Virikejälki

Tiistaina oli koirakoulu Kelmikkään Vireyttä virikkeistämällä -kurssin toinen kerta koirien kanssa. Teimme koirille virikejäljen metsään. Jäljestäminen on koiralle oikeaa työtä ja mielekästä. Koiran itsetuntokin paranee, kun se aivan itse löytää saaliin. Omistajan tehtävä on seurata koiraa ja antaa sen tehdä työ. Aluksi jäljen kannattaa olla lyhyt ja suora, noin 15-25 metriä. Jäljen pituutta voi myöhemmin lisätä ja tehdä kulmia.

Tarvikkeet jäljen tekemiseen:
- narua, lahjapaperinaru on kuulemma hyvä (tai sukkahousut)
- sakset
- muovirasia
- "saalis" eli nakkia, kanankoipea tms. (tai tonnikalaa, jauhelihaa)
- (jotain millä merkitsee aloituspaikan itselleen, esim. pyykkipojilla)

Jäljestettävinä herkkuina meillä oli nakkia, kanankoipea ja tonnikalaa. Valitsin Iinekselle kanankoiven, koska se pitää siitä paljon. Naru sidottiin koipeen, Iines jätettiin opettajan huomaan, ja niin minä lähdin tekemään jälkeä. Aloituskohdan merkitsin muovikepillä, että tiedän tarkalleen kohdan, minkä koiralle näytän. Sitten kävelin eteenpäin vetäen kanankoipea narusta perässäni, kunnes matkaa oli tarpeeksi. Lopuksi naru leikataan pois, ettei koira syö sitäkin, ja saalis peitetään muovirasialla, etteivät varikset ja muut kutsumattomat vieraat koske siihen. Jäljen annetaan vanheta vähintään 10 minuuttia.

Seuraavaksi koirat pääsivät yksitellen omille jäljilleen ja saimme seurata toisten koirien työskentelyä. Toiset menivät siksakkia, toiset suoraan nenä kiinni maassa. Iines kuului viimeksi mainittuun ryhmään. Ensin vein Iineksen jäljen alkuun ja sanoin "jälki". Jäljestämiseen kannattaa käyttää eri sanaa kuin etsimiseen, sillä työskentelytapa on koiralle erilainen. Meillä etsiminen on tarkoittanut piilossa olevien asioiden etsimistä. Koira saattaa kuulemma saaliin löydettyään kaivaa sen maahan, pissata tai kakata sen päälle tai kieriä siinä. Koiran pitää kuitenkin antaa tehdä sille mitä haluaa, sillä saalis on sen oma. Onneksi Iines oli järkevä ja söi kanankoiven, hitaasti ja nautiskellen.

Tonnikalalla tai jauhelihalla tehtävää jälkeä varten tarvitaan sukkahousut tai sukan ja narua. Tonnikalaa laitetaan sukkahousuihin tai sukkaan, jonka päähän sidotaan naru. Sukkahousuja vedetään maassa haluttu matka ja lopuksi sukkahousujen sisältö kumotaan maahan ja peitetään muovirasialla. Tonnikalalla jäljen voi tehdä myös suoraan purkista, jolloin lientä tiputellaan jäljelle tasaisin välimatkoin.

Myös lihaliemellä voi tehdä "verijäljen". Lihalientä laitetaan pulloon, jossa on tippakorkki, esim. ketsuppipulloon. Lientä ruikitaan jäljen alkuun (ja kulmiin) vähän enemmän ja loppujäljelle tasaisesti. Saaliiksi käy jokin koiralle hajun perusteella uskottava asia, kuten sisäelimet, liha tai riista, tai paremman puutteessa jokin muu, minkä päälle tiputetaan muutama tippa lihalientä.

Virikejäljessä on tärkeintä, että koiralla on kivaa. Se saa edetä omaan tahtiinsa, eikä saalista tarvitse ilmoittaa. Jäljestäminen on koirista kuulemma jännittävää ja joistakin aluksi pelottavaakin. Siksi koira saattaa käydä useita kertoja pissalla jäljestämisen aikana tai haukotella ja tehdä muita rauhoittavia eleitä. Jäljestäminen on koiralle myös erittäin raskasta, sillä nuuhkimista on paljon, siksi jäljestämistä ei tulisi tehdä useammin kuin kerran viikossa.