Perjantai 13. päivä. Niinpä. Siksi kannattikin mennä järven toiselle puolelle heittelemään palloa Iineksen kanssa. Mutta tarkoitus oli hyvä ja vähän aikaa olikin hauskaa! Sitten Iinekselle kävi nolosti, eikä se löytänytkään enää palloa. Rakasta sinistä kumipalloa, sitä kaikkein parasta leluaan. Iines etsi, minä etsin, mutta ei löytynyt. Mielestäni en edes heittänyt sitä kovin kauas. Lopulta piti lähteä kotiin, mutta Iines ei olisi halunnut lähteä. Se jäi istumaan paikoilleen ja katsoi ihmeissään, että lähdetäänkö me ILMAN palloa. Kaiken kukkuraksi Iineksen turkkiin oli jäänyt kiinni takiaisia.
Illalla Iines istui eteeni, heilutti häntää ja katsoi ihan sillä ilmeellä, että anna pallo. Tänä aamuna lähdimme vielä etsimään sitä, mutta ei löytynyt. Iltapäivällä ei sitten auttanut muu kuin suunnata Mustiin ja Mirriin ostamaan uusi. Onneksi siellä oli samanlaisia kumipalloja sinisenä, punaisena ja oranssina. Ajattelin ottaa punaisen vaihteeksi, mutta se olikin ehkä pieni virhe. Ainakaan vielä Iines ei ihan ymmärrä, että punaisenkin pallon nimi on pallo. Kun sanoin "etsi pallo", Iines meni punaisen pallon ohi ja etsi varmaankin sinistä. Pääasia kuitenkin on, että meillä on pallo huomisen agilitykarsintoja varten.
Osa II Kuinka pallo lopulta löytyi
Sunnuntaina minä, Iines ja onnekas veljeni menimme agilitykarsintojen jälkeen vielä kerran etsimään kadonnutta palloa. Minä menin joukon etunenässä ja kuinkas ollakaan: ei tarvinnut kuin kerran katsoa ympärilleen niin maasta pilkotti aivan selvästi jotakin sinistä. Siellä oli meidän pallo! Jipii! Onneksi sentään löysin sen itse, mutten olisi ollut ehkä vähän noloa. Lumet olivat näköjään sulaneet juuri tarpeeksi ja tottakai hukkuneita esineitä tunnetusti hyvin löytävän veljeni läsnäololla oli suuri vaikutus. ;) Tämä ainakin vain vahvisti hänen löytäjän mainettaan. Iines oli aivan innoissaan pallostaan, selvästikään punaisella pallolla ei ollut mitään sijaa sinistä vastaan.
Illalla Iines istui eteeni, heilutti häntää ja katsoi ihan sillä ilmeellä, että anna pallo. Tänä aamuna lähdimme vielä etsimään sitä, mutta ei löytynyt. Iltapäivällä ei sitten auttanut muu kuin suunnata Mustiin ja Mirriin ostamaan uusi. Onneksi siellä oli samanlaisia kumipalloja sinisenä, punaisena ja oranssina. Ajattelin ottaa punaisen vaihteeksi, mutta se olikin ehkä pieni virhe. Ainakaan vielä Iines ei ihan ymmärrä, että punaisenkin pallon nimi on pallo. Kun sanoin "etsi pallo", Iines meni punaisen pallon ohi ja etsi varmaankin sinistä. Pääasia kuitenkin on, että meillä on pallo huomisen agilitykarsintoja varten.
Osa II Kuinka pallo lopulta löytyi
Sunnuntaina minä, Iines ja onnekas veljeni menimme agilitykarsintojen jälkeen vielä kerran etsimään kadonnutta palloa. Minä menin joukon etunenässä ja kuinkas ollakaan: ei tarvinnut kuin kerran katsoa ympärilleen niin maasta pilkotti aivan selvästi jotakin sinistä. Siellä oli meidän pallo! Jipii! Onneksi sentään löysin sen itse, mutten olisi ollut ehkä vähän noloa. Lumet olivat näköjään sulaneet juuri tarpeeksi ja tottakai hukkuneita esineitä tunnetusti hyvin löytävän veljeni läsnäololla oli suuri vaikutus. ;) Tämä ainakin vain vahvisti hänen löytäjän mainettaan. Iines oli aivan innoissaan pallostaan, selvästikään punaisella pallolla ei ollut mitään sijaa sinistä vastaan.
Voi Iinestä :) Onneks sentään löyty se pallo :)
VastaaPoista