Tänään oli sitten se päivä, kun vieras koira juoksi pihastaan Iineksen perään. Joku keskikokoinen valko-musta/ruskea koira, onneksi se ei vaikuttanut kuitenkaankovin vihaiselta, mutta mistä sitä nyt tietää... Olimme iltakävelyllä ja koira oli pihallaan vapaana jonkun miehen kanssa. Onneksi se mies oli kuitenkin sen verran tilanteen tasalla, että tuli heti hakemaan koiraansa. Vieras koira jahtasi vähän Iinestä ja taisivat ne kerran pyörähtää maassakin. Onneksi ei käynyt kuinkaan! Mutta oli se vähän pelottavaa, kun ei siinä itse ehdi tai voi tehdä mitään. Pelkäsin, että nyt Iines saa jonkun trauman, mutta se lähti ihan reippaana ja päättäväisenä jatkamaan matkaa.
Olen aiemmin jo miettinyt, että olisi kätevää jos flexin narun saisi leikattua poikki jostain hätänappulasta painamalla. Sitten Iines olisi päässyt juoksemaan karkuun, nyt se pääsi vain osan matkaa, huhhuh. Jos taas flexin päästäisi irti, Iines pelkäisi jo sitäkin, kun se seuraa painavana perässä.
Toivotaan, että koirien kohtaamiset menevät jatkossa hyvin. Tänään Iines uskalsi nuuhkia berninpaimenkoiranpentua, vaikka yleensä se on saanut siitä rodusta kauhian haukkuhepulin, vaikka ollaan oltu kaukanakin. Edistystä siis ilmassa. Iines taisi tarvita hetken tottuakseen taas kaupunkielämään, ainakaan se ei ole enää haukkunut parvekkeelta toisia koiria.
Tämä päivä jää tuon episodin takia Iineksen elämän historiaan, mutta jää se myös toisesta iloisemmasta syystäkin. Iines nimittäin ulvoi tänään ensimmäistä kertaa! Aamukävelyllä sireenit päällä oleva ambulanssi ohitti meidät ja Iines sai jostain idean ulvoa. Ollaan me ennenkin nähty ambulansseja, mutta mitään ei ole tapahtunut. Iineksen ulvonta-ääni oli hento uuuu-uuu, eikä sitä olisi kuullut ellei ollut sen vieressä. Maailman söpöin ääni! <3 Sen kun saisi tallennettua joskus...
Videolla Iines lempipuuhassaan vaelluksella:
Olen aiemmin jo miettinyt, että olisi kätevää jos flexin narun saisi leikattua poikki jostain hätänappulasta painamalla. Sitten Iines olisi päässyt juoksemaan karkuun, nyt se pääsi vain osan matkaa, huhhuh. Jos taas flexin päästäisi irti, Iines pelkäisi jo sitäkin, kun se seuraa painavana perässä.
Toivotaan, että koirien kohtaamiset menevät jatkossa hyvin. Tänään Iines uskalsi nuuhkia berninpaimenkoiranpentua, vaikka yleensä se on saanut siitä rodusta kauhian haukkuhepulin, vaikka ollaan oltu kaukanakin. Edistystä siis ilmassa. Iines taisi tarvita hetken tottuakseen taas kaupunkielämään, ainakaan se ei ole enää haukkunut parvekkeelta toisia koiria.
Tämä päivä jää tuon episodin takia Iineksen elämän historiaan, mutta jää se myös toisesta iloisemmasta syystäkin. Iines nimittäin ulvoi tänään ensimmäistä kertaa! Aamukävelyllä sireenit päällä oleva ambulanssi ohitti meidät ja Iines sai jostain idean ulvoa. Ollaan me ennenkin nähty ambulansseja, mutta mitään ei ole tapahtunut. Iineksen ulvonta-ääni oli hento uuuu-uuu, eikä sitä olisi kuullut ellei ollut sen vieressä. Maailman söpöin ääni! <3 Sen kun saisi tallennettua joskus...
Videolla Iines lempipuuhassaan vaelluksella:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti