Hae tästä blogista

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Agilitykarsinnat ja virikekurssin viimeinen kerta

Tänään oli Tamskin agilitykarsinnat Sääksjärvellä, viikon päästä selviää päästiinkö alkeiskurssille. Meidän vuoro oli heti ensimmäisinä. Paikalla oli meidän lisäksi ehkä neljä tai viisi koiraa ohjaajineen. Muut odottivat sivummalla hallin nurkassa ja katselivat, mitä teimme. Onneksi en silloin ajatellut, että toiset seuraavat joka liikettäni. Ensiksi Iines sai haistella Tamskin tyyppejä ja sitten sen piti jäädä paikalleen odottamaan ja minun siirtyä toiseen päähän hallia. Ensimmäisellä kerralla Iines lähti ilman lupaa paikoiltaan, mutta toisella kertaa sujui hyvin. Seuraavaksi leikin Iineksen kanssa pallolla ja Iines meni itsenäisesti putken läpi. Olikohan se sitten hyvä vai huono asia? Valittavina esteinä oli siis putki, pieni A:n muotoinen este ja pieni pöytä. Onneksi pöydällä ei tarvinnut tehdä mitään, en edes oikein tiedä mitä sillä tehdään. Jotain sen suuntaista olen Koiramme-lehdestä lukenut, että koiran pitäisi seisoa sillä pöydällä. Minusta se kuulostaa agilityssä vähän kummalta. A-estettä Iines selvästi jännitti tai ei ainakaan kovin mielellään olisi tullut sille. Koitin sitten houkutella sitä nameilla ja saatiin sekin suoritettua. Kokonaisuutena meillä meni minusta ihan kivasti, ainakaan Iines ei lähtenyt haahuilemaan minnekään kesken kaiken, eikä vierastanut muita ihmisiä. Olin vähän yllättynyt, kun Iines meni nuuhkimaan heitä ihan reippaana. Toisaalta en nähnyt muiden koirien ja niiden ohjaajien suorituksia, niin vaikea sanoa miten meni.

Vähän aikaa ehdittiin vetää kotona henkeä, ennen kuin lähdettiin kokeilemaan erilaisia aktivointipelejä Kelmien kerhon aktivointipelipäivään. Koska jotkut ääliöt olivat rikkoneet Rosendahlin parkkipaikalle pulloja, siirryimme peleinemme metsään. Kokeiltavana oli ainakin kymmenen erilaista peliä. Peipposet visersivät, aurinko paistoi ja seitsemän koiraa leikki rauhassa peleillä. Olisi pitänyt olla kamera mukana!

Vaikka Iines tekee pallon kanssa taitavaa tassutyöskentelyä, peleissä se suosi hampaita. Jos namia ei tahtonut löytyä, alkoi se kaluta pelin reunaa tai nosti koko peli ilmaan. Tehtäväkseni jäi pelien nameilla täyttämisen lisäksi pitää kiinni peleistä ja katsella Iineksen puuhia. Nyt kun sai kokeilla eri pelejä, on helpompi ostaa omalle koiralle sopiva. Muoviset pelit on helpompi puhdistaa, mutta puiset ovat painavampia ja siksi myös hyviä. Iinekselle vaikeimpia olivat pelit, joissa palikka tai muu sellainen piti nostaa hampailla pois. Parhaimpia olisivat varmaan sellaiset pelit, joissa pitää käyttää montaa erilaista tekniikkaa namien saamiseksi. Koirat oppivat nopeasti pelien idean, joten kannattaa ottaa kahdesta pelistä vaikeampi vaihtoehto. Wuf.fi-kaupassa Tampereen Lielahdessa on kuulemma hyvä valikoima aktivoimispelejä. Se pitää ehdottomasti käydä tarkistamassa lähiaikoina.

                                      Iines lepää touhukkaan iltapäivän jälkeen.

Aktivointipelien jälkeen jatkettiin heti Vireyttä virikkeistämällä -kurssia, jonka viimeinen tapaamiskerta oli tänään. Tämä oli varmaan parhain kerta, Iineksellä oli todella mukavaa ja ilmakin oli hyvä. Iines sekosi kun esille otettiin pitkä agilityputki, pisin missä se on ikinä ollut! Se juoksi putken läpi, toiselle suuaukolle ja uudestaan läpi. Edestakaisin! Ihanaa! Putken lisäksi oli tuttu hyppyeste, vihannesylläri (hedelmiä ja vihanneksia, joita koirat saivat tutkia), "kalalammikko" eli pesuvati, jonka pohjalla oli vähän vettä ja pinnalla kuivatun kalan paloja, joita koirat saivat hakea. Iines puhalsi taas kuonostaan kuplia, söpöä. Lisäksi oli vielä ainakin pujottelua kosketuskepin avulla ja kaiveltava ja myllättävä pahvilaatikko, jossa oli sanomalehden paloja ja herkkuja. Lopuksi Iines sai vielä viimeisen kerran mennä putkesta ennen kuin lähdimme bussipysäkille. Iines olisi vielä halunnut jäädä leikkimään, mutta touhuaminen oli tehnyt tehtävänsä: hyvä kun pikku koira jaksoi vaihtaa bussia Keskustorilla ja kävellä pysäkiltä kotiin.

                                 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti