Iinestä sanotaan usein rohkeaksi, eikä se pelkää paljon mitään. Kun toisia koiria pelottaa, Iines on ihan kuin ei mitään. Yleensä Iinestä saattaa ensin pelottaa joku asia, mutta kun se pääsee siitä yli ja uskaltaa haistella, niin homma on hoidettu. Viime aikoina Iines on pelännyt ainakin näitä:
- huojuva laituri, juhannuksena kuljimme sellaisella ja Iinestä pelotti tai ainakin jännitti. Se käveli oikein hitaasti ja varovasti sillä, takaisin päin matka sujui jo melkein tavallista vauhtia.
- isot koirat, niille pitää lähes aina haukkua. Kun toinen sitten tulee lähemmäs katsomaan, Iines juoksee kauemmas.
- lehmän tms. pääkallo, sunnuntaina oltiin Haiharan kartanolla vanhoilla markkinoilla, jossa "luolamiehellä" oli esillä eri eläinten nahkoja ja jonkun eläimen pääkallo. Kun Iines haistoi pääkallon, se sai elämänsä hepulin. Hau-hau-hau! Ei auttanut se, että koskin itse pääkalloon ja olin sen vieressä ihan rauhassa, ei maanittelu eikä mikään. Iines kiersi ympyrää ja haukkui paljon. Lopulta piti luovuttaa, kun haistelemisesta ei tullut mitään.
- liikkuva muovipussi, tänään Iines huomasi parkkipaikalla tuulessa liikkuvan ison muovipussin. Haukuntaa, murinaa, haukuntaa! Ja muovipussi oli vielä aika kaukana. Koska minulla oli vähän kiire, otin Iineksen syliin ja vein sen katsomaan pussia. Iineksen mielestä mentiin ihan liian lähelle pelottavaa pussia ja Iines pyristeli ihan hulluna pois sylistäni. Kynsistä jäi kivat jäljet kaulaan. Noh, kun Iines oli maassa, talloin jaloilla pussin päälle ja niin Iines tajusi viimein, ettei se ole vaarallinen.
En tiedä lohduttaako tieto, että isommatkin koirat pelkää itseään isompia. :P Nessa haukkuu edelleen ajoittain vieraille koirille, niskakarvat pystyssä. Nuoremmat ja selkeästi pentukoirat ei saa sitä lainkaan ylikierroksille. Tutut tietysti asia erikseen. Ja kyllähän se minkä kokoiselle tahansa takaisin haukkuu. Juoksujen aikaan vieraille pojille ei juurikaan, tosin. Aikuistumisen ja sitkeän ohitustreenailun myötä toivottavasti helpottaa.
VastaaPoistaOhituskurssista on ollut apua, ainakin se, että tajusin, että jos haluaa pyrkiä haukuttomaan ja murinattomaan ohittamiseen, ei pidä aloittaa liian pienillä välimatkoilla. Tarpeeksi kaukaa mentäessä (esim. toisella puolella tietä, yleensä myös näköyhteyden katkaiseminen auttaa) koiran huomion saa jo itseensä joko sanomalla nimen tai "ohi", tai kevyellä kosketuksella kaulan sivuun.
Nessaa pelotti hirveästi ensimmäinen sen läheltä näkemä ihmisen muotoinen patsas. :P Kouvolan kaupunginkirjaston edessä on patsas jollekin opettaja-leidille, joka on ikuistettu kiveen käsi ojossa. Koira löi jarrut päälle, ei halunnut mennä lähelle ja haukkui hirveästi. Lopulta nostin syliin ja vein lähelle haistelemaan. Oudoksui silti vielä pitkään.
Muoviset tötsät, joita on ollut lähiseudulla rakennustyömaalla, olivat alkuun pelottavia pimeään aikaan, koska NIISTÄ HEIJASTUI VALOA APUA.