Tapaaminen pikku siilien kanssa

Hih, äsken nähtiin kaksi pikkuruista siiliä tutulla kävelylenkillä. Kumma, että ne viihtyvät näin kaupungissakin. Iines oli utelias ja haisteli niitä. Siilit menivät tietysti kerälle ja heti kun ne liikahtivat, Iines säpsähti taaksepäin. Toinen siilistä lähti kokoonsa nähden kovaa vaihtia eteenpäin tiellä ja Iines jolkotti tiivisti kuono ihan sen takana. Kauhean kiinostavia siilit eivät Iineksen mielestä silti olleet, sillä Iines lähti ihan kiltisti jatkamaan matkaa.

Kotipihassa nähtiin Iineksen arkivihollinen eli naapuritalon berninpaimenkoira. Iines alkoi haukkua sitä jo kaukaa ja tempoili hihnassa ihan hulluna. Ei yhtään Iineksen tapaista, paitsi tämän koiran ja ehkä joidenkin muidenkin isojen tummien koirien kanssa. Näiden kohtaaminen on aina vähän noloa, kun berninpaimenkoira menee aina nätisti omistajansa vierellä ohi.

Eilen kävimme kahden tunnin kävelyllä kiertämässä Iidesjärven. Viime aikoina ollaan koitettu käydä pidemmillä kävelyillä, että Iines jaksaa kulkea vaelluksella. Tasan viikon päästä lähdemme kuuden päivän vaellukselle Seitsemiseen.

Iineksellä on nyt ruokaa vaikka koko loppuvuodeksi! Ostin sille 14 kg säkin sitä allergiaruokaa ja sain tuotua sen pyörällä kotiin, aika hyvin! Siihen ei normaali pyöränkori olisi riittänytkään. Iines on ollut muuten terve, mutta välillä se on yökkäillyt vaahtoa tai jotain lientä. Se alkoi samoihin aikoihin, kuin uuden allergiaruoan syöminen...ensin en uskaltanut ostaa isoa ruokasäkkiä, mutta nyt saa luvan kelvata. Tosin äsken pikkukävelyllä Iines oksensi enemmän tai vähemmän kolme kertaa...