Lauantai-sunnuntai yönä, kun olin palaamassa kotiin, törmäsin yliopistolla isoon kettuun. Siinä se katseli ihan pienen matkan päästä. Vau, mikä näky! Mutta miten iso se olikaan, miten Iines muka pärjäisi kettua vastaan? Mäyräkoirillahan metsästetään kettujakin. Aamulla vein Iineksen siihen paikkaan, jossa kettu oli yöllä ollut. Vähän jälkiä siinä näkyikin ja kehotin Iinestä etsimään. Kovasti koira haisteli ja kuljimme ristiin rastiin pitkin pihaa, kunnes vähän ajan päästä piti lopettaa, kun Iines palasi lähtöpaikkaan. Saipahan vähän uusia virikkeitä!
Kuvan kettu ei liity tapaukseen.
Pääsiäisenä kävimme mummolassa Kotkassa. Menomatkalla Iines katseli paljon maisemia ikkunasta ja perillä se leikki koko ajan leluillaan ja juoksenteli ihmisten perässä. Millään ei olisi malttanut syödä, vähän maisteltuaan oli ihan pakko jatkaa pallon jahtaamista ja pupun riepottamista. Fasaaneja olisi ollut paljon jahdattavaksi, mutta siihen oli muuten huonot puitteet: liikaa ihmisiä, toisia koiria ja kävelyteitä. Lähellä oli myös koirapuisto, jota kävimme vilkaisemassa, mutta siellä oli aivan liian isoja koiria leikkikavereiksi.
Pääsiäisen kunniaksi Iineskin sai oman yllätysmunan. Suklaamunan muovikotelon sisään kätkettiin herkkupala ja kotelo käärittiin pääsiäismunan foliopaperiin. Eipä aikaakaan kun herkku oli jo kadonnut pitkäkuonoiseen suuhun. Paluumatka meni nukkuessa, kun oli parin päivän päiväunet jääneet koirulilta väliin.
Tänä aamuna nähtiin naapurin 8-vuotias Assi-mäyräkoira, joka opetti Iinekselle kuopan kaivamista. Assi kaivoi innoissaan maata metsän reunasta, jossa taisi olla myyränkoloja. Iines katseli ensin vierestä, että mitä toi tekee. Hetken päästä Iines meni viereen kaivamaan ja vilkuili samalla Assia: näinkö tää menee? Iines ei tuntunut vielä ihan ymmärtävän asian ydintä. Assi kuitenkin suostui lähtemään kotiin, kun näki Iineksen jatkavan kaivamista, pitihän sentään jonkun kaivaa myyrät esiin.
Loppuun iloinen uutinen: Iines pääsi ensi sunnuntain agility-karsintaan! :)
Pääsiäisenä kävimme mummolassa Kotkassa. Menomatkalla Iines katseli paljon maisemia ikkunasta ja perillä se leikki koko ajan leluillaan ja juoksenteli ihmisten perässä. Millään ei olisi malttanut syödä, vähän maisteltuaan oli ihan pakko jatkaa pallon jahtaamista ja pupun riepottamista. Fasaaneja olisi ollut paljon jahdattavaksi, mutta siihen oli muuten huonot puitteet: liikaa ihmisiä, toisia koiria ja kävelyteitä. Lähellä oli myös koirapuisto, jota kävimme vilkaisemassa, mutta siellä oli aivan liian isoja koiria leikkikavereiksi.
Pääsiäisen kunniaksi Iineskin sai oman yllätysmunan. Suklaamunan muovikotelon sisään kätkettiin herkkupala ja kotelo käärittiin pääsiäismunan foliopaperiin. Eipä aikaakaan kun herkku oli jo kadonnut pitkäkuonoiseen suuhun. Paluumatka meni nukkuessa, kun oli parin päivän päiväunet jääneet koirulilta väliin.
Tänä aamuna nähtiin naapurin 8-vuotias Assi-mäyräkoira, joka opetti Iinekselle kuopan kaivamista. Assi kaivoi innoissaan maata metsän reunasta, jossa taisi olla myyränkoloja. Iines katseli ensin vierestä, että mitä toi tekee. Hetken päästä Iines meni viereen kaivamaan ja vilkuili samalla Assia: näinkö tää menee? Iines ei tuntunut vielä ihan ymmärtävän asian ydintä. Assi kuitenkin suostui lähtemään kotiin, kun näki Iineksen jatkavan kaivamista, pitihän sentään jonkun kaivaa myyrät esiin.
Loppuun iloinen uutinen: Iines pääsi ensi sunnuntain agility-karsintaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti