Maanantaina aloitin opettamaan Iinestä haukkumaan merkistä, että se osaisi kesällä ilmaista löytämänsä kantarellit. Kantarellien etsintääkin on jo aloitettu vähäsen pakastimesta otetuilla, Iinekselle varatuilla pikku kantarelleillä. Sen se ainakin osaa.
Mutta haukkuminen, noh, kunhan nyt jotain ääntä lähtisi. Iines osaa haukkua, ainakin isoille koirille, jotka tulee sen alueelle. Mutta muuten sain tyytyä vinkumiseen ja murahteluun. Pidin namia kädessä ja aina kun Iines (lopulta) päästi jonkin äänen, nostin peukun pystyyn ja annoin namin. Iines oli touhusta tosi hämmentynyt ja peruutti aina vähän äännellessään. Häntä kuitenkin viuhtoi villisti.
Tiistaina saatiin jo kunnon ääntäkin irti, mutta taidan jättää tämän tempun opettamisen myöhemmälle. Iineksellä tuntuu alkaneen murrosikä vasta nyt kunnolla. Ainakin se on ollut viime aikoina hyvin reviiritietoinen, kulkenut häntä pystyssä ja merkannut pihamaata useammin kuin vain sen normaalin yhden kerran.
Mutta haukkuminen, noh, kunhan nyt jotain ääntä lähtisi. Iines osaa haukkua, ainakin isoille koirille, jotka tulee sen alueelle. Mutta muuten sain tyytyä vinkumiseen ja murahteluun. Pidin namia kädessä ja aina kun Iines (lopulta) päästi jonkin äänen, nostin peukun pystyyn ja annoin namin. Iines oli touhusta tosi hämmentynyt ja peruutti aina vähän äännellessään. Häntä kuitenkin viuhtoi villisti.
Tiistaina saatiin jo kunnon ääntäkin irti, mutta taidan jättää tämän tempun opettamisen myöhemmälle. Iineksellä tuntuu alkaneen murrosikä vasta nyt kunnolla. Ainakin se on ollut viime aikoina hyvin reviiritietoinen, kulkenut häntä pystyssä ja merkannut pihamaata useammin kuin vain sen normaalin yhden kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti