kauhea räntäsadekin, mutta onneksi sekin hetken päästä loppui. Meninmme välillä koirapuistoon, että Iines piristyisi ja heräisi horroksesta. Ehdimme juuri parahiksi oman vuoromme alkuun. Iines kulki kiltisti, joskin sitä sai kovasti innostaa. Hampaatkin antoi katsoa, eikä pelännyt juuri ollenkaan. Sitten oli toisen koiran vuoro, joka oli noin puolet Iinestä nuorempi. Se sai huomautuksia siitä, että kuuluu kävellä eikä hyppiä. Sillä aikaa Iines seisoi nätisti paikallaan. Luulin jo, että hyvin meni ja päästään jatkoon. Mutta ei, sininen nauhahan sieltä tuli. Ja PAH! Nyt oli kyllä aika epäreilua, sanon minä. Koira kuulemma näytti siltä, että olisi mieluummin kotisohvalla. No, se ehkä oli totta. Ehkä me vielä mennään muutamaan mätsäriin ennen oikeita näyttelyitä, mutta sitten saa kyllä loppua, jos tuollainen peli jatkuu. Ja nyt ei tosiaan ollut Iineksen "vika", kuten ensimmäisissä mätsäreissä, kun se vielä pelkäsi niin paljon. Seuraavissä mätsäreissä on syytä olla kuiva alusta, jota pitkin tassutella, niin Iineskin varmaan innostuu enemmän. Oli muuten aika järkkyä huomata, että edes maksapihvit eivät motivoineet Iinestä. Oli meillä tennispallokin mukana, mutta sekään ei ollut se ykkösjuttu. Ensi kerralla on syytä ottaa sininen kumipallo mukaan, jos se ei tepsi niin ei mikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti