Iidesjärven jää. Tämä aamupäivä. Minä ja Iines. Sekä iso musta koira. Vapaana.
Siinä asetelma vaikka minkälaiseen jännitysnäytelmään. Olimme jo menossa kotiinpäin järven jäällä rannan vierustaa pitkin, kun toisella puolella järveä vastakkaiseen suuntaan oli menossa kävelijä ja iso musta koira, taisi olla labradorinnoutaja. Välimatkaa oli paljon ja luulin, että se riittää. Jäällä oli lunta sen verran, että Iines sai loikkia edetäkseeen. Se ehkä herätti ison mustan koiran mielenkiinnon.
Ensin se tuli puoliväliin pari kertaa ja jäi siihen makaamaan. Sitten se lähti tulemaan Iinestä kohti, jolloin minä menin niiden väliin, eikä koira tullut enää lähemmäs. Koitin liikkua Iineksen kanssa tavallisesti eteenpäin.
Iinestä varmasti pelotti ja se lähti juoksemaan kauemmas, jolloin iso musta koira lähti perään. Iines juoksi järveltä metsään ja rinnettä ylös kävelytielle. Vieressä olisikin jo ollut autotie. Yritin vielä pysäyttää toista koiraa, kun se juoksi ohitseni, mutta mikäs sellaisen ketterän otuksen pysäyttäisi. Sitten vain juoksin koirien perään niin kovaa kuin pystyin. Onneksi matka ei ollut kovin pitkä. Iines ja iso musta koira olivat pysähtyneet jalkakäytävän luo. Kun tulin paikalle, vieras koira tuli haistelemaan minua eikä onneksi vaikuttanut vihaiselta. Pääsin sen ja Iineksen väliin ja koitin ottaa Iineksen kiinni, mutta se perääntyi vielä muutaman askeleen. Sitten iso musta koira lähti juoksemaan takaisin sinne mistä oli tullutkin. Otin Iineksen syliin ja kävelin jalat täristen takaisin jäälle.
Onneksi Iinekselle ei käynyt kuinkaan! Todella vastuutonta toimintaa tuon koiran kävelyttäjältä, en kuullut kertaakaan, että hän olisi kutsunut koiraansa! Ymmärrän toisaalta miksi tuo koira lähti jahtaamaan Iinestä, Iines näytti varmaan ruskealta ja pomppivalta pupulta ja koiran vaistot heräsivät. Tai sitten "se halusi vain leikkiä". Ihan sama minulle, mutta tällaista ei saisi tapahtua! Jos koira lähtee noin kauas yksin, tulee se pitää hihnassa.
Ensi kerralla, kun näen että vastaava tilanne on kehittymässä, nostan Iineksen syliin, vaikka on sanottu, ettei niin olisi hyvä tehdä. On se ainakin parempi vaihtoehto kuin mitä nyt kävi. Voin sitten vaikka potkia toista koiraa, jos ei muu auta. Vai pitäisikö tässä alkaa varustautua jollain kättä pidemmällä? Vaikeinta on kun missään ei sanota, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi ihmisen tehdä.
Ei ihmekään, että Iines vähän pelkää ja vihaa varsinkin isoja mustia koiria. Tämä oli jo kolmas kerta kun sellainen tulee vapaana katsomaan Iinestä, ja toinen kerta kun sellainen jahtaa sitä. Alan minäkin jo vihata niitä, ainakin vapaana olevia. Niistä kun ei koskaan tiedä.
Siinä asetelma vaikka minkälaiseen jännitysnäytelmään. Olimme jo menossa kotiinpäin järven jäällä rannan vierustaa pitkin, kun toisella puolella järveä vastakkaiseen suuntaan oli menossa kävelijä ja iso musta koira, taisi olla labradorinnoutaja. Välimatkaa oli paljon ja luulin, että se riittää. Jäällä oli lunta sen verran, että Iines sai loikkia edetäkseeen. Se ehkä herätti ison mustan koiran mielenkiinnon.
Ensin se tuli puoliväliin pari kertaa ja jäi siihen makaamaan. Sitten se lähti tulemaan Iinestä kohti, jolloin minä menin niiden väliin, eikä koira tullut enää lähemmäs. Koitin liikkua Iineksen kanssa tavallisesti eteenpäin.
Iinestä varmasti pelotti ja se lähti juoksemaan kauemmas, jolloin iso musta koira lähti perään. Iines juoksi järveltä metsään ja rinnettä ylös kävelytielle. Vieressä olisikin jo ollut autotie. Yritin vielä pysäyttää toista koiraa, kun se juoksi ohitseni, mutta mikäs sellaisen ketterän otuksen pysäyttäisi. Sitten vain juoksin koirien perään niin kovaa kuin pystyin. Onneksi matka ei ollut kovin pitkä. Iines ja iso musta koira olivat pysähtyneet jalkakäytävän luo. Kun tulin paikalle, vieras koira tuli haistelemaan minua eikä onneksi vaikuttanut vihaiselta. Pääsin sen ja Iineksen väliin ja koitin ottaa Iineksen kiinni, mutta se perääntyi vielä muutaman askeleen. Sitten iso musta koira lähti juoksemaan takaisin sinne mistä oli tullutkin. Otin Iineksen syliin ja kävelin jalat täristen takaisin jäälle.
Onneksi Iinekselle ei käynyt kuinkaan! Todella vastuutonta toimintaa tuon koiran kävelyttäjältä, en kuullut kertaakaan, että hän olisi kutsunut koiraansa! Ymmärrän toisaalta miksi tuo koira lähti jahtaamaan Iinestä, Iines näytti varmaan ruskealta ja pomppivalta pupulta ja koiran vaistot heräsivät. Tai sitten "se halusi vain leikkiä". Ihan sama minulle, mutta tällaista ei saisi tapahtua! Jos koira lähtee noin kauas yksin, tulee se pitää hihnassa.
Ensi kerralla, kun näen että vastaava tilanne on kehittymässä, nostan Iineksen syliin, vaikka on sanottu, ettei niin olisi hyvä tehdä. On se ainakin parempi vaihtoehto kuin mitä nyt kävi. Voin sitten vaikka potkia toista koiraa, jos ei muu auta. Vai pitäisikö tässä alkaa varustautua jollain kättä pidemmällä? Vaikeinta on kun missään ei sanota, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi ihmisen tehdä.
Ei ihmekään, että Iines vähän pelkää ja vihaa varsinkin isoja mustia koiria. Tämä oli jo kolmas kerta kun sellainen tulee vapaana katsomaan Iinestä, ja toinen kerta kun sellainen jahtaa sitä. Alan minäkin jo vihata niitä, ainakin vapaana olevia. Niistä kun ei koskaan tiedä.
Itselläni olisi tuollaisessa tilanteessa päässyt jo muutama valittu sana. Hups, sehän onkin jo päässyt tapahtumaan. Kerran yhdestä pihasta lähti koira perään ja jouduin ottamaan Ollin syliin. Kun koiran emäntä lähti ottamaan omaa koiraansa kiinni, sanoin muutaman painokelvottoman ilmaisun.
VastaaPoista